Sisli
Lisätty sivulle: 2006-08-11
Sukupuoli: naaras
Alkuperä: Viro
****
Löytynyt kadulta Tallinnasta, ollut jo pidempään noin 8 kuukautta, kotihoidossa Tallinnassa ja on nyt Espoossa kotihoidossa (alkaen 29.4.2006) Miiralla Ja Tommilla. Sislillä on ollut huonoa onnea myös kotihoitopaikkojen suhteen, eli se on joutunut Tallinnassa vaihtamaan paikkaa pariin otteeseen, eikä sen kanssa oltu tarpeeksi seurusteltu, joten se oli Suomeen tullessaan vielä jonkin verran arka. Alkuun se juoksi ihmistä karkuun mutta jo muutaman päivän jälkeen se osoitti selvää kiinnostusta ihmiseen, tuli nuuskimaan jalkoja ja kättä, uskalsi leikkiä lelulla aivan vieressä, syödä ja köllötellä vieressä. Ja jopa näykkäistä ihmistä varpaasta leikkisän tutkivasti :) Päivä päivältä edistyttiin ja ja tyttö tuli rohkeammaksi.
KUULUMISIA KOTIHOIDOSTA 17.5.2006 Sisli juoksee jo aina hoitohuoneen ovelle ihmistä vastaan, katsoo kuka tulee ja ryntää jalkoihin puskemaan, oikein hypähtää kättä vasten silityksiä kerjäten ja alkaa kehrätä kuin pieni hyrrä :) Eli todella sosiaalinen, mutta säikkyy vielä yllättäviä liikkeitä. Säikähtäessään katsoo pesästä, onko turvallista ja hipsii sitten takaisin hakemaan silityksiä, joita se todella rakastaa. Sylissäoloa hieman aristelee, mutta voi nostella pieniksi hetkiksi jo syliinkin. Tulee hyvin toimeen muiden kissojen, niin urosten kuin narttujenkin kanssa. Leikkisä söpö kissa! Alkuun tykkäsi leikkiä käymälälaatikossa, mutta tämä hassu tapa jäänyt pois :)
KUULUMISIA KOTIHOIDOSTA 16.10.2006: Moikka, mää olen Sisli, sievä ja sosiaalinen, rapsutuksia kerjäävä ja ainaisesti kehräävä kisuneiti. Oon kotihoidossa Espoossa ollu alkaen 29.4.2006. Missä mun koti viipyy? Mä en vaan saa tarpeeksini silityksistä, eli aina kun nuo kaksjalkaset tulee hoitohuoneeseen, mä kerjään rapstuksia, pörrään ja pusken niiden kättä vasten, mieluiten pöydän päällä, että pääsen mahdollisimman lähelle. Ja mää tykkään hirmusti myös muista kissoista, eli kissaseura ois kivaa. Mää tykkään myös leikkiä, esim onget ja hiiret yms on tosi kivoja. Ja sit mä pusken mielelläni muita kissoja vasten ja nukun vieressä. Hyllykissaksi nuo mua leikkisästi nimittää kanssa, kun mä steppaan aina pöydällä ja hyllyllä että saan huomiota paremmin. Mulla on ikää parin vuoden verran. Oon löytynyt kadulta Tallinnasta, ollut jo pidempään noin 8 kuukautta, kotihoidossa Tallinnassa ennen Suomeen tuloa. Mut on siis leikattu, sirutettu, rokotettu jne ja Suomessa oettu sieniviljelytesti.
Musta ei nykyään enää uskois, että mä olin aluksi hiukan arka, en antanut ihmisten koskee, mutta nopeesti mä kesyynnyin. Nyt mä tosiaan rakastan silityksiä ja pörrään jaloissa ja pusken. Sylissä olo on vielä hiukan outoa, mutta pikku hiljaa sekin on aika jees. Koiraperheeseenkin mää ehkä voisin mennä, en hyökkäile koiria kohtaan. Mutta kissaseura ois kyllä tosi mieluisaa.
Kuivaraksut on ihana juttu, purkkiruuista osa on syötäviä, kala on kivaa, mutta varsinkin kaikki lihansuikaleet ja sydän on tosi jees. Uudet paikat ovat pelottavia, eli hihnassa ulkoilu ei välttämättä tule koskaan onnistumaan, pelkää niin paljon uusia tiloja aluksi ja saattaa päästä karkuun tms. On yritetty ulkoilua verkotetulla terassilla ja mää menin paniikkiin, mutta kyllä mää sellaseen varmasti ajan kanssa totun, jos mahdollisuus tarjotaan. Kurkurkur, tahtoo oman kodin! Mää pusken ja kehrään sulle kiitokseksi aivan varmasti.
KUULUMISIA OMASTA KODISTA MARRASKUULTA 2006: Kuulumiset Sislin (ja Saniaisen kotonta 17.11.2006) Sisli pääsi omaan kotiin 9.11.06 Saniainen-kissan kanssa. Ensimmäiset kaksi tuntia Sisli vietti kuljetuskopan takaseinälle painautuneena, Saniaisen ponkaistessa heti tutkimaan paikkoja. Kun talo hiljeni pienimpien lasten mentyä nukkumaan uskalsi Sisli tulla kopasta. Ensimmäiset päivät vietti kuitenkin sohvan alla siihen saakka että kuuli pienten olevan nukkumassa/lähtevän päiväkotiin. Aikuiset saivat toisena päivänä ekat varovaiset puskut ja seuraavana puskettiin jo urakalla:) Nyt Sisli/Sisseli/Sissukka (rakkaalla lapsella on monta nimeä:)) on jo rohkaistunut niin että uskaltaa olla päivisinkin esillä ja ihan lasten vieressäkin. Syliin Sisli ei tule, mutta tulee aina puskemaan perheen aikuiset aamulla tai kun tullaan kotiin. Ja sen verran perusteellista tuo Sislin puskeminen on, että pienimmät lapset säikähtivät Sislin puskuyrityksiä (taisi olla Saniaisenkin aikaisemalla “pentukoulutuksella” jotain osaa asiassa;)) ja molemmat osapuolet arastelevat vielä toisiaan. Sislin lempipaikka on akvaariolampun päällä, jossa tälläkin hetkellä pötköttää masullaan mainion näköisenä pää etutassujen päällä ja takatassut suorana takana:D Sisli tykkää tarkkailla myös kalojen elämää ja “kalastaa” niitä lasin läpi.
******
KUULUMISIA OMASTA KODISTA 14.12. 06
Viisi viikkoa on Sisli ollut omassa kodissa ja on nyt aivan eri
kissa kuin tullessaan:) Sohvan alus ei kiinnosta enää, eikä Sisli pelkää
enää lapsiakaan vaan antaa silittää. Sisli on ihan mahdoton puskuri ja
pusukissa, aina kun hänen vartiopaikkansa (joka on joko akvaarion tai
kiipeilytelineen päällä) ohi kulkee kuuluu “kurrr” ja Sisli napittaa
ohikulkijaa silityksiä pyytäen:) Sisli tulee jopa syliin puskiessaan,
muttei edelleenkään anna nostaa syliin. Tässä muutamia kuvia Sislistä
uudessa kodissaan.
