Sumatra

15.1.2015 Sumatra sai kodin Porvoosta.

***

Leikattu naaras, noin 10 vuotta. Kotihoidossa Vantaalla.

10.12.2014 Sumppu valloitti uuden kotihoitajansa sydämen heti ensi hetkestä. Sumppu käveli itse kantoboxiinsa, matkusti autossa rauhassa ja päästyään boxista uuteen kämppäänsä, kertoi heti kehräyksellä ja leipomisella rakastavansa kotihoitajaa ja kaikkea muutakin ympärillään. Edelleen, aina kun Sumpun huoneeseen tulee, se juoksee luokse, tepastelee leipoen lattiaa, puskee ja pörisee. Leikkimäänkin Sumppu on aina valmis mutta kunto ei ressulla riitä kovin kauan saalistamaan ja Sumppu tuntuukin olevan tyytyväinen siihen, että saa olla lähellä -ja rapsuttaminen vasta ihanaa onkin. Siitä Sumppu tosin on tarkka, että Vääriä Paikkoja, kuten houkuttavan pörröisiä isoja tassuja tai masuvilloja ei lääpitä. Tämän Sumppu kertoo näpäyttämällä näpeille paheksuvaan sävyyn tassullaan, kynnet piilossa tottakai. Kehräys ei silti taukoa hetkeksikään.

Ensimmäisen yönsä Sumppu vielä nukkui jaloissa, sitten se muutti kainaloon kehräämään. Aina yöllä havahtuessaan Sumppu jatkaa tyytyväistä hiljaista hurinaansa. Aamulla Sumppu ei herätä, mutta kun huomaa hoitotädin heränneen, se rientää pöristen antamaan nenälle suukkoja.

Kaikenkaikkiaan Sumppuliinilta tuntuu riittävän hellyyttä ja rakkautta loputtomasti ja mikään ei ole ihanampaa, kuin saada huomiota ihmiseltä. Niin valloittava tämä untuvapallo elävänä on, että jäisi meille pysyvästi, jollei oma kissamme pitäisi Sumppua hurjan pelottavana.

Ruuan suhteen Sumppu tuntuu olevan valikoiva ja osa ruuista on niin suurta herkkua, että niitä on parempi antaa puolikkaina annoksina, jotta Sumppu ei ahmisi liikaa kerralla.

Sumatralle sopisi parhaiten rauhallinen koti, jossa ei ole muita lemmikkejä.

16.10.2014 Sumatra ottaa rauhallisesti. Sen ilme tuntuu olevan yleisesti aika nyrpeä, mutta se ei kuitenkaan tarkoita sitä että sen mieli olisi nyrpeä. Nykyään Sumatra juoksee jo välillä ihan ovelle vastaan, eikä houkutuksena tarvitse olla edes herkkuruokaa (kalaa) vaan se rakastaa rapsutuksia. Illalla Sumppu käpertyy sänkyyn kehräämään ja siihen on turvallista nukahtaa sekä kotihoitajan että Sumatran itse.

29.9.2014 Sumatra on varsinainen kehruukone! Joku saa tästä kaunottaresta vielä itselleen ihanan kissan. Hoitopaikan omat kissat eivät oikein vierailijoista välitä, mutta Sumatra ei ainakaan ole riidanhaastaja ja hoitopaikan koiratkin on otettu tyynesti vastaan. Sumatra voisi viihtyä hyvin rauhallisessa aikuiskodissa ainoana kissana. Hoitopaikassa se nukkuu mieluiten yönsä sängyn jalkopäässä ja päivällä näköalapaikalla tyynyn päällä.

19.9.2014 Lisätty Sumpulle pari uutta kuvaa.

9.9.2014 Sumatra, eli “Sumppu” tai “Sumu” on asustellut meillä nyt 7 vuotta ja perheessä puhjenneen allergian takia etsii uutta pysyvää rakastavaa kotia. Sumppu on hyvin seurallinen, kiltti, terve, ihmisrakas ja leikkisä kaveri, joka rakastaa ruokaa sekä rapsutuksia. On edelleen arka uusissa tilanteissa ja uusien ihmisten kanssa, eikä pidä nostelusta, mutta tulee usein itse viereen köllöttelemään, kehräämään ja puskemaan hellyyttä kaivatessaan.

Sumppu on elänyt ainoana kissana, mutta on kuitenkin kovin kissasosiaalinen ja kiinnostunut lajitovereistaan. Sumpun nykyisessä kodissa on pieniä lapsia, jotka osaavat antaa kissalle kuitenkin oman tilansa. Eli uudessa kodissa voi olla myös lapsia, jos he ovat tottuneet elämään eläinten kanssa.

Sumatra tykkää syödä raakaruokaa, joten toivottavasti raa’an lihan syöttäminen ei ole ongelma uudelle omistajalle! Sumatra on rokotettu ja madotettu säännöllisesti eikä se ole sairastellut elämänsä aikana.

HUOM! Jos kiinnostuit tästä kissasta niin ota yhteyttä varaajaan (tiedot sivun alalaidassa). Kerro mahdollisimman kattavasti itsestäsi, asumismuodostasi, perheestäsi, muista eläimistäsi, eläinkokemuksestasi, elämäntilanteestasi jne. Huomioithan myös, että kissa voi olla osa elämääsi seuraavat 15-20 vuotta. Emme luovuta kissoja vapaana ulkoileviksi.

KULUKORVAUS leikatusta vanhemmasta kissasta on 60 €. Kulukorvauksella kissa on saanut matolääkkeet, perusrokotukset, tunnistemikrosirun ja kissa on leikattu. Kissa on eläinlääkärin tarkastama, ja sillä on eläinlääkärin antama virallinen terveyskortti, josta toimenpiteet käyvät ilmi. Kissan mikrosiru on rekisteröity joko Kissaliittoon tai Turvasiru-palveluun.

***

12.1.2007 Sumatra sai kodin Helsingistä ainoana kissana.

Kuulumisia omasta kodista:

7.3.2008 Hei! Ajattelimme Sumatran kanssa kirjoitella kuulumisia pitkästä aikaa. Kaikki on meillä hyvin, ja Sumppu on rohkaistunut entisestään. Sillä taitaa myös olla loputon hellyyspula, koska nyt kun se on oppinut luottamaan ihmisiin, se hakee rapsutuksia aktiivisesti ihan vierailtakin ihmisiltä. Eläinlääkäri kehui sitä myös reippaaksi ja erittäin hyvinvoivaksi neidiksi.

Viime viikonloppuna olimme käymässä maalla vanhempieni luona ja Sumatra kokeili myös valjaita ja ulkoilua. Siitä on tullut esille melkoisia villikissan piirteitä välillä… On hassun näköistä kun se kaikessa pyöreydessään ja pörheydessään vilistää ympäri taloa ja säikyttelee meidän muita kissoja. Se on myös kova juttelemaan ja aina ensimmäisenä aamulla hereillä, sen ihmisen parhaana ystävänä joka on aikaisimpana keittiössä.

Täällä kaupunkiasunnossa se muuttuu taas sylikissaksi, ja uusin lempipuuha on harjaaminen. Sumppu tunnistaa jo kissaharjan rapsutusäänen ja tulee heti puskemaan itseään sitä vasten. Sen turkkihan ei kovin pitkä ole, mutta varmaan juuri siksi, ettei takkuja ole, se tykkää niin kovasti harjaamisesta. Laitan liitteeksi kuvan viime talvelta… Aurinkoisin terkuin, Juulia ja Sumatra

30.5.2007 Heippa, Tässä yksi kuva Sumpusta – neiti voi todella hyvin ja on rohkaistunut paljon tämän kevään aikana. Siitä on tullut tosi aktiivinen ja uskollinen ystävä, joka pörrää kaiken aikaa jaloissa ja kainalossa, eikä enää arastele kosketusta. Päinvastoin, sillä tuntuu olevan loputon hellyyspula;)

Myös vanhempani ovat menettäneet sydämensä Sumatralle ja kyselevät koko ajan
milloin me tullaan taas kyläilemään maalle. Siellä Sumppu on viihtynyt hyvin, eikä enää stressaa automatkastakaan. Se ei vaan aina tiedä kenen perässä kulkea siellä isossa talossa ja on kuin “paimenkoira” joka yrittää pitää koko perheen kasassa.

Tuntuu lähes kummalliselta, että vaikeasta taustastaan huolimatta Sumppulainen on niin seurallinen tapaus? Se katsoo aina niin syvälle silmiin ja kommunikoi pehmeillä naukaisuilla kun sen kanssa juttelee. Se osaa myös hakea itse leluja kiipeilypuusta kun siltä kysyy, että “leikitäänkö” ja ymmärtää puhetta enemmän kun kukaan aiemmista kissoistani. Olen miettinyt paljon millainen tausta sillä on ollut ja mistä se löydettiin?

Ehkä juuri kovat kokemukset ovat osaltaan vaikuttaneet siihen, että siitä on tullut niin herkkä aistimaan tunteita. Jos olen esimerkiksi itse sairaana, niin se ei malta lakata hoitamasta mua tassuillaan. Huomaan myös, että sillä on kova “miellyttämisen tarve” ja jos esimerkiksi tavara putoaa pöydältä, niin se koittaa hirveästi sanoa että “en minä tahallani, minä olen kiltti”, eli sitä on varmaan rangaistu aikaisemmin helposti. Pikkuhiljaa se on alkanut huomata ettei sitä enää rangaista mistään ja siitä on tullut esiin välillä varsinainen villikissakin, joka riehuu ja riepottaa lelujaan, ja se on oikein:) Hyvää jatkoa rekkurescuelle! Juulia & Sumatra

17.1.2007 Hei! Meidän yhteiselo on jatkunut todella hyvin – Sumatra on aivan ihana persoona, josta tulee koko ajan esille uusia puolia sitä mukaan, kun se saa itseluottamusta ja tottuu paikkoihin. Se selvästi nauttii saamastaan huomiosta ja osaa myös itse sitä vaatia tulemalla viereen kehräämään ja lupsuttamaan tassuilla. Välillä se puskee niin vimmatusti, että alkaa oikein naurattamaan – varsinkin ruoan jälkeen satelee aina kiitoksia:) Olen silitellyt sitä pikkuhiljaa kaulan alta selkää kohti ja nyt se antaa jo paijata koko turkkia myöten, kunhan on vain rauhallinen ja lepertelee sille samaan aikaan. Niin kuin mainitsit, se suorastaan janoaa läheisyyttä heti kun alkaa vähän luottamaan.

Sumpun tulon jälkeen luonani on käynyt kylässä pari ihmistä ja molempia se uskalsi jäädä moikkaamaan (toista se jopa puski kovasti, mutta sillä oli varmaan tekemistä ruokakassin kanssa), eikä juossut omaan turvapaikkaansa sängyn alle. Uteliaisuutta sillä selvästi riittää.

On myös jännää katsella miten Sumppu tekee tuttavuutta uuden asuntonsa kanssa. Varsinkin öisin se tutkiskelee paikkoja perinpohjaisesti ja on välillä ihan hassu kun pudottaa ensin itse esineitä pöydältä ja sitten tietenkin säpsähtää ääntä ja järkyttyy, vähäksi aikaa. Sitten se kuitenkin kerää rohkeutta mennä katsomaan että “mitä täällä oikein tapahtui” ja katsoo mua sen jälkeen hirmu ylpeän ja iloisen näköisenä ikään kuin ilmoittaakseen “älä pelkää emäntä, ei täällä olekaan mitään hätää”. Se on hassu – ja todella rakas. Mukavaa on myös nähdä kuinka paljon – ja antaumuksella – se leikkii. Varsinkin edellisen kissani Mitsin lempirotta on käytössä vähän väliä ja yleensä se löytyy mattorullan alta kun tulen kotiin. Laitan liitteeksi muutaman kuvan Sumatrasta (lempilelunsa kanssa). Hyviä vointeja teidän koko eläinperheelle! Täältä kirjoitellaan taas. T: J & S

***

Leikattu naaras, toukokuussa 2006 noin 2 v.

Sumatra on n. 2 vuotias puolipitkäkarvainen tyttö ja väriltään sinivalkoinen. Kadulta löydetty ja nyt kotihoidossa Vantaalla.

Tallinnan kotihoitajan kertomaa: Sumatra osoittaa kiinnostusta ihmiseen, uskaltaa leikkiä ja nukkua aivan vieressä. On ensimäinen keittiössä, ryntää jalkoihin puskemaan kun odottelee ruokaa. Säikkyy vielä yllättäviä liikkeitä ja pakenee. Pelkässä kosketuksia, aluksi se vapisi ja oli todella kauhuissaan (ensin se jopa kakki pelosta!!). Raukka on kokenut väkivaltaa. Nyt jo lupaa varavaisia silityksiä (mutta ensin kaulan alle, ei ylhäältä päästä tai selästä) ja selvästi haluaa ja nauttii siitä. Vielä vähän aikaa ja se sopeutuu. Huomasin että se ei pelkää pieniä 5-6v lapsia ja antaa silittää. Ruoka: Syö hyvin keitettyä kalaa ja kanaa, kissanruokaa (kuivasta ei erityisemmin pidä mutta syö). Suosikkina tuore liha.

Kotihoitaja kertoo:

11/2006 Sumatra on kaunis kuin pumpulipallo! Joskus sen aikasemmassa elämässä sitä on kohdeltu niin huonosti ettei se oikein jaksa uskoa ihmisestä hyvää. Vaikka se on mieluusti mukana jos olohuoneessa puuhataan jotain, se katselee tilannetta kauempaa ja tarkkailee itsekseen. Keittiöön se kuitenkin rientää innoissaan ruuan toivossa ja pusekee jalkoja, varsinainen herkkusuu kun sille päälle sattuu:) Välillä iskee rakkauspula ja silloin suloista Sumppua saa vaikka hieman rapsutellakin, äkkinäiset liikkeet saattavat kuitenkin sen säikäyttää, mutta silti se pitää ihmisen kosketuksesta kunhan sitä kosketaan hellästi. Sumatra tarvitsisi rauhallisen kodin ja sen oman emännän/isännän joka saisi luottamuksen ihmiseen palaamaan.