20.10.2019 Mew löysi ikioman kotinsa Vantaalta.
19.12.2019 Kuulumisia kodista:
Mewin kanssa siis tosiaan kaikki erittäin hyvin, paitsi että hänet nykyisin tunnetaan nimellä Kisu Kiiltokarva. (Toisen osan nimestä antoi veljentytön 6-vuotias…)
Ensimmäinen hepuli nähtiin jo 8. kotiutumispäivän kohdalla ja kun oli 10.päivän ilta, tunsin varpaissani jotain lämmintä juuri kun oli nukahtamassa.
Kisuhan se oli tullut petiin kaveriksi.
Ensin se nukkui varpaissa, sitten nilkoissa, sitten säärien vieressä, sitten reisien.
Nykyään välillä jopa selkää tai mahaa vasten, jos nukun kyljelläni!
Ja useimmiten on sängyssä vielä aamullakin.
Hän on myös oppinut sanan “päikkärit” ja juoksee heti perään, jos ehdotan tätä yhteistä harrastustamme.
Syliin nostaminen ei ole yhtään mieleen, mutta välillä hän tulee siihen itse.
Kun istun sohvalla, tulee ensin syliin polkemaan ja sitten asettuu siiten maate.
Joskus hyppää syliin kun teen etätöitä. (Mutta siihen ei oikein mahdu jäämään.)
Leikkimisessä Kisu on ihan ilmiömäinen.
Saattaa vetää pallon perässä tunnin putkeen – ihan itsekseenkin.
Pallojen lisäksi lempilelu on normi harmaa hiirilelu, joita on jo 8 kpl, koska ne on aina hukassa…
Potkiskelee joskus menemään hiiren kanssa huoneesta toiseen ja takaisin.
Toki hauskinta on kytätä ja odottaa että heitän.
Niin ja iltaisin pitää kantaa ainakin yksi lelu makkariin!
Ja leikkiä siellä erikseen hetki vaikka just ois leikitty olkarissa.
Muuten ei voi alkaa nukkumaan.
Ei ole rassu tainnut saada lapsena tarpeeksi leikkiä!
Uusin harrastus on pahvilaatikon silppuaminen…
Mitään vaivoja ei Kisulla ole ollut, eikä esim. ole puklannut kertaakaan.
Lopulta sujuu myös kynsien leikkaaminen.
Ekan leikkuun hoidin eläinklinikalla, kun kynnet oli päässeet niin koukuiksi,oli tosi hankala leikata varsinkaan ilman sopua…
Henki tosin haisee sen verran kuolemalle, että tammikuussa mennään hammastarkastukseen…
Arka hän kyllä on, joissain asioissa: ikkunat ja parveke eivät kiinnosta pätkääkään.
Päinvastoin, voi alkaa murista niille, pääosin pysyy kaukana.
Kerran on pimeällä partsin käynyt tutkimassa, ehkä totesi että se oli siinä.
Välillä tuntuu siltä että oikein yrittää viestittää, ettei ikinä enää halua olla ulkona.
Saas nähdä muuttuuko tämä ajan saatossa, mutta ei tosiaan ole valjastelu nyt suunnitteilla lähiaikoina…
Oikein ihanaa joulunaikaa!
***
Omistautunut emo Mew etsii viimein omaa loppuelämän kotiaan Pokémon-pentujen lähdettyä maailmalle.
23.9.2019
Mew on mahtava tyyppi! Se saapui kotihoitoon neljän pentunsa kanssa, hoiti jälkikasvun ansiokkaasti ja on nyt valmis itsekin löytämään oman perheensä. Mew on uskomattoman kiltti, rauhallinen ja täynnä rakkautta. Se sietää hoitotoimenpiteet ja lääkärissäkäynnit kärsivällisesti. Sylissä pitelystä Mew ei niin innostu, mutta muuten huomio on sille kyllä mieleen. Uusien ihmisten kanssa tyttö saattaa arastella, mutta rauhassa tutustuttuaan on omiensa seurassa oikein avoin ja rohkea neiti.
Mew voisi viihtyä ainoana kissana tai hyvin rauhallisen tyttökissan kaverina. Koirista Mew ei välitä.
Mewillä on synnynnäinen rakennevirhe, joka aiheuttaa sen kävelyyn ja seisomiseen toisinaan vähän vaappumista. Tämä ei aiheuta Mewille kipuja, eikä todennäköisesti vaikuta sen elämään sen kummemmin, mutta tulevan kodin on hyvä varautua mahdollisiin eläinlääkärireissuihin asian tiimoilta.
