Etta

07/2004 alussa Etta sai kodin Oulusta uroskoiran kaverina.

***

Kuulumisia kodista:

Aloin tässä vihdoin ja viimein kirjottelemaan meidän Etan kuulumisia…

Etta tuli meille Ouluun heinäkuun alkupuolella 2004 ja kotiintulomatka Jyväskylästä Ouluun sujui muuten ihan hyvin. Mutta meidän poika-koiramme Vekku oli turhan kiinnostunut Etta-tytöstä, joten Vekku joutui matkustamaan etupenkillä ja minä Etan kanssa takapenkillä :) Etta oli heti alusta lähtien tosi rauhallisen ja luottavaisen oloinen meitä kohtaan ja todella hellyyden kipiä.

Etta oli tuotu tarhalle pentujen kanssa, joista osa oli kuollut ja loputkaan eivät selviytyneet. Raskasta ja surullista koiralle. Noista arvista ei kyllä tänä päivänä näy jälkeäkään ja Etalla on ollut jo ensimmäinen kiima-aikakin pentujen saannin jälkeen. Meidän Vekku-poika kastroitiin noin pari viikkoa Etan tulon jälkeen, joten ei ole enää huolta että pentuja tulisi lisää. Etta oli kyllä kovin kiinnostunut Vekusta kiima-aikana, mutta Vekku otti ihan iisisti.

Alkuviikko Etan tulon jälkeen oli hankalaa aikaa, koska Etta ei ollut vielä oikein sopeutunut meille vaikka meistä selvästi tykkäsikin. Etta herätteli 4-5 aikaan yöllä tulemalla sängyn viereen haukkumaan vaikka uloskaan ei ollut hätä. Siitä se tilanne kuitenkin rauhottui ja Ettakin alkoi nukkua yöt sikeästi :)

Etalla on karvan laatu parantunut loistavaksi, karva on todella pehmeää ja kiiltävää. Lisäksi Etta on pyöristynyt ja on nyt tosi hyväkuntoisen näköinen ja onnellinen tessu. Etalla on tosi kova ruokahalu, aivan pohjaton! Kauan ei nokka tohise kun kuppi on tyhjä. Tämä on perua nälkäisiltä ajoilta, joten jospa Ettakin ajan kanssa oppii ymmärtämään, että kyllä sitä ruokaa saa aina kahdesti päivässä.

Etta tykkää kepeistä aivan hulluna suorastaan! Metsälenkillä Vekun kanssa Etta yrittää kannella jos jonkin näköistä pölliä mukanaan. Olen miettiny, että Etan kanssa voisi alkaa harrastamaan agilityä tässä vuoden sisällä, koska Etta on tosi energinen ja nopea koira. Ja metsälenkillä kun koirat saavat olla irti niin Etta tekee semmosia loikkia ja hyppyjä, että pääsisi ihan leikiten maxi-koirien esteitten yli ja ilmavaralla. Etalla on selvästi lahjoja :)

Etta ja Vekku elelevät sulassa sovussa vaikka Vekku on vähän tossun alla. Jos Etta makaa ja haluaa olla siinä rauhassa ja Vekku yrittää kävellä ohi niin Etta vähän murisee, niin Vekku menee toista kautta. Mutta ovat keskenään kuin vanha aviopari ja luitakin syövät vieretysten ja samasta kupista juovat vettä, yhtäaikaa jos niikseen tulee.

Vieraita ja outoja ihmisiä kohtaan Etta on epäluuloinen ja saattaa murista, mutta murinakin loppuu jos ihminen tulee ystävällisesti puhelemaan ja silittämään Ettaa. Ettahan rakastaa silittelyä ja paijaamista! Tämäkin menee kyllä totuttelemalla ohi kun Etta oppii luottamaan muihinkin ihmisiin kuin meihin. Etta on myös oppivainen koira. Etta ei osannut istua eikä muutakaan, vaan meni vähän hämilleen kun yritti opettaa. Nyt Etta osaa istua ja antaa tassua, tulla luokse kun sanoo Tänne ja myös maahan-meno sujuu aina välillä :)

Etalla on aika vahva saalistusvietti. Kun jänis juoksee tien yli niin Ettahan olisi heti juohsemassa perään pyydystämään. Metsäretkillä kun Etta on ollut irti niin ei ole vielä jäniksiä näkynyt mutta en usko, että Etta lopulta kovin kauas uskaltaa juosta vaikka lähtisikin jäniksen perään. Etta oli kova vetämään hihnassa kun tuli meille mutta tämäkin on mennyt parempaan suuntaan. Sen jälkeen kun alettiin käyttää Etalla kuonohihnaa, niin Etta ei vedä se päässä yhtään! Alkuaikoina kun sitä alettiin pitämään niin Etta ei sietänyt sitä ollenkaan vaan repi sen saman tien päästä pois. Sitkeällä yrittämisellä Etta oppi, että turha sitä on koko ajan repiä päästä. Tosin nykyäänkin Etta voi saada joskus lievän “raivarin” ja yrittää repiä pantaa päästä pois, mutta lopettaa kun kieltää. Vielä on siis opettelemista tuossa asiassa.

Me muutamme omaan taloon viikon päästä ja teemme sinne myös koirille ison tarhan pihalle missä voivat päivittäin oleilla :) Kyllä koiratkin nauttivat sitten. Minulla ei ole laittaa vielä kuvia Etasta, mutta laitan niitä tulemaan marras-joulukuun aikana. Hyvää jatkoa koko Rekku Rescuen porukalle! Teette hyvää työtä! Terkuin; Sanna ja Samuli

02/2005 Täällä menee oikein mukavasti, Etta on tosi hellyydenkipeä ja tykkää paijaamisesta. Etta on tykännyt meistä heti alusta lähtien ja Vekun kanssa ovat jo kuin vanha aviopari =) Alkuaikoina ei olisi tullut kysymykseenkään, että joisivat yhtä aikaa samasta kupista, mutta nyt ollaan hyvin sulassa sovussa.

Etta oli aluksi aika pomottava Vekkua kohtaan, murisi jos “ahdisteli” liikaa. Nyt ovat melko tasavertaisia, mutta kyllä se Etta taitaa viimeisen sanan sanoa. Onhan Etta noin viisi vuotta ja Vekku kohta kolme. Vekku on ollut meillä pennusta lähtien ja on siis leikattu uros. Vekku leikattiin Etan tulon jälkeen, pari viikkoa piti koirien olla eri huoneissa jos ketään ei ollut kotona, mutta hyvin meni muuten sekin aika. Vekku vaan tahtoi olla välillä yli innokas Ettaa kohtaan. Etta ei ollut oikein moksiskaan.

Kuten kuvistakin näkyy niin Etta voi paksusti ja ei ole enää niin arka vieraita ihmisiä kohtaan kuin alussa. Tyttö alkaa huomata että mukavia ja hyväntahtoisia ihmisiäkin on. Talonvahtina Etta on kyllä hyvä, heti huomataan jos joku oudompi on tulossa ja haukutaan. Kun Etta on päässyt tutustumaan niin sitten ollaan taas ihan normaalisti. Etasta ja Vekusta on seuraa toisilleen paljonkin. Innostuvat leikkimään välillä ihan kunnolla sisälläkin ja painimaan =)

Etta on kova tyttö liikkumaan ja on aina intona kun mennään ulos. Ainut ongelma mikä vielä on, se että Etta vetää lenkillä. Ei tosin enää niin pahasti kuin viime kesänä ja syksynä. Eiköhän se vielä saada kitkettyä. Etasta huomaa, että se ei ole paljoa, jos ollenkaan, remmissä kulkenut ja hajujen perässä mennään vilkkaasti. Muuten Etta on niin kiltti ja ihana sisällä kuin olla voi. Tässäpä oli vähän kuulumisia Oulusta. Terveisiä koko Rekku Rescuen väelle! Toivoo: Etta, Vekku, Sanna ja Samuli