Aatu (nyk. Cuti)

26.9.2002 Aatu muutti omaan kotiin

***

Kuulumisia ja kuvia kodista:

16.10.2002 Olin halunnut koiraa lapsuudestani saakka ja nyt vanhempana etsinyt sopivaa netistä, ilmoitustauluilta ja lehdistä. Halusin antaa kodin koiralle, joka sitä kipeästi kaipaisi. Toivomuksena oli melko nuori, lyhytkarvainen ja keskikokoinen koira. Luonteeltaan kiltti ja rauhallinen.

“Surffailin” useasti netissä katsomassa Koerte Varjupaik´n reppanoita ja toivoin löytäväni sieltä sopivan koiran. Vaikka Suomessakin on toki paljon kotia tarvitsevia koiria, ovat nämä Varjun asukit niin huonossa jamassa tarhalla, että kärsivät taatusti enemmän kuin Suomessa olevat. Syyskuun puolivälissä näin kuvan todella apaattisesta vinttikoirasta “Aatusta”. Rakastuin sen ulkomuotoon, etenkin kauniisiin silmiin ja se oli sopiva ikänsä ja luonteenkuvauksensa puolesta.

En saanut “Aatua” mielestäni ja otinkin pian yhteyttä Rekku Rescueen kyselläkseni lisää koirasta. Parin sähköpostin jälkeen olin jo aivan varma, että “Aatusta” tulisi meidän rakas hauvamme. Vielä piti saada avomiehen suostumus. Ensin oli kovasti vastaan, tottakai Tallinasta haettu koira olisi suurempi riski, koska emme voineet tietää tarkkaan mitä sen elämässä oli tapahtunut. Mutta muutaman päivän sulattelun jälkeen oli asia selvä. Onnesta soikeana ilmoitin antavamme “Aatulle” kodin.

Päätimme vaihtaa “Aatu” nimen Cutiksi, koska sen alkuperäinen nimi on tiettäväti ollut Kudi, ja koska koira reagoi Cuti nimeen. Cutin entisestä elämästä tiedämme myös sen verran, että se oli ollut jonkun mummon koira. Mummon kuoltua Cuti tuotiin tarhalle, jossa se ehti olla pari kuukautta. Cuti oli varmasti tottunut leppoisaan ja mukavaan elämään ja tarhalle joutuminen oli sille kova kokemus.

Cuti saapui Suomeen melko pian, torstaina 26.9.02 muutaman muun koiran kanssa. Koira parka oli voinut lautta- ja automatkan pahoin ja oksennellut. Kyyneleet tulivat väkisin silmiini, kun näin sen luisevan ruumiin ja surullisen, hätääntyneen katseen. Raukka oli aivan kylmissään ja peloissaan. Se poukkoili hihnassa koko matkan kotiin ja pelkäsin, että se riuhtaisee itsensä irti.

Kotiin tultuamme avomieheni kysyi “jääkö toi henkiin ?” Niin kovin huonossa kunnossa poika oli. Syötin sille mitä kaapista löytyi, koska teki niin pahaa ne törröttävät luut. Cuti söikin oikein ahnaasti.

Ensimmäiset päivät Cuti vietti enimmäkseen keittiössä suljetun oven takana ja minä lattialla sen vieressä. Ajattelin, että koira saisi rauhassa levätä ilman että kissamme sekoittaisivat sen päätä enempää. Välillä päästin sen totuttelemaan muualle asuntoon ja katsomaan kissoja. Kissoihin totuttelu tuntui ensin toivottomalta. Cuti hyökkäili kissoja kohti raivoissaan haukkuen ja hampaita näyttäen.

Olimme jo melkein varmoja ettei se tottuisi niihin ikinä. Itkeskelin ja olin ihan masentunut. Viikon kuluttua alkoi kuitenkin näkyä edistyksen merkkejä. Cutia ei enää tarvinnut komentaa läheskään yhtä paljon, ja lopulta se ymmärsi että kissat kuuluvat perheeseen, eivätkä tee pahaa. Nyt neljän viikon jälkeen Cuti on ystävällinen kissoille. Vanhempi kissa pitää järjestystä yllä ja tarpeen tullen näyttää Cutille kuka käskee ja ketä. Vielä ovat hiukan varautuneita, eivätkä esim. nuku vierekkäin. Nuuhkivat vaan toisiaan kiinnostuneina.

Kiloja Cuti on saanut hyvin lisää. Eläinlääkärin mukaan vielä pitäisi saada 3-5 kiloa, niin oltaisiin ihanne painossa. Cuti on aika nirso ruoan suhteen, mutta maksalaatikko ja nakit ovat sen suurta herkkua.

Cuti on ystävällinen ihmisille, mutta lapsia kyllä vähän vierastaa. Jos joku lapsi tulee kohti juosten, Cuti alkaa murista ja nostaa karvat pystyyn. Tyttökoirien kanssa Cuti tulee toimeen, vaikkakin on ensin hiukan varautunut. Uroksille se räyhää, paitsi jos koira on pienikokoinen. Olen ajatellut leikkauttaa Cutin jossain vaiheessa, jotta se rauhoittuisi hiukan.

Poika on kova jänisten perään. Vinttikoiran elkeet näkyvät selkeästi kun Cuti huomaa jäniksen. Siinä onkin sitten pitelemistä.. Cuti on herkkä nautiskelija. Aikamoinen “hienohelma” ja nirsoilija. Kiintyy meihin päivä päivältä enemmän, eikä niinkään välitä muista koirista. Se haluaa olla mukana kaikissa päivän askareissa, paitsi suihkussa.. Sitä se pelkää yli kaiken.Cuti on nopea oppimaan ja tottelee hyvin EI-sanaa. Osaa istua käskystä.

Hienosti on rakas koiraystävämme kotiutunut. Cuti on aivan ihana pakkaus, kertaakaan en ole katunut sen ottamista, vaikka monet itkut on itketty jännittämisen ja epätoivon takia. Toivottavasti meillä on yhdessä monta onnellista vuotta vielä edessä!

Lämmin kiitos Rekku Rescuelle upeasta työstä koirien hyväksi. Ilman teitä olisin jäänyt ilman mahtavaa koiraani! Minja, Hki 16.10.02

***

Uroskoira