Monalisa (Nyk. Jackpot )

11.7.2008 MONALISA SAI KODIN TURUSTA

****

KUULUMISIA omasta kodista:

10.10.2008 Monalisan nimi vaihtui heti muutettuaan uuteen kotiin Jackpotiksi, jonka kaverit keksivät. Nimi tulee jostain insidejutusta, jota en enää muista. Ensimmäiset päivät Jiipeen kanssa vietin kotona, että se tottuisi seuraani, mutta se ei suostunut tulemaan sängyn alta siltikään pois. Pikkuhiljaa se kuitenkin lämpeni ja tälläkin hetkellä vaikeuttaa kirjoittamista olemalla aivan tolkuttoman huomionkipeä.

Pari päivää sen jälkeen kun Jiipee tuli ekaa kertaa juttelemaan, huomasin että sillä on matoja (koska se oksensi sänkyymme ja oksennuksen joukossa luikerteli mato). Koitin syöttää sille herkkuihin sekoitettua matolääkettä, joka johti nälkälakkoon. Lopulta ei jäänyt muita vaihtoehtoja kuin syöttää lääkkeet sille väkisin sellaisen ruiskun avulla, joilla syötetään vauvoillekkin lääkkeet. Jackpot kiukutteli aika kauan operaation jälkeen, mutta on niin perso ruualle, että sain sen leppymään. Se ei oikeastaan suostu syömään kuivaruokaa, jota on jatkuvasti sen kupissa, vaan odottaa aina saavansa märkäruokaa tai tuoretta lihaa ja muuta “ihmisten ruokaa”.

Jackpot nukkuu aina samassa sängyssä ja herää herätyskelloon ja tulee antamaan
aamusuukon tai vähintään kehrää ja puskee, jota ilman en nykyään halua nousta. Se kehrää aina ihan hullun lailla jos saa vähänkin huomiota ja pakkohan sitä sille on antaa, kun se niin hellyyttävästi sitä pyytää ja yleensä vähän liiankin innokkaasti. Siitä on pikku hiljaa tullut legenda kaveripiirissämme, koska on niin ihmisrakas. Se juoksee jumalatonta vauhtia aina luokse jos maukuu, koska tietää saavansa silittelyä silloin. Tosin minun on vähän hankala tuoda poikia kotiin yöksi, koska Jiipee on niin mustasukkanen että sen on pakko saada olla koko yö meidän välissä tai vähintään huomiota toiselta melkeen koko ajan.

Olen järjestänyt opiskelut siten, että saan olla vähintään yhden arkipäivän viikossa kokonaan kotona Jiipeen kanssa, mikä on kyllä ollut todella rentouttavaa meille kummallekkin. Tosin jos koitan joskus siivota, niin uskon että Jackpot näkee siitä monta päivää painajaisia. Se saa ihan hirveän paniikkikohtauksen kun tuon imurin sen kanssa samaan huoneeseen. Nykyään lukitsen sen vessaan siivouksen ajaksi, ihan sen oman mielenrauhan takaamiseksi.

Loppukesästä meillä kävi pieni onnettomuus ja Jiipeetä pisti ampiainen tassuun, tai ainakin luulen niin. Istuskelin tietokoneella ja tarkkailin sen yrityksiä saalistaa asuntoon eksynyttä ampiasta hyppimällä ilmaan. Se näytti todella suloiselta, kunnes se satutti tassunsa ja pelästyi ja pakeni kaappiin. Tarkkailin tassua viiden minuutin välein, mutta kun se ei näyttänyt turpoavan, luovuin ajatuksesta syöttää kissalle osaa kyypaukkeksesta. Se olisi johtanut taas vaan kiukutteluun ja Jackpot näytti ilmankin selviävän. Kaikella elävällä se siis tykkää leikkiä, mutta vasta viimepäivinä se on ruvennut leikkimään tekohiirillä joita olen sille läjäpäin kantanut. Leikkiaika sillä on illalla, etten varmasti saa unta, enkä pysty lukemaan tentteihin :D

Jackpot on niin pienikokoinen että kaikki luulee että se on pentu. Tullessaan se
painoi hieman vajaa neljä kiloa, mutta minusta näyttää ihan kuin se olisi vähän
lihonnut. Jackpot on kyllä juuri sellainen kissa, jota olen aina halunnutkin. Se ei koskaan raavi tai ole arvaamaton tai tee pahojaan, joita olen kuullut joidenkin kissojen tekevän, eikä se ei halua olla yksin vaan oikeasti viettää laatuaikaa kanssani. Se on sellainen hassu ja pikkuinen kulmakarvapuoli (sen toisen silmän kulmakarvat ovat tummia, eikä niitä huomaa) ja tunneälykäskin. Aina jos surettaa ja kaikki menee eri tavalla kuin pitäisi, se tulee luokse ja lohduttaa. Mikään ei voi enää erottaa mua ja pikku Jackpottia.

****

10.5.2008 Mona on toipunut hyvin steriloinnista ja odottelee josko masukarvat jo kasvaisivat takaisin. Rokotuksetkin tyttönen kävi ottamassa. Monalisalla on hyvät välit Hali-veljensä kanssa, mutta muut kissat se pyrkii karkottamaan ympäriltään. Mona ei myöskään oikein perusta leikeistä, vaan syömisen ja koisailun ohella lähinnä kaikenmoinen lunki oleilu ja hengaus tuntuu olevan parasta. Kaikenlaisesta paijaamisesta Mona pitää kovasti, ja kiittääkin puskemalla ja kehräämällä vienosti.

20.4.2008 Turussa hoidossa. Ikä n. 2v. Porista pikkuveljiensä (Muhammad Hali ja Mehmed Mou) kanssa yhdistykselle kotia etsimään matkannut Monalisa oli tullessaan äreä toisille kissoille, mutta nyt elo velipoikien kanssa sujuu jo mitä parhaimmin. Monan ollessa vielä toipilas steriloinnin jäljiltä velipojat mm. auttavat peseytymispuuhissa. Mona viihtyy myös itsekseen ja näin ollen saattaisi pärjätä jopa perheensä ainokaisena silmäteränä tai sitten sopisi jonkin rauhallisen kissan kaveriksi. Joka tapauksessa vaatii osakseen runsaasti yhteistä oleskelua oman ihmisensä kanssa, sillä pehmeäturkkinen Mona-tyttö on todella hellyydenkipeä kehrääjä. Mona omaa hyvän ruokahalun ja on sisäsiisti. Autolla reissaamisesta se ei pidä, joten paljon matkustelevan ihmisen kissaksi siitä ei ole. Sitä vastoin se arvostaa kiireettömyyttä ja oman kodin rauhaa. Luottamuksen ansainnut ihminen saa tästä vähän vakavamielisen oloisesta tyttösestä itselleen ihanan ystävän. Madotettu ja loishäädetty, menossa rokotuksille piakkoin, kun steriloinnista kulunut tarpeeksi aikaa.
Kotia etsivät Muhammad Hali, Mehmed Mou sekä Nikodemus ovat samasta pentueesta. Ainoliisa ja Monalisa ovat poikien isosiskoja, tytöt keskenään samasta pentueesta. Kissat ovat syntyneet vahinkopentuina, niiden emo on kadonnut. Lapset on nyt leikattu, niille ei vahinkopentuja synny.