Vieno

10/2005 VIENO SAI KODIN ESPOOSTA

****

KUULUMISIA omasta kodista:

18.12.2006 Vienolle ja Millalle kuuluu edelleen oikein hyvää. Milla reipastuu päivä päivältä, ja kerjää silityksiä ja rapsutuksia jopa enemmän kuin Vieno. Vieno taas on oma hulivili itsensä, välillä sentään rauhoittuu mamman kainalossa. Millan masuongelmatkin saatiin kuriin, kun tyttö siirrettiin ainakin toistaiseksi sensitivity control-ruokiin.

Parin päivän päästä lähdetään äitini luokse Joulun viettoon, mistä tuleekin Millan ensimmäinen kyläily. Toivottavasti kaikki menee hyvin eikä Milla stressaa liikoja. Vieno ainakin rakastaa olla äitini luona, kun on paljon tilaa ja koira kiusattavana (se ei haittaa ollenkaan, että koira on ainakin 5 kertaa Vienoa isompi). Koiraa tietysti käy hieman sääliksi kun on maailman rauhallisin luonteeltaan, eikä uskalla sanoa mitään hännänpäällä leikkivälle kissapedolle…

Elämä jatkuu siis riehuten, kehräten ja nukkuen (“ja syöden!”, lisää Milla)

Iloista Joulua ja Hyvää Uutta Vuotta 2007 kaikille!

Toivottavat Linda, Vieno ja Milla Ps. Mukana muutama kuva ystävyksistä.

3.1.2006 Meillä täällä sujuu kaikki oikein mainiosti. Vieno kasvaa hirmuista vauhtia, vaikka aika hoikka tyttö se on edelleenkin. Äidin luona oltiin joulua viettämässä, ja Vieno tutustui aivan uuteen asiaan: VERHOT! JES! Äiti ei tosin ollut ihan yhtä innoissaan uusista verholeikeistä, ja totesin itsekin että verhojen hankinta omaan kämppään saa siiryä hamaan tulevaisuuteen. Todella uteliaana ja rohkeana on Vieno pysynyt, ja kun käytiin jouluna kylässä useammassakin paikassa, niin aina tyttö kotiutui lähes samantien. Lintujen tarkkailu (sekä omien, että ulkona olevien) on ehdottomasti yksi Vienon lempipuuhista, ja niitä tuijotetaan kätkättäen tunti tolkulla. Tässä mukana vielä muutama uudempi kuva mukana. Onnellista Uutta Vuotta 2006 toivottavat Linda ja Vieno

11/2005 Vieno on oikein hyvin kotiutunut tässä reilun viikon aikana. Tyttö on leikkisä, utelias ja varsin osallistuvainen. Tässä se nytkin häärää näppäimistön kimpussa.

Ensimmäiset päivät vähän jännitti itseäni, koska äitini koira (Reku, Tallinnasta hänkin) oli juuri samaisena viikonloppuna minulla hoidossa, ja ei ollut mitään käsitystä miten se suhtautuisi kissoihin, ja miten Vieno suhtautuisi koiriin. Reku oli kuitenkin kaiken luottamuksen arvoinen, ja oli itseasiassa enemmän kiinnostunut Vienon ruuista kuin kissasta itsestään. Välillä katseli kisun rajumpaa menoa kulmien alta ihmetellen, mutta vaaratilanteita ei syntynyt ensimmäistäkään. Vienoa aluksi vähän pelotti, ja jos iso kuono tuli liian lähelle ja liian yllättäen, pääsi kyllä sähinät, mutta loppujen lopuksi uskaltautui nuuhkimaan Isoa Mustaa Hirviötä. Muutenkin Vieno on osoittautunut erittäin reippaaksi ja uteliaaksi tytöksi. Vaikka joku uusi äkillinen ääni tai muu saisikin sen ensin säntäämään sohvan alle piiloon, ei mene montaakaan sekuntia, kun se jo tassuttaa takaisin katsomaan, että mikäs se oikein oli.

Valokuvaaminen osoittautui matolääkkeen antamistakin (joka sujui yllättävän hyvin, vaikka ruoan seassa sitä ei kyllä suostuttu syömään) vaikeammaksi tehtäväksi. Joko kamera on liian kiinnostava (nenä kiinni linssissä ennen kun ehtii näppästä kuvan kuvaa) tai sitten meno on muuten liian hurjaa, enkä pysy kameran kanssa mitenkään perässä (osoituksena kolmas kuvista..).

Tässäpä näitä kuulumisia tällä kertaa, lähettelen lisää myöhemmin!

Syysterveisin Linda ja Vieno

****

Narttupentu, ikä n. 2 kk (luovutus 3 kk:n iässä), kotihoidossa Tallinnassa.