Curly (nyk. Mimmi)

Lisätty sivulle: 2006-12-29

Sukupuoli: naaras

Alkuperä: Viro

Curly (nyk. Mimmi)
02/2006 Curly sai kodin.

***

Curly, nykyään Mimmi tuli Petsin kautta Suomeen kesäkuussa 2005, kotiin, joka ei sitten pystynytkään siitä huolehtimaan, vaan koira joutui kiertolaiseksi. Curly ehti kiertää kolmessa kodissa, sekä olemaan välillä myös hoitokodissa, ennen kuin löysi helmikuussa 2006 kodin Pohjois-Suomesta.

Kuulumisia kodista:

03/2006 Hei! Mimmi voi hyvin. On tosi sopeutuva koira, ihana suorastaan. Monia asioita on jo oppinut ja on hyvin oppivainen. Ei isommin vedä, tulee kutsuttaessa, tietää mikä on seis kun ylitetään tie, tietää paikka -sanan, odottaa -sanan, kaupan edessä odottaa tosi kiltisti, muista pienistä tempuista puhumattakaan. Hyvin tarkkaan kuuntelee, mitä sanon.

Meillä täällä on ”lääniä” juoksennella (metsä lähellä moottorikelkkaurineen, paljon polkuja, järvi vieressä jota kiertää hiihtoladut ja kelkkaurat yms. Lenkkimme ovat pitkiä mutta sitäkin antoisampia. Mimmi rakastaa lunta ja sukeltelee hankeen. Näkee oikein kuinka se nauttii; se ottaa spurttia, hyppii ja pomppii. Olen pitänyt sitä irti maastossa lenkkeillessämme. Aluksi annoin remmin olla perässä, mutta nyt jo luotan Mimmiin, ja se saa juoksennella ihanirti. Mimmi tottelee kun kutsun sitä.

Mimmille on saanut monia koirakavereita,joitten kanssa voi leikkiä. Mimmi on pikkuisen ovela ja kiusaa toisinaan kavereitaan, kun on niin pitkäjalkainen ja juokseminen lumessa onnistuu siltä paremmin. Mukavaa sillä on, ja koirakaverit siitä tykkäävät. Myös asuinseudullani olevat ihmiset ihastelevat Mimmin kauneutta, ja tyttö on siitä ylpeä.

Terveenä Mimmi on ollut. Käytin sitä eläinlääkärissä, kun kynsien leikkuu tuotti hieman hankaluutta. Kahdestaan ystäväni kanssa niitä yritettiin leikata, mutta Mimmi oli kuin matikka: liukas ja nopsa liikkeissään, ja minä hidas. Nyt leikkuukin luonnistuu kotona.

Kertaakaan ei ole tehnyt sisälle. Tihuja pieniä Mimmi on ehtinyt tekemään työssäoloaikanani (lenkkareistani tuli avokkaat, silmälasinsangat tarvitsivat Mimmin mielestä ”korjuuta”, hanskoihin tuli ilmareiät yms). Kaipa ne jäävät pois, kun aikaa kuluu ja huimuus hieman laantuu. Osa on johtunut siitä, että huolimattomuuttani olen unohtanut laittaa tavaroita Mimmin ulottumattomiin.
Ihan aluksi Mimmi seuraili minua joka paikkaan ja odotti myös sitä, milloin mennään yhdessä nukkumaan. Nyt jo lähtee itsekseen makuuhuoneeseen, kun uniaika tulee. Sen pahan (pahan ja pahan,ei minun mielestäni?) tavan olemme yhdessä opetelleet, että nukumme vierekkäin. Toinen lämmittää toista ;). Mimmistä on tullut iltauninen, yhdeksältä jo silmät luppasevat. Koko yön on paikallaan, eikä lainkaan kuljeksi yöllä missään. Aamulla venytellen nousee sängystä, kun ilmoitan että on aika herätä kahvin keittoon ja aamupalalle. Aamulenkin jälkeen ilmoittelen huonon asian eli työhön lähdön. Mimmi on siihen ilmoitukseen jo tottunut, ja menee itekseen pötköttelemään sängylle. Ei lainkaa ole pyrkiytymässä mukaan.

Se junamatkakin Kirkkonummi-Helsinki-Kajaani sujui niin mallikkaasti, että toiset matkustajat ihmettelivät, miten kiltti koira voikaan olla, vaikka tuttavuutemme silloin oli vasta alullaan. Mutta niin se vain on… Meillä on tosi mukavaa yhdessä!
Keväiset terveiset! T. Aila ja Mimmi