Veera (nyk. Viiru)

12/2006 VEERA PÄÄSI OMAAN KOTIIN

****

NAARAS noin 6-7kk (marraskuussa 2006)

Veera on suloinen ja sosiaalinen pieni kissatyttö. Tällä hetkellä kotihoidossa Suomessa (Espoossa).

KUULUMISIA KOTIHOIDOSTA 13.9.2006: Vera on hitaasti sopeutuva, oli viimeinen joka lähti tutkimusretkelle. Xanian ja Xenan johdattelemana sekä perheen omien kissojen houkuttamana onkin nyt muutamassa päivässä edistynyt huimasti! Tarkkailee ympäristöään ja ei kavahda koiriakaan. Hiukan pelokas vielä, pitää silityksistä mutta ei viihdy ainakaan vielä kun sekunteja sylissä. Leikkiin ryhtyy vasta seurailtuaan hetken muiden leikkiä .Pitää erityisesti perheen isojen kissojen seurasta.

KUULUMISIA KOTIHOIDOSTA 6.11.2006: Veeran kaverit Xena ja Xania ovat jo päässeet omaan kotiin, mutta Veera odottaa vielä omaa kotia kotihoidossa. Veera on mieltynyt hoitopaikan 11v poitsuun :) ja ylipäänsä tykkää lapsista. Antaa silittää itseään jo ihan kun makaa lattialla tai jossain eli on edistynyt taas huimasti.Uusi hauskin leikki on mattojen alla lymyily :) ja piiloleikki perheen oman kissan Sylvesterin kanssa. Vera on alkanut hakeutumaan ihan itse syliinkin.

******

KUULUMISIA OMASTA KODISTA 13.12.2006:

Hei,

Viiru-Veera on nyt ollut vajaan viikon uudessa kodissa ja sopeutunut tosi hyvin. Syömiset ja pottahommat sujuivat heti, uniseuraakin Viiru haki uuden perheen ihmisistä heti ekana yönä.

Viirun kolme kissakaverusta Lyyli, Lulu ja Kiisseli suhtautuivat aluksi Viiruun hyvin eri tavoin, pelättiin kovasti ja oltiin innostuneita, onneksi kukaan ei pahasti vihoitellut. Mutta nyt on koko porukka jo lämmennyt ja yhdessä leikitään ja syödään. Tosin isommat antavat usein Viirun syödä ensin ja katselevat vierestä maistuuko pienelle ruoka.

Nukkumisen Viiru hoitaa, varsinkin öisin, uuden isännän ja emännän tai perheen lapsien vieressä, välillä myös peiton alla. Viiru on kova puskemaan, kehräämään ja juttelemaan. Varsinkin ruuan jälkeen Viiru käy usein kiittämässä.

Terv. Mira

******

KUULUMISIA OMASTA KODISTA TOUKOKUUSSA 2007:

Hei,
Viiru kävi helmikuussa leikattavana, kun isäntä ja emäntä eräänä yönä heräsivät hurjaan mouruntaan… Matka leikkaukseen meni mukavasti, kun emäntä ensin hoksasi, että on paljon kivempi matkustaa kun näkee kassista ikkunan ja sieltä ulos jänniä maisemia. Eläinlääkäri ja avustaja ja muut odotushuoneen eläinkamut olivat niin kiinnostavia, että ei siellä eläinlääkäriasemalla kerennyt edes alkaa ennen lääkitystä pelottamaan. Eläilääkärikin sanoi, että kyllä olisi hänenkin työnsä helppoa, jos kaikki kissat suhtautuisivat elämään yhtä mutkattomasti kuin Viiru. Leikkauksen jälkeen kotona oli hiukan hankaluuksia, kun ujoin kissakaveri Kiisseli pelkäsi kovasti Viirua kun kaveri haisi ihan oudolle ja oli hurja kaulurikin päässä. Kiisseli on muutenkin vähän herkempi kaveri. Viiru toipui leikkauksesta hyvin. Pyydettiin lääkärillä kaulurin lisäksi sukkapuku, kun isommat kaverit muutenkin hoitavat ja nuolevat Viirua, etteivät koskisi haavaan. Sukkapuku tosin sitten lähti viidessä minuutissa.. Viiru sai keinoteltua sen heti kotona päältään kaulurisa huolimatta! Mutta kaverit onneksi pysyivät erossa haavasta ja Viru nukkuikin varmuudeksi ekan yön eri huoneessa kuin kamut, ettei tullut heti liikaa riehuttua. Viirumaisesti ruokakuppi piti tarkistaa heti leikkauksesta tultua, vaikka pää olikin pökkyrässä.

Viiru on tosi seurallinen ja edelleen nukkuessakin hakeutuu ihmis- tai kisakamujen viereen. Se jännä juttu Viirulla edellen on, vaikka tykkää nyhjätä ihmisten mukana jutuissa, ettei se ole oikeastaan kuitenkaan ikinä ollut sylikissa, paijattavaksi tulee mielellään viereen tai ihan peiton allekin iltaisin, mutta ei tykkää jos ruvetaan syliin nostelemaan. Viirulla on myös hassu tapa kesken ihmisten touhujen mennä sängylle tai sohvalle, alkaa kehräämään ja maukuen kutsumaan jonkun lapsista tai aikuisista paijaamaan. Vessan maton alla lymyily kuuluu myös Virun harrastuksiin, siellä sillä on usein leikkihiiriä piilossa tai sitten sinne mennään ihan kissakavereita väijymään. Viiru luuhaa muutenkin paljon vessassa, kavereista Kiisseli ei oikein aina osaa Viirun mielestä tarpeeksi hyvin potalla käynnin jälkeen peittää jätöksiään, joten Viiru on päättänyt ottaa tämän homman itselleen. Tästä on seurauksena se, että avopotissa on suosiolla ruvettu käyttämään helmiä, kun kyllästyttiin hiekotettuun vessanlattiaan. Viirun kasvettua on sen kauniit “puupantterimaiset” raidat tulleet entistä enemän näkyviin. Ahmiminen on edelleen Viirun huono tapa, mutta isommat kissat nykyään aika suosiolla antavat Viirun syödä ekana, joskus tulee pientä “neuvottelua” pomokissa Lyylin kanssa jos on jotain erikoisherkkua, esim keitettyä lihaa tarjolla ja Viiru alkaa liikaa hosumaan. Lyyli muutenkin “opastaa” äidillisesti Viirua, jos meinaa homma ihan överiksi mennä.

Koko kissa joukko, Lyyli, Lulu, Kiisseli ja Viiru ovat nautiskelleet nyt keväällä ulkoilutarhassa raittiista ilmasta, vaikka lähistöllä asuva orava käykin tyttöjä välillä selkeästi tahallaan ärsyttämässä. Viiru on ollut myös valjaissa ulkona, mutta tykkää selkeästi enemmän ulkoilla oman mielen mukaan tarhassa.

Eli kaikki hyvin Viirulla ja muillakin täällä Vantaalla! Viiru on selkeästi meidän kissa. Onneksi kuultiin Rekku Rescuesta kun oli neljännen kissan harkinta meneillään! Meillä on edelleen talon laajennus meneillään ja on harkittu, jos ensi vuonna meidän perheeseen mahtuisi myös koira. Naapurissa on koira ja kissa jotka satunnaisesti seurustelevat myös meidän porukoiden kanssa, ja meidän kissoista kolmella on alkuperäiskodissa ollut koira. Mutta täytyy lähempänä sitten katsoa, miten nuo kissaneidit asiaan suhtautuisivat.

Terv. Mira