Viva

16.3.2011 Viva ja Verna muuttivat yhdessä omaan kotiin Järvenpäähän.

***

Kuulumisia omasta kodista:

16.8.2011 Terveisiä Vivalta ja Vernalta! Kisusiskokset saapuivat sulostuttamaan päiviämme perjantaina 11.3.2011 eli reipas viisi kuukautta sitten. Kotiutuminen on sujunut uskomattoman hyvin! Suurin huolemme aluksi oli miten koiramme suhtautuvat kissoihin ja päin vastoin. Kissat saivat “tukikohdakseen” kylpyhuoneemme, joka erotettiin muusta huushollista portilla. Portin läpi koirat ja kissat saivat sitten pikku hiljaa totutella toisiinsa. Varsinkin narttukoiramme Pusu oli alusta asti todella kiinnostunut kissoista ja vietti pitkiä aikoja makoillen portin edessä. Tämä alkoi lopulta tuottaa tulosta ja Verna etunenässä aloitti tutustumisen koiriin. Pienin askelin edettiin ja nykyään Verna on täysin tottuntut koiriin ja leikkiikin välillä Pusun kanssa. Toinen koiramme Remus suhtautuu Vernaan ystävällisesti, muttei ole siitä kovinkaan kiinnostunut.

Viva on koirien suhteen vielä arempi. Pusun kanssa kisu tekee tuttavuutta portin läpi ja on koirasta erittäin kiinostunut. Nykyään jo puskee koiraa portin läpi. Eli eiköhän Vivastakin vielä koirien kaveri tule. Viva on muutenkin Vernaa ujompi, joten en ole asiasta huolissani.

Kisujen lempipaikaksi on muodostunut lattiasta kattoon ulottuva kiipeilypuu. Sieltä tutkaillaan muiden toimia, nukutaan ja leikitäänkin. Puusta on hyvä näkyväisyys muihin huoneisiin ja ikkunoihin, joten se on varsinainen tähystys paikka. Siitä kun kävelee ohi Viva usein ottaa helläti tassuilla kiinni, jos ei pysähdy neitiä paijaamaan, aivan kun sanoakseen “hei, jokin unohtui”. Vivalla on myös sympaatinen tapa “jutella”. Neiti saattaa kertoa pitkiä tarinoita ja vastailla myös kysynyksiin. Joka aamu hän myös tervehtii sanomalla “nä-ä”.

Viva ja Verna ovat olleet todella kilttejä alusta asti. Kertakaan ne eivät ole purreet tai raapineet ketään. Kynnet saa leikata ja kisun vaikka laittaa solmuun. Sylissä varsinkin Verna tykkää retkottaa selällään, Viva on vasta nyttemmin alkanut tulla syliin vaikka muuten on kyllä välillä ollutkin kovin halipulainen ja puskenut ja kiehnännyt silityksen ja raputusyen toivossa. Myös vessan käyttö on moitteetonta ja kynsiäkään ei teroitella kuin niihin varattuihin paikkoihin. Ainoa kolttonen joka on tehty, on suoritettu Vernan toimesta ja se on verhoihin kiipeäminen. Nyttemmin sekin on alkanut vähentymään.

Olemme totutelleet myös ulkoiluun valjaissa ja sekin alkaa nyt sujua. Aluksi totuttelimme valjaiden pitämistä ihan sisätiloissa ja sitten siirryimme ulos. Ulkoilu oli aluksi todella pelottavaa ja maahan ei neitejä voinut sylistä laittaa, muuten kuului surkeaa maukunaa. Niimpä sitten totuttelimme ulkoilmaan sylistä käsin ja hitaasti, mutta varmasti neidit alkoiavat rohkaistumaan. Nykyään valjaissa kuljetaan jo reippaasti pitkin pihaamme.

Kisut ovat myös moitteettomia autossamatkaajia. Neidit nukkuvat tyytyväisinä kuljetuskopassaan, joten parin tunnin mökkimatkatkin sujuvat leppoisasti. Mökkimme onkin saavuttanut kissojen keskuudessa suuren suosion. Jos niiltä kysyttäisiin, luulisin että neidit asuisivat mieluiten siellä. Mökillämme on paljon paikkoja missä kiipeillä ja tähystellä muiden touhuja. On isoja ikkunoita ja mukavia kolosia mitä tutkailla. Ulkoilua mökkimaisemissa emme ole vielä aloittaneet, kun neidit menevät yöt mökillä semmosta vauhtia, että päivisin niistä ei näy vilaustakaan. Täytyy neidit kuitenkin ulkoiluun sielläkin totuttaa tässä kesän ja syksyn mittaan. Siellä kun pääsee tutustumaan metsämaisemiin kotipihan lisäksi.

Meille siis kuuluu kaikin puolin hyvää. Tätä kirjoitellessani neideillä on menossa leikkihetki ja ne jahtaavat toisiaan pitkin taloa. Ruops, ruops vaan kuuluu välillä, kun ne viipottavat tassut sutien toistensa perässä.

Suuri kiitos kaikille, jotka ovat olleet mukana näiden kisujen elämässä ennen niiden saapumista meille! Näin mahtavia otuksia emme uskaltaneet edes toivoa!

Hyvää syksyä kaikille toivottaa,
Vivan ja Vernan lauma

****

Naaras, noin 7,5kk (helmikuussa 2011)/Helsingissä

6.3.2011 Lisätty tytöille pari uutta kuvaa. Olisinpa voinut ottaa kuvia päivänvalossa, mutta se ei ollut mahdollista silloin, kun tytöt muutaman päivän viettivät luonani. Kuvat antavat vain aavistuksen siitä, millaisia hurmureita Viva ja Verna tällä hetkellä ovat. :D

28.2.2011 Kuulumisia kotihoidosta: Vivan ja Vernan kanssa mennyt tosi hyvin. Molemmat on tosi ihania, kilttejä ja seurallisia kissatyttöjä. :) Viva etenkin haluaa olla koko ajan siellä missä ihminenkin ja jaksaisi kehrätä sylissä
loputtomiin, Verna taas viihtyy välillä omissa oloissaankin. Vernan mielestä ilmeisesti kylpyamme on maailman jännittävin paikka ja silloin kun se ei ole syömässä, nukkumassa tai leikkimässä leluhiirillä, sen löytää yleensä tyhjästä kylpyammeesta vahtimassa viemäriä… Lasitetusta parvekkeesta taas kumpikaan ei ole vähääkään kiinnostunut, ehkä siellä on liian kylmä heidän makuun. Molemmat osaa käyttää raapimispuuta, mutta välillä on tullut vähän teroitettua kynsiä
sohvaan ja mattoihinkin, jolloin olen ohjannut ne raapimispuulle.

Toivottavasti tytöille löytyy yhteinen koti, niistä on niin paljon iloa ja seuraa toisilleen, että olisi sääli erottaa siskokset toisistaan.

21.2.2011 Viva ja Verna on steriloitu.

7.2.2011 Viva ja Verna etsivät uutta yhteistä kotia itsestää riippumattomista syistä

****

15.10.2010 Viva ja Verna muuttivat yhteiseen kotiin Helsinkiin.

****

NAARAS, noin 1,5kk elokuun 2010 alussa (kissanpennun luovutusikä 3kk)

18.8.2010: Sisarukset Viva ja Verna odottavat omaan kotiin pääsyä kotihoitopaikassa Tallinnassa.

Kertomus Tallinnasta: “Näyttää sillä, että mihin tahansa menet, joka paikassa on hylättyä kissoja. Larissa meni iltäpäivällä ruokakauppaan ja siellä rappusillä oven vieressä olivat pennut. Myyjät sanoivat, että varhain aamulla kaksi miestä toi laatikon ja sanoi, että heidän siiami-naaras synnytti pennut, mutta he eivät tarvitse niitä ja ehkä joku haluaa ottaa ne. Pentuja oli aluksi kolme ja yksi pariskunta otti pikkupojan- se oli ihan kuin siiami-kissa. Tyttöja ei kukaan ottanut, ja ne istuivat koko päivän laatikossa-ilman vettä ja ruokaa. Larissa otti lopulta pennut illalla kotiinsa hoitoon.

Kissatytöt ovat ihanat sylikissat ja melkein samanlaiset: toisella on oikea etukäpälä musta, toisella-vasempi.

KULUKORVAUS kissanpennusta on 100€. Kulukorvauksella kissanpentu on saanut matolääkkeet, ulkoloishäädön, rabiesrokotuksen, perusrokotukset ja tunnistemikrosirun sekä sille on tehty sienitesti. Kissalla on oma virallinen EU-passi, josta toimenpiteet käyvät ilmi.