Doora

15.3.2007 Doora sai kodin Keski-Suomesta perheen ainoana koirana

***

Kuulumisia kodista:

11.4.2007 Dooran kanssa aloitettu yhteiselo on alkanut menemään hienosti! Doora on oikea “pusutyttö” eli tulee mielellään nuolemaan naamaa, aina kun vaan sopiva tilaisuus tulee kohdalle. Kotona Doora osaa käyttäytyä hyvin, ei tykkää pahaa, jos vieraita tulee käymään (tykkää paljon ihmisistä ja varsinkin sellaisista joilta saa paljon paljon rapsutuksia) ja päivisin kun Doora joutuu olemaan yksin kotona ei tee mitään mitä ei saisi tehdä, asunto ja huonekalut siis ehjänä ;) Doora osaa esim.istua pyytämättä, kun näkee että ruokakuppia ollaan laittamassa lattialle ja odottaa että kuulee lauseen “ole hyvä” ennenkuin syöksyy kupille. Sama silloin kun otetaan valjaat esiin, kovin nopeati tyttö menee istuma-asentoon ja malttaa jopa olla aloillaankin, kun valjaita laitetaan (tosin kaikki päiväthän eivät ole täysin samanlaisia).

Kova on tyttö olemaan mukana kaikissa kotiaskareissa, pyykkejä laittaessa, sänkyä pedatessa ja ruokaa laittaessa Doora seuraa tarkasti mitä milloinkin tapahtuu, mutta rauhoittuu pian aloilleen ja tyytyy seuraamaan tapahtumia esim. ruokapöydän alta, pääasia että ihmiset on koko ajan näkyvillä. Tyttö on kyllä todella kaikkiruokainen, ei nirsoile juuri mistään, ja se mikä yllätti eniten niin Doora tuntuu rakastavan yli kaiken kaiken maailman vihanneksia ja juureksia :)

Doora nauttii suunnattomasti kun pääsee metsään juoksentelemaan vapaana, mutta ei ole ikinä lähtenyt kovin kauas omasta porukasta ja tulee kyllä häntä heiluen heti luokse kun kutsutaan. Usein vaihtunut koti on tietysti stressaannuttanut Dooraa ja pieniä stressin merkkejä on kyllä vieläkin näkyvissä (koko ajan parempaan suuntaan mennään), mutta toisaalta pitää antaa ajan kulua, on vielä niin lyhyt aika kun tyttö tuli meidän kotiimme.

Ulkona ollessa Doora ei enään vedä niin paljon kuin ihan parina ensimmäisenä viikkona ja villiintyy kovasti muista koirista, ohi ajavista autoista sekä joillekkin ihmisille silloi ntällöin haukahtelee, mutta jotakin edistystä on jo sentään tapatunut. Onhan Doora niin mahtava koira, uskotaan siis että ajan kanssa meidän tyttö kulkee lenkeillä kuin unelma :) Ja onneksemme saamme vielä kouluttajalta neuvoja miten toimia Dooran kanssa.

Tässäpä nyt hieman kuulumisia näin alkumetreiltä :)

Jonna, Sami & Doora

***

Narttukoira, 3 v.

6.3.2007 Dooran stressi on laantunut huomattavasti ja sen käytöksestä huomaa kyllä, että maaseutu on kaupunkia mieluisampi paikka asua. Dooran ihmisystävällisyys on pitänyt tilanteessa kuin tilanteessa, eikä satunnaiset talon ohikulkijat ole saaneet kuin huomautus haukun siitä kenen reviirille ovat tulleet. Dooran “hihnarähinää” on saatu lievitettyä suomalla hihnaan lisä pituutta, aiemman hihnan pakottaessa sen kävelemään hyvin lähellä taluttajaa tämä selvästi stressasi Dooraa. Kaukana asutuksesta ja isoilla aukioilla vapaana ollessaan Doora on hyvin tottelevainen ja tulee aina pyydettäessä luokse. Doora on isäntäuskollinen, eikä päästä lenkkikaveriaan silmistään hetkeksikkään. Ulkoillessa Doora pitää keppien ja pallon heittämisleikeistä.
Doora ei ole haukkuherkkä kotioloissa, eikä esimerkiksi reagoi satunnaisiin paukahteleviin ääniin, joita syntyy meillä puutöitä tehdessä. Mielenkiintoa kotiaskareitamme kohtaan sinänsä löytyy melkein rasittavasti, sillä Doora tuppaa seuraamaan joka paikaan ja pyörii siten jaloissa paljon. Tämä on hankalaa vain silloi,n kun itsellä on kiirettä ja siten on huolimaton seuraamaan matalalla kulkijoita.

Doora ei jostain syystä ole oppinut vielä sietämään kotonamme olevaa toista, pienempää koiraa. Oma koiramme on haukkuherkkä ja pelokas isoja koiria kohtaan, joka hermostuttaa Dooraa ja olemme siten joutuneet pitämään nämä tytöt eri tiloissa oman koiramme stressin välttämiseksi ja Dooran hermostumisen lieventämiseksi. Rauhallisena ollessaan Doora selvästi haluaa tulla haistelemaan talon toista koiraa, mutta tämän liikeet saavat yleensä Dooran hermostumaan jolloin haluaa pois tilanteesta. Oma koiramme alkaa murista ja haukkua Dooralle herkästi jolloin Doora vastaa samalla tavalla.
Selvää edistystä on kuitenkin tapahtunut näiden kahden siedättämisessä, mutta suuresta kokoerosta johtuen haisteluetäisyydelle emme ole niitä vielä päästäneet. Kaupunkivisiitillä vastaan tuli Dooran kokoinen saksanpaimenkoirauros, jolle Doora haukkui samalla tavalla puoliaggressiivisesti kuin muillekin koirille, mutta päästyään haisteluetäisyydelle, muuttui ääni kellossa ja molemmat nuuhkivat kiinnostuneina toisiaan, muistaen aina välillä murista toiselle muodon vuoksi. Muita vastaavia tilanteita ei ole ollut missä Dooran olisi voinut päästää haisteluetäisyydelle toisesta koirasta (toiset koirat ovat olleet paljon Dooraa pienikokoisempia).

Dooran stressi ilmenee levottomuutena siten, ettei se malta pysyä paikoillaan, sekä haukkumisena. Itse katsoisin, että Dooran pysyvän kodin tulisi sijaita maalla tai muutoin rauhallisella alueella. Olisi hyvä, jos Doora olisi perheen ainut koira tai että Dooran koirakaveri ei olisi arka ja haukkuherkkä niinkuin meillä nyt. Doora on hyvä seura- ja vahtikoira sekä uskollinen isännälleen.

13.2.2007 Dooran entinen koti joutui luopumaan tytöstä, koska heillä ei ollut sen vaatimuksille tarpeeksi rahkeita. Doora on kiltti ihmisille, mutta pelkää muita koiria ja joitain ihmisiä. Tämän takia hihnakäytöksessä muiden koirien ja ihmisten kohtaamistilanteissa on ongelmia. Doora ei sovellu kotiin, jossa on muita koiria. Doora luovutetaan mieluiten omakotitaloon tai maalle. Ongelmakoirakouluttaja antaa ohjeita Dooran uudelle perheelle, jotta kaikki menisi mahdollisimman hyvin uudessa kodissa.

Doora on nyt ollut kotihoidossa kolme viikkoa Keski-Suomessa maalla. Olemme huomanneet useassa tilanteessa, että Doora on ihmisiä kohtaan tosi kiltti, ja vieraitakin ihmisiä kohdatessaan tulee nuolemaan naamaa ja seuraa perässä joka paikkaan. Ollessaan virkeällä tuulella Doora ei tykkää olla yksin, vaan esimerkiksi “huoneeseen laitettuna” usein alkaa hyppiä ovea vasten ja vinkua. Ihmisten kanssa tulee hyvin toimeen (ei ole käyttäytynyt pelokkaasti tutussa ympäristössä), tosin hihnassa lenkillä kävellessä, alkaa joskus murista sekä vetämään vastaantulijoita kohti. Toisten koirien kanssa on ongelmia, jotka ilmenevät murinana, kovana haukkumisena ja vetämisenä kohti lenkillä hihnassa, sekä kerran Doora on yrittänyt puraista itseään pienempää koiraa.

Ollaan nyt jouduttu pitämään sitä eri tiloissa talon toisen koiran kanssa koska aina tämän toisen nartun nähdessään yrittää käydä tämän päälle. Oma koiramme pelkää isoja koiria sukupuolesta riippumatta muutenkin, olemme todenneet erillään pitämisen ainoaksi toimivaksi ratkaisuksi nyt. Käyttäytymisestä uroskoiria kohtaan ei ole tietoa.

Olisi hyvä jos Doora saisi kodin paikasta missä ei ole muita koiria ja joka sijaitsee tiiviin asutuskeskuksen ulkopuolella, sillä Doora on aktiivinen koira ja tarvitsee tilaa (esim. tykkää juoksennella metsässä vapaana), hihnassa päivittäin lenkkeilyn kun on huomattu vähän stressaavan. Tuo hihnarähinä ja sietämättömyys toisia koiria kohtaan johtuu pelosta, josta se on oppinut selvitytymään räyhäämällä ja hyökkäilemällä. Jonkinlaista edistystä on jo tapahtunut aihen tiimoilta. Doora ei useamman tapaamiskerran jälkeen enää ole haukkunut koirallemme niin pelokkaasti, mutta kuitenkin selvästi hermostuu toisen koiran läheisyydessä. Huonerumba missä toinen koira pitää välillä
sulkea huoneeseen vaan on välillä stressaavaa, kaikille osapuolille.

Doora on hyvin “isäntäuskollinen” ja tulee kutsuttuna luokse niin sisällä kuin ulkona. Doora nauttii ihmisten huomiosta ja on hyvin leikkisä. Doora ei pelkää kovia ääniä tai ihmisten äkkinäisiä liikkeitä, jotka mielestäni osoittavat, että sen aikaisemmat kodit ovat olleet turvallisia ja rauhallisia.

***

Doora sai 14.8.2006 kodin Helsingistä.

Doora on upea, marraskuussa 3-vuotias saksanpaimenkoiranarttu, syntymäaika tiedossa siis. Doora on tuotu hoitoon Mäntsälään 2.8.2006 Tallinnan löytöeläintarhalta TEHOlta. TEHOlle se oli joutunut suoraan kodista. Se oli lemmikki perheessä, joka asui Tallinnan ulkopuolella pienemmässä kylässä, eli ei ole tottunut ison kaupungin melskeeseen. Perheessä ei ollut muita lemmikkejä, lapsia kyllä, ja ollut kaveri lasten kanssa. Koirasta luovuttiin perheen vararikon vuoksi, kun perhe joutui muuttamaan pois omakotitalosta. Dooralla ei ole rotupapereita, mutta entisen omistajansa mukaan on puhdas saksanpaimenkoira ja se näyttää sekä vaikuttaa myös siltä. Vanhassa kodissa oli huolehdittu Dooran rabiesrokotuksista, koiran terveyspassi on sen mukana. Tarhalta se sai yhdistyksemme käytäntöjen mukaisesti myös kolmoisrokotuksen, madotukset, ulkoloishäädön, mikrosirun ja EU-passin, Fyysisesti Doora vaikuttaa olevan oikein hyvässä kunnossa.

TEHolla koira kerkesi olla reilun kuukauden. Alkuun se pelkäsi häliseviä tarhaoloja paljon, stressaantui ja murisi ihmisille. Ei mitenkään epätavallista tarhaoloissa. Muutamissa viikoissa se tottui ja on osoittautunut aivan upeaksi ja ihmisrakkaaksi koiraksi. Omaa häkkiään se vahti kyllä, kun muut koirat menivät sen ohi, ihmiset otti vastaan häntä heiluen. Muiden koirienkin kanssa se on ollut hihnassa nätisti, tahtoo innokkaasti tutustua. Mutta kovin monen koiran kansa sitä ei ole vielä testattu tätä kirjoittaessa (3.8.2006). Hoitopaikka kertoo lisää kuulumisia jatkossa Suomen päästä. Ihmisille Doora on pusukoira: nuolee rakkaudella heti naamat ja tahtoo seuraa. Kuuntelee lenkillä ihmistä, mutta on vielä sen verran ylikierroksilla kaikista muutoksista että hieman kiskoo hihnassa. Autossa Doora matkustaa kuin vanha tekijä eli on selvästi tottunut autoihin: hyppää innolla kyytiin ja matkustaa aivan hiljaa takatilassa. Laivamatka tytölle oli tosi pelottava ja laivan jyrkät portaat, niistä se piti lopulta kantaa ylös. Kauniille, nuorelle Dooralle etsitään kotia, jossa sille halutaan tarjota rakastava koti, jossa koiraa ei kouluteta minkäänlaisella fyysisellä väkivallalla.