22.12.2019 Milo ja Florian pakkasivat lelunsa ja muuttivat yhteiseen kotiinsa.
30.12.2019 Kuulumisia kodista:
Moi,
Milo ja Nano(Florian) ovat nyt meillä asustaneet reilun viikon verran ja hyvin pyyhkii! Joka päivä löytävät tutkimusretkillään uusia paikkoja, joihin ei kotiväki ole tajunnut heidän pääsevän, mutta mitään eivät ole tuhonneet! Huonekasvit löysivät varman säilön jääkaapin päältä, sillä sinne eivät nämä herrat sentään pääse!
Nano oli jo heti ekasta päivästä alkaen oikea sylikissa, joka jakaa syliaikaa tasapuolisesti meille molemmille – n. 10 minuutin jälkeen vaihtuu aina syli, jottei kummallekaan tule paha mieli.
Nyt viime päivinä myös Milosta on kuoriutunut melkoinen sylikissa ja erityisesti minun sylini vetää puoleensa, kun istun sohvalla tutun viltin alla.
Jokatapauksessa veljekset ovat aina siellä missä mekin – jos katsotaan TVtä sohvalla niin silloin ollaan olohuoneessa, jos kokataan niin sitten pyörivät keittiössä mukana.
Lempijuttuja kotona ovat lavuaarista juominen, veljen kanssa painiminen joka vaihtuu lennosta toinen toistensa pesemiseen ja vauhdista toisiaan päin juoksu
sekä ensikodista mukaan saadun kepin kanssa leikkiminen (keppi joka on nyt jo kaksi kertaa lyhentynyt ja kaikki sulkansa menettänyt). Myös laserpointterin jahtaaminen on hauskaa!
Erityisen onnellisia olemme siitä, kuinka hyvin pojat tulevat ihmisten kanssa toimeen. Tästä saamme varmasti kiittää huikea ensikotia – siellä ovat saaneet rakastavan kuvan ihmisistä ❤️ Jo ensimmäisellä viikolla meillä oli jonkin verran vieraita ja kisut eivät pelänneet ollenkaan vaan pyörivät mukana ja ottivat ilon irti ylimääräisistä leikittäjistä. Välipäivien lyhyt mökkireissukin sujui mallikkaasti, mutta oli myös ilo huomata kuinka onnellisia olivat kun pääsivät takaisin kotiin!
Ja vielä lopuksi haluamme kiittää siitä, että teillä kannustetaan adoptoimaan kissoka pareittain. Milon ja Nanon touhuja katsellessa tulee monesti ajatelleeksi, että miten heidät olisi ikinä voinut erottaa – ovat toisilleen niin kovin tärkeitä!
***
Milo on pieni kollinalku, joka ensin seuraa vierestä muiden touhuja ja vasta sen jälkeen lähtee liikkeelle. Ujompi Milo hakee turvaa veljestään ja parhaasta kaveristaan Florianista, jonka kanssa myös leikkii mieluiten.
27.11.2019
Belle, Adam, Kenai, Milo ja Florian tulivat Rekkujen hoiviin syyskuussa, kun pentue löytyi noin parin viikon ikäisenä ilman emoa piharakennuksen ullakolta. Ensimmäisen yön sijaiskodissa hoitajat ruokkivat ja pissattivat pentuja muutaman tunnin välein, kunnes emo saatiin yhdistettyä lastensa kanssa seuraavana päivänä. Yhdessä emon kanssa pennut alkoivat voimistua sijaiskodissa, kunnes emon terveys romahti myöhemmin. Emo jouduttiin päästämään paremmille hiirestysmaille pentujen ollessa noin kuusi viikkoa vanhoja, mutta pentujen onneksi sijaiskodissa oleva toinen emo, Juliaana otti viisikon hoiviinsa. Juliaanan opastuksella pentuviisikosta on kasvanut mallikelpoinen joukko, joka osaa käyttää hiekkalaatikkoa eikä tuhoa huonekaluja.
Milo on veljensä Florianin tapaan muita pentuja pienikokoisempi, mutta pysyy silti muiden vauhdissa mukana. Milo ei ei heti tule ihmisen luo, vaan odottaa ennemmin, että häntä lähestytään. Rapsutuksista hän nauttii kuitenkin täysin sydämin ja kehrää kiitollisena. Sijaiskodissa hän on tottunut myös pieniin lapsiin, mutta sopisi paremmin rauhallisempaan kotiin, jossa lapset ovat jo kouluikäisiä. Uuteen kotiin Milo haluaa mukaan veljensä Florianin joka tapauksessa.
Huom! Mikäli olet kiinnostunut tarjoamaan kodin Florianille ja Milolle, yksi hakemus riittää. Lomaketta ei tarvitse täyttää molempien veljien kohdalla.
