Simo Harmaja

16.1.2008 Simo Harmaja sai kodin Turusta ainoana kissana.

***

Leikattu uros, noin 5v.

22.12.2007 Simo Harmaja, löytökissa, on peräisin Porin pieneläinrankkurilta ja siirtyi yhdistykselle hoitokotiin Turkuun 21.12.2007, kun omistajaa ei löytynyt 14 vuorokauden aikana, tosin Simo odotteli uutta kotia rankkurilla jo jonkin aikaa, mutta tilanpuutteen vuoksi Simo siirtyi Rekku Rescuen kautta kotia etsimään.

12.1.2008 Simoa stressaa kovasti mun koiran olemassaolo ja se, että on teljettynä makuuhuoneeseen suurimman osan ajasta siksi kaipaisi kovasti omaan kotiin ja rauhaan. Myös hetken täällä olleesta hoitokoirasta sai sellaisen stressin (vaikkeivät koskaan nähneet toisiaan), että poika puri mua käsivarteen yllättäen mikä ei ikinä aikaisemmin tehnyt. Nyt tuli toinen aikuinen kolli ja Simo ei ollut iloinen asiasta:(. Mun tyttökissa kunnioittaa suuresti.

Nyt on Simon hormoonit tasaantunut kastraation jälkeen ja oikea luonne tullut esiin. Simo on muuttunut leikkisäksi ja nuorekkaaksi kolliksi, tulee hyvin toimeen mun vanhemman tyttökissan kanssa ja viihtyy sen seurassa mutta kolli-kissoja ja koiria ei voi millään sulattaa! Koti missä on kiltti tyttökissa joka leikkii, ihmisiä joka leikittää, rauhallinen ympäristö,ei koiria/kollikissoja olis Simon mieleen.Kaipaa edelleen kohtuudella rapsuja&silityksiä mutta ei ole silti mikään sylikissa.Säikkyy ajoittain uusia asioita.Täysin sisäsiisti&syö hyvin.Käyttää raapimapuut&tolpat kynsien teroitukseen&kiipeilyyn.

29.12.07 kuulumisia hoitokodista: Nyt on Simo ollut täällä hieman yli viikon ja kaikki mennyt enemmän kuin hyvin. Herran molemmat silmät toipui parin putsauksen jälkeen entiselleen ja mua tapittaa nyt 2 kauniin vihreät ja terveet silmät. Jo tokana päivänä herra ilmoitti ettei makkari riittää herralle ja mulla oli ongelmia keksiä miten päästä ulos huoneesta kun herra niin vikkelästi änkeämässä mukanani. Päätin raottaa ovea niin että näkee mun koira ja kissa muttei vielä pääse ulos-eipä näkynyt mun tytöt. Vein sitten mun kissa kopassaan Simon luo ja haistelivat toisiaan kalterin läpi. Pientä epävarmuus sähinää puolin ja toisin muttei sen kummempaa, Simoa pelotti eniten joten siirtyi kauemmas tarkkailemaan&päästin mun kissa vapaaksi. Haistelivat ja mun vanhus sähisi dominoivasti pojalle joka alistui makaamaan. Myöhemmin sitten avasin oven kokonaan auki&poika luuli että voi mennä muina miehinä ulos kunnes huomasi mun koiran, jähmettyi kauhusta kankeaksi ja murisi sekä sähisi sitten peruutti ja juoksi nopeasti ikkunalaudalle turvaan.

Tästä alkoi piiitkä kärsivällinen odottelu sillä poika ei suostunut tulemaan makkarista pois vaikka ovi oli auki aamusta iltaan Jouluaatosta alkaen, sitten ne harvat kerrat kun poika uskalsi kurkkaamaan tilannetta ovensuussa ryntäsi mun oma vanha mummo tuhatta ja sataa kohti ja totta kai Simppa säikähti ja palasi ikkunalaudalle. Eli sain yllätyksekseni huomata että MUN kissa kiusaa Simppaa ja kyttäili kun tiesi miten pohjattoman kiltti herrasmies ”mammanpoika”oli.

Päätin ottaa tyttöni puhutteluun seuraavan kerran itse teossa, että lakkais kiusaamassa poikaa- se kerta tulikin kun Simo oli uskaltautunut noin metrin päähän makkarista ja ehdin ilahtua et poika vihdoin uskaltautui ulos. Ryntäsi Lissu jahtaamaan pojan takaisin makkariin ja silloin puutuin asiaan ja pidin puhuttelun mun kissalle, joka tosiaan lopetti kiusaamisen kokonaan! Tämän jälkeen ovat molemmat kissat tervehtineet toisiaan erittäin ystävällisesti heti aamusta kun avasin oven, ovat rentoja ja sähinät minimissään, Simo niin herrasmies ettei ikinä yrittänyt lyödä eikä käydä päälle, se väistää ja alistuu aina. Simo on nyt iloisempi kun kiusaaminen loppui, seuraava askel oli luottaa mun koiraan-yhä useammin tuli päivittäin pieniä edistysaskelia ja poika näki mun koiraa useita kertoja päivässä kun ohitti makkarinoven mutta ei koskaan mene sisään. Simo on utelias mutta samalla erittäin epävarma, kunhan Bella pysyy kaukana ei hätää mutta jo hännänheilutus saa pojan sähisemään ja menemään makkariin turvaan.

Eilen tuli sitten päivän kohokohta aamulla, aamuruoasta ei piitannut yhtään vaan halusi mun seuraa ja rapsuja, maukui niin sydäntäsärkevästi sitä et joutuu yöllä olemaan yksin ja ovi kiinni-eli poika on erittäin seurallinen tapaus. Heti aamutervehdyksen jälkeen poika oli yllättäen keittiös, keittiön pöydällä ja olkkarissa tutkimassa kämppää hiipien ja varuillaan kun ei vielä huomannut Bellaa, makasi itse hieman yllättyneenä siitä ettei tapahtunut mitään kamalaa vaikka olikin uskaltautunut olohuoneeseen asti! Poika huomasi Bellaa, laski häntäänsä, murisi ja käveli kankeasti ja hitaasti kohti turvahuonettaan, siellä sit pötkötteli lattialla niin tyytyväisenä. Edelleen tarkkailee koiran käytöstä ja liikkumisia, mutta on selkeästi rennompi kun huomannut että Bella kunnioittaa ja pysyttelee poissa/kaukana eikä yritä jahdata.

Poika tykkää maata lattialla pitkin pituuttaan venytellen, laiskotellen ja selvisi että tykkää kyljellään ja selällään maaten etutassuillaan leikkiä onkivavan lelun kanssa. Leikkii mutta laiskasti ja hillitysti, ei mitään hurjia menoja, veikkaan Simpan iäksi n.4-6v, ei vanhus eikä pentu mutta raikkaan nuorekas&erittäin hyväkuntoinen. Ei ole edes yrittänyt ulos vaikka välillä ikkuna auki ja tuuletan niin poika istuu haistelemassa ilmaa muttei yritä väkisin ulos.

TOIVEKOTI: Ei koiria/dominoivia kissoja/pieniä tai vilkkaita lapsia sillä arvostaa rauhaa ja on herkkä sielu, arka joissain asioissa. Erittäin tärkeää ettei ole pitkiä aikoja yksin sillä rakastaa rapsuja, seuraa, läheisyyttä ja jutella ihmisten kanssa (pojalla erilaisia äänensävyjä jutellessa, ei silti häiritsevästi), joskus että ihminen leikittää poikaa, ruokaa tärkeämpää on seuranpito. Toinen tärkeä juttu, pitää ehdottomasti olla ikkunalautoja/pöytiä sillä poika nauttii maata ja katsella maailman menoa ikkunasta. Sisäsiisteys edelleen ok, ei varsinainen sylikissa kunhan saa maata/olla lähellä, ei pure/raavi, ruokahalu ajoittain hyvä ja ajoittain huono-paljon kiinni miten paljon silityksiä&seuraa saanut.

Pojan luonne voi kukoistaa hieman enemmän sitten kun löytää sen oikean oman kodin missä ei ole koiraseuraa ja voi liikkua vapaammin, kiltti-sosiaalinen vanhempi/nuorempi kissa sopisi sillä poika oppii katselemalla mun kissaa ettei uudet asiat ole kamalia. Pinnan alla voisin kuvitella että saattais tykätä painikaverista. Mutta ihmisen seura on ylivoimaisesti parasta mitä se tietää ja sopii myös ainokaiseksi. T:Kotihoitaja

Kuulumisia hoitokodista: Heipä hei! Täältä hieman kuvia kun “Simppa” kotiutunut ja täysin oma itsensä. Joku on joskus poikaa satuttanut, se pelkäsi kameraa ja salamaa ylipäänsä jotain kättä pidempää, se menee kiipeilypuun taakse piiloon ja odottaa alistuneesti mahdollista iskua. Siksi ne ekat kuvat Simo katseli säikähtäneenä kun kuvasin mutta hetken päästä poika luotti etten minä mitään pahaa tee niin meni maate ja sulki silmiään mutta kuuli että kuvasin.

Se rakastaa kuunnella mun höpinöitä kun juttelen paljon pojan kanssa, se hurisee, puskee kovasti, kiehnää, naukuu, polkee eikä tiedä miten päin olis. Sydämeni on totaalisesti myyty tähän poikaan!!Se on jo 2 kertaa itse tullu syliini makaamaan. Alkuun se on sähissyt joka kertaa kun tulin huoneeseen kun ei näe kunnolla, niin epävarma etten vain satuta. Mutta heti kun kuulee ääneni tulee nopeasti kerjäämään rapsuja. Nyt jo lopettanut sähinän. Eilen ja tänään putsasin silmää haalealla keitetyllä vedellä, vasen silmä oli kipeä-poika yritti väistää sitä märkää pumpulia ja yritti päästä pois muttei kertaakaan käyttänyt hampaitaan eikä kynsiään heti kun toimenpide oli ohi tuli poika vielä pahemmalla voimalla puskemaan mua mihin vain osui&kiehnäsi kuin hullu ja jutteli. Taitaa ymmärtää että yritän helpottaa sen oloa. Tänään sain avattua sen vasemman silmän hieman raolleen ja poika naukui aivan sydäntäsärkevästi että sattuu mutta silti reippaasti yritti pitää enemmän auki. Toinen silmä melkein normaali-pojalla on vihreät silmät!

Ruoka maistuu sekä raksut että märkäruoka,sisäsiisteys itsestään selvyys ja makoilee siinä korkealla ikkunan edessä katselemaan lintuja&kadun menoa sekä aurinkoa. Mun oman kissan haju kiinnosti poikaa kovasti ja päinvastoin. RAUHAISAA JOULUA myös sinne!! Terv.Nina

Simo Harmaja on isokokoinen, sosiaalinen kollipoika, joka kastroitiin eilen, samalla Simolle tehtiin terveystarkastus ja rokotus. Lisätietoja Simosta kunhan kotihoitaja tutustuu siihen paremmin