Bella’s Prayer (nyk. Diego)

2.12.2007 Bella’s Prayer (nyk. Diego) sai uuden kodin Pohjois-Karjalasta

***

Kuulumisia uudesta kodista:

13.11.2008 Heip! Tässä muutama kuva pojusta lähestyvien synttäreiden kunniaksi! Diegolle kuuluu pelkkää hyvää, terveenä on saanut olla ja oppivaisena on sisäistänyt uusia juttujakin jo aikamoisen määrän.

10.2.2008 Lisätty uusia kuvia Diegolle

26.12.2007 Diegon matka uuteen kotiin sujui ongelmitta vaikka automatkaa kestikin kuutisen tuntia täysin vieraiden ihmisten seurassa. Kotiutumisen kanssa ei ollut minkäänlaista ongelmaa, ensimmäinen yökin nukuttiin sikeästi ilman mitään ikävöimisiä tms. Leikkiä olisi vaan herran kanssa pitänyt tunti toisensa jälkeen. Ensimmäisenä aamuna kun päästin pojun ulos, oli kunniakierosten vuoro; hepulissa se painatteli talon ympäri uudessa lumessa viitisen kertaa jonka jälkeen juostiin muuten vaan paikasta toiseen. Ihmettelemistä koiruudelle kerrakseen, kun oli lunta parikymmentä senttiä ja metsää joka puolella minne menikin. Kyllä siitä heti tuli täysiverinen luonnonlapsi!

Suurempia ongelmia ei ole tässä ajassa ilmennyt. Kissan kanssa ei vielä olla ihan tuttavallisia mutta edistystä joka viikko tulee :)… Peruskäskyt osaa muttei aina halua ymmärtää niiden tarkoitusta. Isoin (ja vaikein ) asia tulee olemaan tänne! käskyn merkitys. Ei nimittäin tahdo haluta tulla luokse kutsusta kun vain silloin kun sattuu huvittamaan. Eli töitä saa tehdä ja mielikuvitusta käyttää. Pilliä ollaan opiskeltu luokse kutsumisessa ja siitä Diego pääsi heti jyvälle. Itse vaan pitää olla nyt tarkkana sen kanssa jottei tule muita kuin onnistuneita suorituksia, turha on silläkin kutsua luokse jos koiralla on jotain muuta mielessä.Ruoan suhteen on ronkeli mutta hyvin on saatu kuitenkin vähän lihaa jo luitten päälle ja lihaskuntoa kasvatettua ( juoksee varmaan 5 km metsälenkillä irtiolleessan toisen mokoman. ) Hienosti juoksee myös potkurin vierellä vaikka pitikin aluksi moista vempelettä vieroksua.

Koirakavereitten kanssa ollaan yritetty käydä lenkkeilemässä mutta aika raivostuttavaa touhua tässä vaiheessa. Diegon mielestä nimittäin kaikki nelijalkaiset pitää astua… Ja kysymyksessä näyttää olevan pomottelu eikä mikään muu. Joten kavereitten annetaan olla jonkin aikaa sillä tilanteissa on ollut aika räjähdys alttiita hetkiä. Todennäköisesti ikäkausi kysymys nyt Diegolla? Olen nimittäin laittanut merkille että pojulle saattaisi hyvinkin kasvaa liika suuri EGO, jos siihen antaa vaan mahdollisuuden. Tahtoa nimittäin löytyy mutta myös sitä miellyttämisen haluakin. Ensimmäisenä iltana kokeili nimittäin astua meidät molemmat mutta “nokkimisjärjestys” tehtiin siltä istumalta selväksi, eikä asiassa ole ollut sen jälkeen epäselvyyksiä. Vieraita ihmisiä kohtaan hetken varautunut mutta tehtyään “diagnoosin” uuden ihmisen kanssa ei enää mitään ongelmaa. Alle 150cm on sitten asia erikseen. Lapsia kohtaan on erittäin varautunut ja menee huomattavasti pitempään totutellessa niiden kanssa.

Yksinolot on sujunut ilman tuhoja :)! Jonkin aikaa yksin jäätyään ravaa ikkunasta toiseen ja pientä ääntä havaittavissa mutta rauhoittuu muutamassa minuutissa makaamaan. Ja köllöttelee päivän siihen saakka kun jompi kumpi tulee kotiin. Ei edes aktivointilelut ole kiinnostaneet päivän aikana. Kaiken kaikkiaan alku on sujunut siis hyvin ja koirakin näyttää nauttivan elostaan täällä maalla. Päivääkään emme vaihtaisi pois!

Ps. Ai muka ruoalle ronkeli; kelpasi hyvinkin parin kilon kypsä hirven ulkopaisti… Omalla luvalla hankittuna joulupöydästä!

***

27.1.2007 Bella´s Prayer (nyk. Diego) sai kodin

***

Kuulumisia kodista:

21.11.2007 Diegon kanssa on peruskoulutusta harjoiteltu ja istua/maata osataan käskystä ja remmissäkin kuljetaan ihan nätisti. Omistajasta ollaan vähän mustasukkaisia muttei kuitenkaan aggressiivisia muita ihmisiä kohtaan jos vaikka emäntää halataan tms. Koiriin Diego tekee mielellään tuttavuutta ja leikkii niiden kanssa. Kissat kiinnostavat jonkin verran, mutta niiden kanssa Diego tulee kuitenkin ihan kivasti toimeen. Nykyisessä kodissa on kaksi kissaa Diegon lisäksi. Diegon yksin ollessa tehtyjen tuhojen mittakaava on lähinnä jyrsittyjä kenkiä ja kirjoja, eli ei mitään katastrofikokoisia tuhoja.

12.11.2007 Diegon nykyinen koti kertoo: Muuttuneen elämäntilanteeni takia olen tullut siihen raskaaseen päätökseen, että minun on pakko luopua Diegosta. Työmatkani on pitkä ja Diego joutuu olemaan kovin paljon päivisin yksin. Asun yksin kerrostalokaksiossa, eikä senkään takia Diegolle niin paljon löydy seuraa kun pitäisi. Yksinäisyyden takia Diego on sitten alkanut tuhota paikkoja ja naapureiden mukaan haukkuakin kovasti. Luonteeltaan Diego on utelias ja toimelias nuorimies. Olisikin hyvä että sille löytyisi uusi koti jostain omakotitalosta, jossa olisi vaikkapa aidattu piha jossa Diego voisi purkaa tarmoaan. Toiveissa olisi koti jossa Diegolle olisi aikaa pitkiin lenkkeihin tai muihin aktiviteetteihin. Diego tulee toimeen muiden koirien ja kissojen kanssa. Lasten kanssa Diego ei paljoa ole ollut tekemisissä ja suhtautuu lapsiin sen takia vähän varauksella muttei vihamielisesti.

Tällä hetkellä Diego asustelee Tuusulassa.

29.1.2007 Haukahdus uudesta kodista! Tulin kotiin ison laivan kyydissä 27.1.07 emännän ja isännän kanssa. Matka meni hyvin, meillä oli yhden siskoni kanssa on hyttikin jossa me oltiin tosi nätisti. Kaikki sisarukseni kuulema pääsivät kotihoitoon kunnes joku mukava perhe antaa niille kodin. Kaikille sisaruksille terveisiä ja muistakaa olla kiltisti uusissa kodeissanne!

Sain uudessa kodissa nimekseni Diego, sen IceAge-elokuvan sapelihammastiikerin mukaan (hampaani onkin tosi terävät). Minusta nimeni on oikein hyvä! Viihdyn täällä oikein hyvin, minua oli täällä kotiin tullessa odottamassa oma peti, ruokakupit ja hienoja leluja. Ensimmäisenä yönä ei meinannut uni maittaa kun oli niin paljon uusia hajuja haisteltavana. Suurin ihmetyksen aihe täällä on kaksi muuta nelijalkaista, joita ihmiset kutsuvat kissoiksi. Ei niistä ole leikkikavereiksi vaikka kuinka yrittää kutsua leikkiin, ne vaan sähisee. No onneksi emäntä ja isäntä jaksaa leikkiä mun kanssa. Ulkoilu on kivaa, vaikka en vielä uskalla kovin kauaksi kotiovesta lähteä, kunhan tästä vähän kasvan niin sitten teen pitkiä retkiä, tietysti emännän tai isännän kanssa, enhän minä mihinkään näin hyvästä kodista voisi karata.

Lempipuuhaani on riehua lelujeni kanssa ja syömisestä pidän kanssa tosi paljon. Tykkäisin myös syödä noiden kissojen ruokaa mutta isäntäväki ei anna, se on kyllä tylsää. Ja tassujen pyyhintä ulkoa tullessa on ihan mälsää, mielummin repisin sitä pyyhettä. Mutta nyt lähden emännän kanssa haistelemaan mitä uusia hajuja ulkoa löytyy.

Haukahduksia ja suukkoja Diego
P.s laitan itsestäni uusia kuvia heti kun emäntäni osaa ne tänne nettiin siirtää…

***

Urospentu, 6 viikkoa

28.12.2006 Bellan pennut ovat 6 viikon ikäisiä saksanpaimenkoiramixpentuja. Prayer ja Promise ovat uroksia; Precious, Pride, Pearl ja Priceless ovat narttuja. Yksi pennuista on musta, muut viisi on ruskea-harmaita. Kotihoitajan mukaan urokset ovat todella rauhallisia ja tytöt eläväisempiä. Leikkiä ja murinaa riittää pentueessa. Pennuilla ja varsinkin niiden emolla on ollut todella karu kohtalo. Emon omisti alkoholisti, joka laiminlöi koiraansa. Bella oli vasta 10-12 kuukauden ikäinen pentu itsekin, kun se tuli tiineeksi ensimmäisistä juoksuistaan. Kyläläiset epäilivät pentujen isäksi isoa pitkäkarvaista urosta, jota omistaja pitää vapaana. Pennut syntyivät 17-18.11.06 kuoppaan lattian alle. Bellan omistaja yritti myydä 1-2 päivän ikäisiä pentuja kaupan edessä. Pentujen onneksi hyväsydäminen ihminen kuuli asiasta ja otti sekä emon että pennut hoiviinsa. Pentuja oli syntynyt 7, mutta yksi ei ehtinyt elää viikkoakaan, vaan kuoli kotihoidossa. Bella-emo oli todella huonossa kunnossa. Sillä oli matoja, kirppuja, se oli laiha jne. Alku näytti lupaavalta ja emo näytti alkavan voida paremmin. Rekku Rescue hoiti emolle ja pentueelle lääkkeitä, äidinmaidonkorviketta ja muuta tarpeellista. Sitten tuli kuitenkin takapakkia. Bella lakkasi syömästä. Koska koira oli muutenkin vain pelkkä luuranko, siltä loppuivat pian voimat.

Eläinlääkäriavusta huolimatta apu tuli Bella-koiran elämään liian myöhään. Bellan kohtu oli ilmeisesti mädäntynyt tai sitten koira oli saanut verenmyrkytyksen. Bella kuoli yhdessä hetkessä eläinlääkärin pöydälle 4.12. eikä emorukan pelastamiseksi ollut mitään tehtävissä. Bella lepää nyt ison ja pehmeän peiton sisässä kauniiden ja isojen kivien vieressä.

Pennut joutuivat pulloruokinnalle 2-3-viikkoisina, mutta ovat selvinneet äkillisestä ruokavalion muutoksesta hyvin. Kasvaessaan pennut alkoiva juoda itse maitoa vadista, jonka jälkeen pentujen turkki olikin sitten maidon vallassa. Pentujen keinoemona toimi labradorinnoutaja Sissy, joka palasi kotiin sen jälkeen kun pikkuisten hampaat alkoivat käydä Sissyn hermoille. Sissy oli pentujen äitihahmo, mutta ei siis imettänyt. Pennut ovat käyneet monen virolaisen sydämeen ja niille on viety ruokaa ja leluja. Pentujen kotihoitaja tekee jokaiselle pennulle Campellin pentutestin, joka kertoo pennun luonteesta. Pentutesti kertoo, millainen omistaja pennulle on sopivin. Pennut annetaan vain koteihin, joissa sitoudutaan huolehtimaan koiran koulutuksesta esim. koirakoulussa. Kotihoitaja on esittänyt toivomuksen, että pennut varmasti kastroidaan/steriloidaan niiden tultua oikeaan ikään, jotta Bellan kaltainen murhenäytelmä ei varmasti toistuisi.

Kulukorvaus koiranpennusta on 150 e.