1.12.2019 Tuure pääsi uuteen kotiin veljensä Turpon kanssa.
8.12.2019 kuulumisia kodista:
Viikko on nyt pyörähtänyt Tuuren ja Turpon ( uusi nimi Tume ) kanssa. Pojat ovat pikkuhiljaa kotiutuneet, mutta ovat vielä hieman arkoja. Tuurea voi hieman silittää ruoan annon yhteydessä. Onpa hän jo puskenut jalkaani siinä samalla. Tumea taas pääsee silittämään hyvin harvoin vielä. Aamut meillä nykyään alkavat leikin merkeissä. Tume tykkää leikkiä viuhkalla ja Tuure vinkuvalla hiirellä. Päivät kuitenkin vietetään yhdessä kylki kyljessä nukkuen yläkerran sohvalla. Iltaisin sitten taas alkaa meno ja meininki. Valojen sammuessa meidän makuuhuoneesta tulee leikkipaikka. Näistä pojista tulee kyllä aivan loistavia kolleja.
***
Tuure on lempeä ja aktiivinen jokapaikanhöylä, jonka touhuja seuratessa ei aika käy pitkäksi.
28.10.2019
Tuure on loistava keksimään itselleen tekemistä ja mikäli ihmisellä ei ole tarpeeksi aikaa pentukissaa viihdyttää, Tuure kuluttaa hetkensä sujuvasti joko leikkimällä kiltisti itsekseen leluilla, painimalla veljensä Turpon kanssa, tai vaikkapa kaatamalla kukkaruukun. Myös päikkärit Turpon kyljessä ovat yksi Tuuren lempiasioista, ja Tuure etsiikin kotia yhdessä veljensä kanssa.
Tuure kiipeilee tottuneesti kotihoitopaikan kattoon asti yltävässä raapimapuuussa, joten uudesta kodista pitäisi myös löytyä tälle veijarille tekemistä tarjoava raapimispuu. Myös kynnet teroitetaan kiltisti luvalliseen raapimispaikkaan, mikäli sellainen on tarjolla. Onkilelulla leikittäessä Tuure meinaa jäädä Turpon jalkoihin, joten ihmisen tehtävä on järjestää leikkihetket niin, että myös Tuure pääsee leluun käsiksi.
Tuure jännittää vieraita, mutta kotihoitopaikan tuttujen ihmisten kanssa Tuure hengailee rennosti, ja heidät pusketaan huolella etenkin ruoka-aikaan. Tuure ei useinkaan ymmärrä varoa liikkuvia ihmisiä, vaan luottaa että ohikulkija katsoo jalkoihinsa eikä vahingossakaan kompastu kissaan. Tuure tykkää ihmisistä, mutta ei ole vielä mikään sylikissa, eikä kovin usein itse hakeudu ihmisen lähettyville hengailemaan. Tuuren saa kuitenkin nostaa syliin, ja hän ottaa kärsivällisesti vastaan ihmisen lepertelyt ja pusuttelut. Ymmärrettävästi nuori pojankoltiainen ei pusuttelua kuitenkaan hirveästi arvosta, ja haluaisi melko nopeasti pötkiä livohkaan.
Tuure antaa kiltisti tutun ihmisen käännellä ja väännellä itseään miten vain, ja käsittelyn perusjutut onnistuvat hienosti. Uudelta kodilta edellytetään kuitenkin jonkin verraan kissakokemusta, ja ymmärrystä jatkaa käsittelyn harjoittelua aktiivisesti mutta kissan ehdoilla, jotta tästä hurmuripojasta kehittyy ihmisen kyljessä viihtyvä hurinapakkaus.
