Ariella (nyk. Sara the Foxy Lady)

25.1.2008 Ariella sai kodin Helsingin seudulta.

***

Kuulumisia ja kuvia kodista:

17.4.2012 Saralle kuuluu oikein hyvää, on pysynyt terveenä ja suht tapaturmattomanakin. Jossain vaiheessa tuntui että sillä oli koko ajan tötterö päässä, kerran aukesi antura ja joskus joku oksa tökkäsi reiteen reiän ja hot spottiakin oli vesipedolla. Pääsi sitten viime kesänä hot spotin takia oikein kesäkarvaan ja näytti varsin veikeältä ilman turkkia :) Trimmaustoimenpiteestä ei ollut moksiskaan.

Sarasta on tullut aina vaan hellyydenkipeämpi, kiipeää syliin kun tilanne sallii. Kapuaa vaikka puuhun perässäsi tai ui kauas ulapalle. Sara rakastaa olla mukana kaikessa. Todella iloluontoinen koira, joka rakastaa juoksemista ja etsimistä ym. nenätyöskentelyä vaativia tehtäviä. Sara on todella älykäs koira ja sen kanssa pitäisikin enemmän puuhailla kaikkea virikkeistämiseen liittyvää. Saran seurassa ei voi olla nauramatta, se tuo valtavasti iloa elämään!

Saralla ja koirakaverilla on oma blogi osoitteessa www.rebel-koira.blogspot.com siellä on paljon kuvia kertomuksineen.

19.2.2010 Saralle kuuluu hyvää. Viime keväänä Sara steriloitiin ja se auttoi turhiin hormoonihömpötyksiin ja stressaaviin valeraskauksiin. Sara on meidän kultakimpale, uskollisempaa ystävää ei ole. Sara on kuin ajatus, todella fiksu ja nopea oppimaan uusia temppuja. Tottakai Saralla on edelleen omat hömpötyksensä, kuten remmirähjäys ja epäluuloisuus vieraita ihmisiä kohtaan, mutta eipä sitä menneisyyden haamuille mitään voi. Niiden kanssa on opittava elämään ja yritettävä tehdä noista tilanteista mahdollisimman helppoja Saralle. Sara kuitenkin hakeutuu ennemmin omaan rauhaansa, kun jää rähjäämään. Saralla onkin oma huone ja siellä sohva, joka on selkeästi tärkeä paikka ja Sara viettääkin suuren osan päivästä omalla sohvallaan nukkumalla, yötkin viettää mieluummin yksin sohvallaan, kuin muiden kainalossa, vaikka muuten onkin todella hellyydenhaluinen ja kapuaa syliin kun mahdollisuus.

Yksi hyvin Saran luonnetta kuvaava tapaus sattui Saran ollessa lenkillä äitini ja tuttavaperheen koiran kanssa. Sara sai olla vapaana kun olivat hieman syrjemmässä. Vastaan tuli kuitenkin auto ja Sara sai käskyn tien sivuun “istu, odota” Äiti jatkoi matkaa lenkkiseuran kanssa ja ihmetteli parin sadan metrin päässä, että mihin Sara jäi ja katsoi taakseen. Sara istui horisontissa edelleen ja odotti. Kun sai kutsun luokse niin tuli pää kolmantena jalkana. Oli reppana noudattanut komentoa hieman liian kirjaimellisesti. Tällaisia vastaavanlaisia tapauksia on muitakin, kuinka Sara kuuntelee meitä ja ymmärtää, se saa aina herkistymään.

Kesällä Saraa puri kyy kuonoon kirsun päälle, onneksi siitä selvittiin säikähdyksellä, kun vietiin nopeasti eläinlääkäriin nesteytettäväksi. Aika kipeä oli kyllä sinä iltana, toivottavasti oppi varomaan käärmeitä vastaisuudessa.. Kesällä käytiin taas lomailemassa Saarenmaalla, missä koirat nautti vapaudesta. Nyt talven tultua Sara on juossut lumihangessa hieman liiaksikin, koska on alkanut kirputtamaan selkäänsä ja jalkojaan. Back on track-koiraloimi on huomattavasti auttanut ja se päällä Sara rentoutuu. Toivottavasti kyse on vaan lihasjumista, eikä mistään rakenteellisesta. Seuraillaan tilannetta ja varaillaan aikaa hierojalle, fysioterapeutille tai röntgeniin, jos siltä näyttää. Sara on kyllä tosi kova menijä, ettei mikään ihme jos lihaksia kolottaisi rankemman urheilusuorituksen jälkeen.

Sarasta on lisää kuvia osoitteessa
http://minnakulmala.galleria.fi/kuvat/Rebel+ja+Sara/

Kiitollisin terveisin upeasta ystävästä, Saran kotiväki

8.10.2008 Saralle kuuluu oikein hyvää. Ekat juoksut takana ja niiden jälkeen valeraskaus. Tyttö viedään steriloitavaksi luultavasti seuraavien juoksujen jälkeen, antaa kehittyä rauhassa ensin.

Kesällä oltiin Saarenmaalla ja Sara käyttäytyi todella mallikkaasti niin laivassa, lautalla kuin jopa ravintolassa! Sarasta on tullut oikea vesipeto ja tämän harrastuksen parissa loma lähinnä kuluikin. Mökillä Uudenkaupungin saaristossa oli hyvä toipua valeraskaudesta ja nauttia täysin omasta vaarin saaresta.

Sara on äärimmäisen uskollinen ja tottelevainen sylikoira perheen kesken, vieraat vahditaan edelleen uskottavasti. Miehiä saattaa pelätä, mutta on saanut hyvää siedätystä ja on huomattu, että kaikki on ok, kunhan Saralle ei puhu tai kiinnitä mitään huomiota ja Sara saa itse tulla tutustumaan kun siltä tuntuu. Kaikille myös neuvotaan, että päälaelta silittäminen on koiralle uhkaava ele, sitä Sara nimittäin kavahtaa. Mutta koskaan Sara ei ole käyttäytynyt aggressiivisesti, vaan menee pois tilanteista jotka tuntuu uhkaavilta, kumean haukun säestämänä tosin. Sara muuten rakastaa kissoja ja pusuttelee märäksi kaikki hoitokissanikin, jotka tyytyväisenä alistuvat kohtaloonsa :)

Koirapuistossa kävi pieni äksidentti kun toinen narttu kävi Saran päälle ja
kylkeen tuli reikä. Kolme tikkiä ja kolmen viikon tötterökuuri, oli niin tylsää kun ei päässyt kaverien kanssa painimaan, mutta voi sitä riemua kun taas pääsi juoksemaan! Onneksi Saralle ei jäänyt mitään traumoja tapahtuneesta, vaikka hihnassa sitten onkin aika hieno irokeesi välillä pystyssä ohitustilanteissa.

Sara on aina iloinen ja sillä on hauska tapa pyllähtää päälle istumaan, jos
satut makailemaan jossain potentiaalisena uhrina lähentelyille :) Sara on tuonut valtavasti iloa ja hymyä meidän perheeseen ja varsinkin nyt kun isälläni todettiin haimasyöpä, on Sara ollut suuri lohtu ja tuki kaikille perheenjäsenille. Koirat ovat parasta terapiaa, ja katsellessa niiden touhuja ei voi olla hymyilemättä, auttaa jaksamaan niinä vaikeampinakin aikoina.

13.4.2008 Kirjoitan Saran kuulumisia vanhempieni puolesta. Sara oli siis minulla kotihoidossa, ja sai kodin vanhempieni luota. Sara on oikein hieno, fiksu ja iloluontoinen tyttö. Pallo- ja keppileikit ovat aivan ylivoimaisen ihania, mitä suurempi keppi sitä isompi hymy. Koirakoulu alkoi pari viikkoa sitten ja taitaa Sara olla luokkansa priimus. Kontakti on aina ollut jotain aivan mahtavaa, hihnassa kävelyä ei ole koskaan tarvinnut opettaa, koska kävelee kauniisti sivulla tai pari askelta perässä.

Ruoan kanssa tyttö on aivan kaheli, pikku hiljaa alkaa tajuamaan, että se ei lopu, ja sitä saa joka päivä, useampaan otteeseen. Aluksi oli sellaista pomppimista, vinkumista ja haukkumistakin aina ruokaa laittaessa. Nyt on oppinut jo odottamaan paljon rauhallisemmin. Ensimmäinen ydinluu täytyi tosin heti piilottaa kaivamalla se ojaan, josta oma koirani Rebel kävi sen sitten varastamassa itselleen. Sara pääsee päivittäin monta kertaa juoksemaan vapaana läheisillä pelloilla, eikä väsymys ole tuttua tälle tytölle. Poikakaveri Kairin kanssa ovat juosseet ja leikkineet metsässä parikin tuntia ilman taukoa. Luoksetulo on myös aina ollut hyvin hallussa. Saralla on myös oikein kumea ja uskottava vahtihaukku, ja oma iso piha vahdittavanaan. Kilttihän tuo on kuin mikä, mutta ei ne tunkeilijat sitä tiedä ;)

Autoilusta Sara on aina pitänyt ja on ensimmäisenä takakontissa tai takapenkillä muita odottamassa. Eroahdistuksesta ei ole koskaan kärsinyt, vaan ymmärsi heti yksin jäädessään, mistä on kyse, eikä ole koskaan tehnyt tuhoja. Kerran Sara tosin yllätettiin keittiön pöydältä pää sokerikipossa, taitaa olla talon naisiin tullut! Kesällä ollaan lähdössä koko perheen voimin Saarenmaalle pariksi viikoksi lomalle, laitan sitten uusia kuulumisia reissun jälkeen! Täältä löytyy lisää kuvia Sarasta ja omasta koirastani
http://www.rebel-koira.blogspot.com/ Terveisin, kummitäti Minna & ottoisä Rebel

***

Narttupentu, noin 4kk

Kuulumisia kotihoidosta:

19.1.2008 Ariella on tosi reipas ja ihana tyttö, ottaa kontaktia eikä vedä hihnassa. Välillä riehuu kuten pennun kuuluukin ja napsii vähän hampailla leikkimielessä. Suussa täytyy koko ajan olla jotain kaluttavaa, luut kelpaavat onneksi hyvin. Antaa hoitopaikan uroskoiran olla rauhassa, ellei se halua leikkiä. Kissaa ei ensin huomannutkaan, eikä kiinnitä siihen juurikaan huomiota. Leikkisi varmaan senkin kanssa jos saisi vastakaikua. Kaikinpuolin mainio tapaus.

Aikuisena tulee olemaan aktiivinen koira, joka vaatii muutakin toimintaa kuin hihnalenkkejä.Tottelevaisuuskoulutus ja muu hyödyllinen toiminta olisi ensiarvoisen tärkeää. Korkeutta tällä hetkellä n. 45 cm.

9.1.2008 Kaunis ja siro neiti Ariella on myöskin fiksu tyttö. Ariella kävelee hihnassakin yllättävän hienosti ikäisekseen. Leikkiaitauksessa Ariella kyllä juoksenteli innoissaan lelujen perässä, mutta rapsutuksia piti välillä tulla hakemaan kesken leikin, ihan selälleenkin heittäytymällä. Tämä hellyydenkipeä tyttö kasvaa arviolta 55-60 senttiseksi.

Ariella on kotihoidossa Järvenpäässä. Kulukorvaus Ariellasta on 150 €.