Saniainen
Lisätty sivulle: 2006-12-30
Sukupuoli: naaras
Alkuperä: Viro
****
LEIKATTU Naaras, lokakuussa 2006 noin 8kk
Saniainen on kaunis,väriltään sinivalkoinen,kissaneito. Luonteeltaan todella sosiaalinen ja avoin. Kotihoidossa 3.10.2006 alkaen Espoossa.
“Moikka! Mä olen Saniainen. Sievä ja simpsakka leikattu tyttö. Ikää mulla on jo kaheksan kuukautta, kutakuinkin, siis nyt lokakuun 9. päivä. Ei ne tiiä tarkkaa synttäripäivää, kun mä olen syntynyt kadulla Tallinnassa. Huljatud Kassid Rehabilitatsioni Keskus -yhdistyksen naiset otti mut turvaan yli 3 kuukautta sitten, antoi rokotukset ja leikkautti, etten mä tekis pentuja. Anto useammat matokuurit ja loishäädöt ja teetti fel- ja fiv- sekä sieniviljelytestit. Mä olen hyvin terve ja reipas tyttö. Mulla ei ollu oikein kissaseuraa, ku mulle ei ollu tilaa hoitokodeissa, ne oli täynnä, ku meitä katukissoja on kuulemma niin paljon. Ainoa paikka, minkä ne mulle keksi sitten siihen hätään hoitopaikaksi oli sellainen iso koiranhäkki yhen teatterin takahuonessa, siellä ne ystävälliset ihmiset hoivasi mua, piti seuraa ja paijasi sen minkä kerkesi. Siksi mä en pelkää ihmisiä lainkaan, mä tykkään niistä tosi paljon, haluan olla sylissä ja puskee päätä niitä vasten ja tykkään leikkiä niitten kanssa. Ihmiset on ihan käyttökelpoisia sellaseen hommaan, seuranpitäjiksi. Ja tuleehan niiltä sapuskaakin, mikä on useimmiten aika hyvää, mä kun tykkään aika monesta ruusta. No okei, huonot purkkiruuat on huonoja.
Mut tuotiin kuljetuskopassa Suomeen kotihoitoon 3.10. Kyllä mua vähän hirvitti se laivamatka ja sitten bussimatka jonnekin Espooseen, missä mä nyt kuulemma olen. Mä hain matkalla jo turvaa ihmisestä: nau-uin ja nau-uin, jotta mua paijattiin ja rapsuteltiin ja mä rauhotuin kyl heti, kun mua siliteltiin. Puskin päätäni ihmisen kättä vasten, nii vaikka se oli mulle ihan outo tyyppi vielä siinä bussimatkalla Espooseen. Sit mut laitettiin samaan hoitohuoneeseen kahden aikuisen kissan kanssa. Apua, mä totesin. Mä sähisin ja murisin niille, että ne älyis olla tulematta mun ihoon kiinni. Ku enhän mä tienny niistä mitään. No, ne, siis Sisli ja Electra -kisut, nekin kodittomii, anto mulle tilaa, ja jo seuraavana päivänä mä uskalsin liikkuu siinä tilassa niitten kanssa muitta mutkitta. Nyt, viikon kuluttua, mä oon jo aivan sinut niitten kaa, se Sisli varsinki on tosi mukava ja pitää mulle seuraa. Eli kyl mä voin mieluusti mennä taloon, jossa ois mulle karvaista seuraa. Koska siis todellakin mä haluan kavereita. Mä yritän aina salakavalasti tehdä rynnäkköjä pois meidän kodittomien hoitohuoneesta sinne hoitajien puolelle. Yks päivä mä onnistuinki livahtaa ovenavauksella salamana pois ja pölähin sinne niitten hoitajien omien kissojen keskelle. Mä olin vaa että terve, mä tulin. Mut jostain ihme syystä ne kanto mut takas ja piti sit mulle seuraa siellä hoitohuoneessa.
Joo mut hei, vaik tää hoitohuone ny onki paljo isompi ku se tila Tallinnassa ja mua rapsutellaa täälläki, ni tiätteks, mä haluaisin vihdoin sellaisen oman, pysyvän, mua paijaavan ja mulle hyvää ruokaa tyrkyttävän Kodin. Jossa katottais, et mä pysyn kunnossa ja annettais mulle virikkeitä mun elämään. Mä aivan varmasti lupaan palkita sut monella puskemisella ja ihastuttavalla seuranpidollani. Mä voin istua sun sylissä ja kehrätä kovaa ja saada sut siten rentoutumaan. kun te ihmiset ootte usein niin pöljiä, että teillä on aina kiire johonkin. Joo mut hei, jos Sä kiinnostusit olee mun best friend, paras ystävä,niin otaks kuule luurin käteen tai näppiksen käsies alle ja soitat tai kirjotat noille mun hoitajille. Kun ne tulkkaa mua, tai ainaki luulee tulkkaavansa. Ei niit tarvii pelätä, ne saattaa antaa sulleki noita fisuja ja muita herkkuja. Mut kuhan jätät mullekin namii. Kurnausk!”
KUULUMISIA OMASTA KODISTA MARRASKUULTA 2006: Kuulumiset Saniaisen (ja Sislin) kotoa 17.11.2006) Saniainen pääsi Sislin kanssa omaan kotiin 9.11. Supersosiaalinen Saniainen ryntäsi kuljetuskopasta heti tutkimaan paikkoja ja teki pian tuttavuutta isompien ihmisten kanssa. Pieniä se vähän väisteli pari päivää, kunnes ilmeisesti tuli siihen tulokseen että ihmisen pentujahan nuo ja antoi pian pientenkin silittää ja tulla lähelle. Saniainen on osoittautunut melko temperamenttiseksi tytöksi. 1,5- ja 3-vuotiaita lapsia Saniainen päätti kouluttaa kun kävivät liian tunkeileviksi (siis silittivät väärällä hetkellä kun Santsu halusi loikoilla rauhassa). Ensin 3-vuotiasta näykkäisi ja näppäisi tassulla, vähän ajan päästä pienempää. Leikiksi tuo ele ei näyttänyt olevan tarkoitettu vaan näytti siltä että Saniainen päätti pentuja hiukan “ojentaa”. Tehosi paremmin kuin vanhempien neuvot, nyt lapset antavat kissojen olla suosiolla rauhassa kun nämä sitä haluavat;) Santsu on osoittautunut myös mustasukkaiseksi kun perheen isi silittää Sisliä, taitaa olla isin kisu tuo Santsu;) Ruoka maistuu Saniaiselle erittäin hyvin, kaikki tarjottu menee hyvällä ruokahalulla. Katkaravut on herkkua, samoin jauheliha ja kalojen viherruokatablettejakin on Saniainen kerjäämässä kun kaloja ruokitaan:) Lempipuuhaa on tytöille vessapaperirullien kynsiminen riekaleiksi… Saniainen tykkää kalastaa myös tassulla akvaarion kansilasin raosta ja haastaa Sisliä leikkiin hyppäämällä niskaan hienoilla volteilla.
