Cara

4.4.2007 Cara sai kodin Lappeenrannasta

***

Kuulumisia ja kuvia kodista:

13.12.2008 Odottelemme täällä Caran kanssa toista yhteistä joulua ja muistelemme mennyttä aktiivista harrastuskesää. Heinäkuussa startattiin ensimmäisissä virallisissa agilitykisoissa. Kymmenen kisan jälkeen oli tarvittavat kolme 0-tulosta kasassa ja siirto kakkosluokkaan. Kakkosluokassa on ehditty kilpailla muutama rata ja yksi nousunolla on saatu jo sieltäkin. Mitään ihan supernopeita me ei radalla olla, mutta puhdas suoritus on silti riittänyt palkintosijoille ja pari kertaa voittoonkin.

Nyt pidetään agilitystä ansaittu parin-kolmen kuukauden talvitauko ja kerätään voimia tulevaa kisakautta varten. Tehdään yhdessä pitkiä metsälenkkejä ja hiotaan mielenvirkistykseksi tottelevaisuusliikkeitä kisakuntoon.

Käytiin alkukesästä pyörähtämässä kahdessa virallisessa tokokokeessa. Toisella yrittämällä saatiin 1-tulos ja sitä kautta oikeus kilpailla avoimessa luokassa. Agility vei kesällä ajan sekä ajatukset ja toko jäi vähän taka-alalle. Mutta nyt olisi tosiaan tarkoitus keskittyä taas enemmän tottelevaisuusliikkeisiin. Tavoitteena on osallistua avo-luokan toko-kokeisiin alkuvuodesta.

Caran kanssa on ollut mukava harjoitella ja kilpailla. Caran itseluottamus on parantunut entisestään ja siitä on tullut yhä vaan iloisempi ja rohkeampi. Lisäksi se on osoittanut omaavansa hyvät kisahermot. Elämää nähneenä se ei vähästä hätkähdä vaan osaa ottaa kisapaikalla touhun rennosti. Se selvästi nauttii siitä, että ympärillä on säpinää ja se saa olla huomion keskipisteenä. Aivan mahtava koira – Kaunis Cara! Uusimmat kuvat ovat Anne Lindin ottamia.

1.5.2008 Kyllä aika kuluu nopeasti, Cara on ollut minulla jo yli vuoden. Ensivaikutelma Carasta oli, että se on herkkä, lempeä ja rauhaa rakastava koira. Tuo kaikki pitää edelleen paikkansa, mutta nykyisin sitä voi lisäksi luonnehtia sanoilla aktiivinen, leikkisä ja seurallinen.

Alun arkuuden jälkeen minulle kävi nopeasti selväksi, että Cara on koira joka kaipaa tekemistä ja toimintaa. Aloitimme viime toukokuussa tottelevaisuuskoulutukset vasta-alkajien ryhmässä. Tavoitteena oli lähinnä hankkia tarvittavat taidot agilityn alkeiskurssin hallittavuustestiä varten. Ajattelin, että agility voisi sopia sirolle ja nopealle Caralle. Homma alkoikin sujua niin hyvin, että viime syksystä lähtien olemme treenanneet sekä agilityä että tokoa ihan tavoitteellisesti. Ensimmäisiin virallisiin tokokokeisiin on jo ilmoittauduttu ja agilityssä on tavoitteena aloittaa kisaaminen viimeistään loppukesällä. Koiraharrastukset vievät nykyisin lähes kaiken vapaa-aikani. Ei tässä ollut tarkoitus ihan näin käydä…;).

Vuoden kuluessa Caran itseluottamus on kasvanut valtavasti. Se valloittaa kauniilla ja iloisella olemuksellaan ihmiset kaikkialla missä liikumme. Cara on saanut monta uutta koirakaveria. Sen bestis on naapuritalossa asuva 8-vuotias sekarotuinen Elli. Agility- ja tokokoulutuksissa on myös muutama hyvä koiratuttu, joita silloin tällöin tavataan treenien ulkopuolellakin.

Vaikka meidän yhteiselämä sujuukin todella hyvin, ei kaikki ole ollut itsestäänselvää tai helppoa. Kotona yksinoloa, autoilu ja lenkillä toisten koirien ohittelua jouduimme määrätietoisesti harjoittelemaan. Nykyisin nuo kaikki arkipäivän jutut sujuvat hienosti ja rutiinilla. Metsälenkillä en ole pitänyt Caraa ihan irti vaan sillä on ollut näihin päiviin saakka pitkä liina perässä. Se ei varsinaisesti karkaa mihinkään, mutta välillä “tänne” ja “ei”
kaikuvat kuuroille korville. Tilaisuuden tullen se saattaa livahtaa omille teilleen ja olla poissa näköpiiristäni minuuttikaupalla. Tämän ongelman poistaminen on nyt aktiivisesti työnalla, ihan jo koiran oman turvallisuudenkin takia. Hankin kauko-ohjattavan koulutuspannan ja jo reilussa viikossa onkoiran käytöksessä tapahtunut valtava muutos. Jos homma etenee tätä rataa on minulla kohta koira joka aina ei-käskyn kuullessaan pysähtyy kuin seinään ja kutsuttaessa tulee salamana luokse :).

Cara on, yhtä pientä nielutulehdusta lukuunottamatta, ollut terve ja energinen.
Cara steriloitiin lokakuussa ja sekä leikkaus että toipuminen sujuivat hyvin. Omasta mielestään se olisi ollut jo pari päivää leikkauksen jälkeen ihan “pelikunnossa”, mutta pidimme kuitenkin lähes kuukauden sairasloman agilitystä ja muusta hyppelystä.

Caraa voi monessa mielessä sanoa helpoksi koiraksi. Se on mukanani kaikkialla mihin nyt vaan koiran voi mukaan ottaa ja aina se osaa käyttäytyä mallikelpoisesti. Se ei hauku, ei räyhää vastaantulijoille eikä vedä hihnassa ja osaa rauhoittua sille vieraassakin paikassa. Se on sekä aktiivinen lenkki- ja harrastuskaveri että läheisyyttä kaipaava sylikoira iltaisin vieressäni.

***

Narttukoira, noin 3v.

22.3.2007 Kuulumisia kotihoidosta: Cara on viettänyt meillä aikaa kohta kaksi viikkoa, jonka aikana on koko ajan muuttunut vain positiivisesti! Ensimmäisen päivän tutkaili meitä ja tota yli innokasta tutustujaa, meidän uros koiraa, vain eteinen-vessa akselilta. Kyllä Cara ulos lähti ja kävi keittiössä juomassa ja syömässä, mutta muuten tarkkaili meitä hieman epäillen. Seuraavana aamuna Cara jo tuli meitä vastaan häntä heiluen ja olisi hieman alkanut leikkimään mieheni kanssa, mutta edelleen tuo musta karvaturri oli epäilyttävä ja sen tarkkailua jatkettiin.

Caraa sai houkutella parina ekana päivänä kävelemään sisällä ja koitettiin tutustu tuohon epäilyttävään mustaan urokseen, niin että minä olin välissä ja tarjosin molemmille nameja. Kolmantena päivänä ei enää välittäny tuosta mustasta karvaturrista, vaan kulki vapautuneesti missä halusi ja jos se tunkeiljia yritti alkaa leikkiin niin pieni murahdus ja Cara sai taas olla rauhassa. Sohvan ihanuudenkin Cara on jo löytänyt :) ja illalla kovasti antaa pusuja kun mennään nukkuun, mutta sänkyyn ei tule pyynnöistä huolimatta (voi olla liian korkea), nukkuukin sitten koko yön lattialla sängyn päädyssä. Kaverini kävi meillä piipahtamassa ja Cara hieman epäillen ja varovasti kävi nuuskimassa uutta ihmistä. Mutta kun ihminen oli istunut hetken meillä ja Cara oli todennut että siltäkin saa nameja, niin uskalsi tehdä jo lähempääkin tuttavuutta.

Ulkona Cara teki tarpeensa kolmena ekana päivän vain yhteen ja samaan paikkaan, nyt voidaan jo pissata muualle mutta kakat tehdään vieläkin samalle tienpätkälle. Ihmiset annetaan mennä ohi, mutta perään yritetään kääntyä haistamaan (joitakin ihmisiä kyllä yrittää ihan kohdallakin mennä moikkaan). Lapset on hieman pelottavia ja niille pitääkin ulkona kohdatessa hieman haukkua, “pelottavien lasten” ikä on noin alle 10 vuotiaat. Toiset koirat taas otetaan avosylein vastaan, nuuskitaan ja haistellaan ne ja sitten voidaankin jatkaa matkaa. Caraa on ihana ulkoiluttaa, se ei vedä ja kuunteleekin ajoittain kun sille puhelee.

Cara on myös jo oppinut että hötkyilemällä ei mitään saa, joten kannattaa istua nätisti. Se toimii niin ruuan saannissa kuin ulos lähdettäessä. Yksin jäädessä, tai siis tuon mustan karvaturrin kanssa, jää kotiin nätisti kun me lähdemme pois, enää ei kuulu edes sitä pientä vikinää. Ja kun tulemme kotiin, niin voi sitä riemu ja iloa, mutta olemme koittanut olla huomioimatta koiria hetken aikaa. Ja välillä se näyttää tepsivänkin, Cara hieman rauhoittuu ja sitten vasta saa huomiota.

Jo viikon jälkeen Cara leikki meidän ihmisten kanssa sisällä kunnolla, ei se tosin kauaa jaksa kun pitää mennä juomaan ja sen jälkeen tulee takasin mutta rapsutusten toivossa. Ja tänään se tapahtui! Cara ja meijän Tico, tuo arveluttava musta tunkeiljia, leikkivät keskenään pallolla :)!! Joten kun Cara tutustuu ja toteaa että kaikki on ihan jees ja mukavaa, uskaltaa se kuoriutua tuosta alku arkuudesta!
Luovutusmaksu Carasta 150 euroa.

11.3.2007 Cara matkusti eilen kotihoitoon Tampereelle.

Cara on hieman arka, mutta erittäin kiltti ja lempeä koiraneiti. Cara matkusti arkuudestaan huolimatta sujuvasti, ainoastaan ahtaimmissa paikoissa se vilkuili taluttajaansa tukea hakien. Caraa ei suositella pienten lasten perheeseen, juuri arkuutensa vuoksi. Ei sillä että Cara tekisi mitään, vaan siksi ettei sen tarvisi uudessa kodissaan stressata.

Cara on noin 55 cm korkea ja vaikuttaa ikäarviotaan nuoremmalta. Hieman leikkiyrityksiäkin matkan aikana nähtiin. Autoilustakin Cara näytti pitävän, auton pehmeä penkki vaivutti koiraneidin uneen, joka kestikin loppumatkan ajan.

28.2.2007 Caraa jännitti alkuun kovasti kun ihminen kävi sitä pyytämässä ulos. Juoksi piiloon koppiinsa pari kertaa, kunnes rohkaisi mielensä ja lähti kävelylle. Cara veti hieman hihnassa, ja siitä sai vaikutelman, ettei ole kovinkaan tottunut kulkemaan remmin jatkeena.

Aitauksessa Cara innostui juoksemaan. Pallosta ei tyttö välittänyt, ilmeisesti kukaan ei ole vaivautunut Caran kanssa koskaan leikkimään. Välillä piti tyttösen mennä ihmistä moikkaamaan, kerjäämään rapsutuksia ja pusuttamaan kasvot märiksi. Toiset koirat haukkuivat ohikulkiessa Caralle, mutta Cara ei juuri välittänyt niistä. Cara on selvästi enemmän ihmisen koira. Cara on hiljainen, suloinen tyttö, joka kaipaa rohkaisevaa kotia.

22.2.2007 Cara on noin 3 vuotias narttu Tallinnan Loomade Hoiupaikissa, mihin se on tullut 2.2.2007 Cara tuli tarhalle yhdessä 4v uroksen, sekä oman vuoden ikäisen pentunsa kanssa. Pentu sai jo kodin Virosta. Cara on luonteeltaan ystävällinen mutta hieman arka. Caraa ei luovuteta ensimmäiseksi koiraksi.