Emma

2010/kevät Emma sai kodin Tampereelta

***

Kuulumisia kodista:

26.1.2013 On pitänyt tänne laittaa Emmasta kuvia ja kuulumisia jo ties miten kauan, mutta tässä ne lopulta tulee! Emma neiti on nyt siis jo 4,5v, iso tyttö. Emmaa voi kuvailla sanoilla kiltti, lempeä ja hellyyden kipeä. Hellimistä ja rapsuttelua Emma rakastaa yli kaiken. Emman kanssa on mennyt pääosin hienosti. Ongelma oli alkuun tietenkin Emman arkuus meitä kohtaan, mutta aika pian neiti oppi luottamaan kuitenkin. Myös ulkona muiden koirien ohitustilanteissa oli alkuun hankaluuksia, Emma olisi halunnut väkisin tutustua kaikkiin vastaantuleviin riehakkasti hyppimällä ja pomppimalla, mutta naksutin ja nakit ratkaisivat nämä ongelmat ja nykyään Emma käyttäytyy lähes poikkeuksetta hienosti ulkonakin.

Emmalla on täällä kodissa kaverina jo vanha poika Tessu, tällä hetkellä jo 14,5v sekarotuinen pystykorva. Emma on kova ottamaan mallia toisesta koirasta ja saanutkin rohkaisua usein Tessun esimerkistä. Tessun kanssa Emma tuli heti hyvin toimeen ja nykyään pitää myös huolta ja puolustaakin lenkillä tätä vanhusta jos joku tulee liian lähelle tai uhkaa milläänlailla meidän vanhusta.

Yhä ja edelleen Emma arastelee vieraita ihmisiä, mutta toisaalta on tottunut hyvin ihmisiin joita tapaa usein. Emma osaa kyllä olla tosi tilanteissa kova vahtikoirakin, Kotiin yllättäen tunkeutuvat saa kyytiä, kuten huoltomies ja muut epäilyttävät tyypit. Emmalta löytyy siis myös luonnetta, kun tilanne sitä todella vaatii. Emma pitää hyvää huolta siitä, että tänne omaan kotiin ei kukaan tunkeudu! Postinjakajakin saa ärhäkät murahdukset ja haukut aina käydessään kolistelemassa luukkua, vaikka tyttö onkin muuten hiljainen, eikä juurikaan hauku.

Terveenä Emma on ollut muuten, mutta allergia vaivaa. Emmalla on todettu lievästi atooppinen iho. Ihottumia on ollut jonkun verran, muttei kovin pahoja kuitenkaan. Lisäksi Emman silmiä ärsyttää jokin siitepöly tai muu pöly ja joudumme laittamaan silmätippoja päivittäin, muuten silmät tulehtuu. Emma on meille todella rakas perheenjäsen ja olemme todella onnellisia, että Rekkujen kautta saimme näin mahtavan ja ihanan koiran ilostuttamaan elämäämme! Kiitos kovasti siitä! :)

***

Steriloitu narttukoira, noin 1v. kotihoidossa Tampereella

25.6.2009 Kuulumisia kotihoidosta: Heippa taas pitkästä aikaa! Me juhlittiin tossa justiinsa mun 1v synttäreitäkin ja aattelin että nyt olis hyvä hetki kertoilla mun kuulumisia täältä hoidosta! Mä olen kovasti kasvanut ja aikuistunut tässä kuukausien kuluessa ja melkoinen kaunokainen olenkin vaikka itse sanon!

Näihin mun hoitajiini mä luotan koko ajan vaan enemmän ja enemmän. Ne saa tehdä mulle melkein mitä vaan ja mä vaan köllöttelen! Toki mä niitäkin aina välillä pelästyn jos ne vaikka tekee jotain tosi äkkinäistä. Mä olen oppinut menee maahan käskystä, tosin se välillä vähän jännittää. Ja toi mun hoitajatäti sanoo että ei se nyt kyllä ihan oikeaoppinen maahanmeno ole, kun mä meinaan kellahdan heti kyljelleni ja pyydän rapsutuksia :D

Vieraita mä pelkään edelleen, mutta nyt mua on päässyt jo muutamat rapsuttaankin. Ehkä ne ihmiset ei kaikki ihan niiiin pelottavia ookkaan. Edelleen mun oman perheen pitäis ymmärtää, että mun luottamuksen voittamiseen menee varmasti pitkä aika, mutta kun mä luotan, niin mä luotan ihan tosissaan! Ja niitä pieniä ihmisiä ei oikein mun kodissa vois olla.. mä kyllä tykkään niitä käydä nopeesti haistamassa, mutta muutoin hiukan pelkään! Ai niin ja lopuks aattelin kertoo että uiminen on muuten mun mielestä tosi kivaa. Tai ainaski sukeltaminen ;)

18.2.2009 Moikka taas! Tänään mä hiukan poseerasin kameralle jotta musta saatiin uusia kuvia. Meikäläisestä onkin kasvanut melkoinen kaunokainen vai mitä tuumaatte?

Mä osaan nykyään istu käskyn hienosti ja tarjoankin sitä todella mielelläni. Osaan siis istua kun mulle laitetaan hihnaa, osaan istua kun mulle näytetään namia ja olenpa mä oppinut istumaan ja odottamaan hississä kunnes toi hoitaja antaa luvan tulla ulos. Mä rakastan ton toisen koiran kanssa leikkimistä ja muutenkin viihdyn kovasti sen seurassa. Noi tutut hoitajat mä tervehdin ovella aina iloisesti kun ne tulee töistä kotiin. Huhuu nyt vaan se mun oma kotini! :)

24.1.2009 Emma täälä taas moi! Ajattelin kirjoitella kuulumisiani, josko vaikka se oma koti minut huomaisi. Siskoni Aune saikin jo oman kodin ja Aunen lähdön jälkeen olen reipastunut huimasti. Kävin tuossa näyttäytymässä ruokakeräyksessäkin ja reippaasti astelin puolen parkkipaikan poikki. Minua saa nykyään vieraatkin silittään ja rapsuttaa ja minä vain nautiskelen. Tuolla keräyksessä oli kyllä kamalasti ihmisiä kerralla ja se minua hiukan hirvitti ja täytyi välillä turvautua tuon hoitajasedän jalkoihin, mutta sitten taas uskalsinkin olla rapsuteltavana. Namitkin oli muuten tosi hyviä!

Hoitaja sanoo ettei minua meinaa tutussa ympäristössä tunnistaa lainkaan siksi koiraksi joka ensimmäiset päivät kökötti pöydän alla. Nykyään haen jo itsekin huomiota ja opettelen luottamista kovasti. Myös täällä hoitokodissa käyviä vieraita kohtaan ole tosi utelias ja haen jo itse kontaktia. Ulkona on kivaa ja lumessa hyppiminen on yksi suosikki puuhistani. Enää en kulje hoitajan jalan vieressä vaan rohkeasti menen ja haistelen ja vähän maistelenkin kaikkea. Hoitaja sanoo että välillä voisin kyllä hiukan rauhallisemminkin kulkea, pöh, ei sitä kerkiä!

Nenää käytän mielelläni ja hoitajani puhuukin jostain jäljestämisestä missä olisin kuulemma parhaimmillani. No, kai minusta sitten sellaiseen harrasteluun olisi :) Mutta kyllä minulle pelkkä kotona loikoilu ja puuhastelukin käy! Olen nykyään jo lähes täysin sisäsiisti. Vain joskus leikin ja riehumisen jälkeen saattaa sattua vahinko. Niin ja se toisen koiran kanssa leikkiminen kivaa puuhaa onkin! Tämän perheen nartun kanssa me painitaan kovasti ja ulkonakin vieraat koirat kiinnostaisivat, sellaisetkin jotka ei välttämättä haluaisi tutustua minuun. Olisikin kiva jos tulevassa kodissani olisi koiraseuraa, mieluummin hiukan rohkeampaa. Tällaista tällä kertaa. Toivon, että se oma ihminen minut pian huomaisi ja pääsisi opettelemaan sen oman ihmisen kanssa elämistä.

31.12.2008 Hei kaikki! Olen Emma ja ikää minulla sanotaan olevan puolen vuoden verran. Olen ollut täällä Tampereella hoidossa nyt muutaman viikon yhdessä siskoni Aunen kanssa. Tullessani hoitopaikkaan olin todella arka ja kaksi ensimmäistä päivää koinkin oloni kaikkein turvallisemmaksi joko keittiön pöydän alla tai häkissä yhdessä siskoni kanssa. Alusta asti on minulle kuitenkin ruoka maistunut ja hoitajani sanookin että olen melkoinen ahmatti. Nykyään kyllä uskallan jo liikkua koko asunnossa ja tutkailla maailmaa muutenkin.

Hihnassa kuljen hienosti eteenpäin, välillä minua joutuu jopa toppuuttelemaan. Hoitaja puhuukin jostain hihnakäytöksen opettelusta siellä uudessa kodissa. Sisäsiisti yritän kovasti olla ja hienosti tarpeeni ulos teen. Joskus kuitenkin sattuu vielä vahinkoja. Uudet ihmiset jännittävät ja pelottavat minua vieläkin vaikka hoitajani ja sen mies jo mielestäni ovatkin tosi kivoja ja niitä vastaan menen ovellekin häntä heiluen. Uudetkin ihmiset minua kiinnostavat ja varsinkin jos siskoni Aune tai tuo toinen koira menevät moikkaamaan niitä ensin, uskaltaudun minäkin sitten tutustumaan.

Tulevan kodin pitäisi ymmärtää, että minun kanssani onkin hiukan töitä edessä ja toiveissani olisikin että uudessa kodissa olisi minulle koirakaveri näyttämässä esimerkkiä. Toisista koirista tykkään ja hoitopaikassakin leikin kovasti siskoni ja hoitajan oman, ison, nartun kanssa. Tykkään kovasti rapsutuksista ja varsinkin korvasta rapsuttaminen on mielestäni tosi ihanaa. Olisikin kiva jos uusi omistajani jaksaisi antaa minulle huomiota, luottamaankin sitten varmasti oppisin. Ihan yksin en ole ikinä ollut, mutta muiden koirien kanssa olen täällä sisällä viettänyt aikaani. Pikkuisen itken perään mutta sen jälkeen osaan hienosti rauhoittua ja odotella hoitajiani töistä kotiin.

Aikuisena minusta tulee varmasti komean kokoinen neiti (nyt löytyy painoa n. 24 kiloa) ja hoitajani kuvaakin minua sanalla jytky. Jos kiinnostuit tarjoamaan minulle kodin, soitteleppa koiravaraajalleni.

***

Emmaa ei anneta ensimmäiseksi koiraksi ja tulevan kodin on oltava valmis panostamaan niin Emman sosiaalistamiseen kuin tapakasvatukseenki.

Kulukorvaus Emmasta on 150€ ja se sisältää rokotukset, madotuksen, ulkoloishäädön sekä tunnistusmerkinnän. Emman mukana tulee myös passi josta toimenpiteet käyvät ilmi.