Veijari (nyk. Otto)

20.7.2008 Veijari muutti omaan kotiin.

***

Kuulumisia kodista:

1.4.2010 Otto-poika muutti meille toissa kesänä noin 5 kk:n ikäisenä. Voivottelimme etukäteen, että voi reppanaa, miten se pärjää meidän vanhojen tyttökissojen kanssa ja että kiusaako ne pentua, mutta hyvin pian kävi selväksi, että Otto on Äijä isolla Äällä. Pikkujannu pisti puolta pienempänäkin likat kuriin ja pääsi taatusti molempien mustalle listalle.

Otto sairastui pian tulonsa jälkeen. Se ripuloi todella pahasti ja pitkään. Mitään kunnon syytä ei tutkimisesta huolimatta löytynyt, mutta poika saatiin lopulta kuntoon ämpärillisellä lääkkeitä ja pitkällä pinnalla.

Otosta on kehittynyt melkoinen persoona. Pienenä se ei osannut “puhua” eikä liioin leipoa. Kehräystä ei irronnut, vaikka kuinka silitti. Nyt riittää, kun vain vilkaisee herraa – kaamea pörinä alkaa välittömästi ja sitten rullataan lattialla ympäri maha paljaana, kuin sirkuskoira. Tietää selvästi olevansa söpö.

Nykyään Otto myös juttelee. Ja isännän kanssa ollaan aika varmoja, että se myös kiroilee. Herra pitää Epe-kissaa henkilökohtaisena vinkulelunaan ja kun Ottoa
komentaa lopettamaan rääkkäämisen, se usein osoittaa mieltään riehumalla ja naukumalla “kiukkuisesti”.

Leipomishommat ei pojalta suju vieläkään, poljenta on jotain koomisen ja ärsyttävän väliltä – kissapoika on kokonaan jäykkä ja tökkii etutassuillaan epärytmissä. Ei tullut Otosta leipuria, ei. Pusupoika siitä tuli kyllä. Isäntä kanniskelee Ottoa kuin vauvaa sylissään eikä se pistä pahaksi pientä pussailua ja silittelyä. Oton pitää myös osallistua kaikkeen koko ajan, aina remontista ruoanlaittoon se makoilee jossain näkyvillä.

Otto on suursyömäri. Se ahmii ruokansa kuin koira – hampaat vain kolisevat kippoa vasten, kun se hotkii. Oman kuppinsa se tyhjentää noin nanosekunnissa ja sitten se yrittää imuroida myös toisten kupit ja meidän lautaset. Meillä ruokintahetkiin täytyykin varata aikaa – Oton vieressä on seisottava vahtimassa, että se syö vain oman ruokansa. Jos ei vahdi, se ajaa pienemmän tyttökissan kupilta pois ja syö sen ruoat. Kun Ottoa muistaa vahtia, se istuu omat ruoat syötyään kuppinsa vieressä ja röyhtäilee odotellessaan mahdollisia jämiä kaverin kupista. Eikä meillä muuten kuljeta keittiön ohi ilman, että Otto juoksee toivorikkaana katsomaan, josko jotain tipahtaisi sen suuhun. Elintasovatsa on nyt tarkkailussa. Otosta on kehittynyt pieni pallero eikä se ole hyvä juttu ollenkaan. Tosin herra itse on sitä mieltä, että ruokaa ei voi saada koskaan liikaa – jos tarjoilu ei pelaa heti aamukuudelta, herra kyllä huutaa ja riehuu niin kauan, että jompikumpi luovuttaa ja nousee sängystä ruokkimaan sen.

Kaikenkaikkiaan Otto on ihan mahtava tyyppi ja olemme salaa onnellisia, että Oton varannut ihminen teki oharit ja Otto päätyi kiireellisten listalle ja sitä myötä meille. Eipä tiennyt, mitä menetti. Toivottavasti saamme pitää ihanan Otto-poikamme vielä monen monta vuotta!

***

UROS, noin 4kk (heinäkuun 2008 alussa)/Keravalla

4.7.2008 Veijarin varaus peruuntui ja pentu odottaa nyt kovasti omaan kotiin pääsyä Keravalla.

28.5.2008 Nuori Veijari on rauhallinen, hiljainen ja vielä vähän ujo.

KULUKORVAUS kissasta on 100€. Kulukorvauksella kissa on saanut matolääkkeet, rabiesrokotuksen, perusrokotukset ja tunnistemikrosirun sekä sille on tehty sienitesti. Kissalla on oma virallinen EU-passi, josta toimenpiteet käyvät ilmi.