Messi

25.2.2007 MESSI PÄÄSI OMAAN KOTIIN TAMPEREELLE

****

MESSI ON PERHEEN AINOKAINEN LEMMIKKI JA OLI KOVASTI ODOTETTU TULOKAS:)

Messi on joulukuussa 2006 noin 1,5v ikäinen poika. Löytynyt Tallinnasta kadulta. Kiltti sankari.

Messi tuli kotihoitoon Helsinkiin tammikuun 2007 puolessa välissä.

****

KUULUMISIA KOTIHOIDOSTA 6.2.2007:

Sohvan alla lymyily alkoi ilmeisesti riittää, sillä arka poika Messi on
reipastunut tänään ja liikkuu nyt rennosti ympäri taloa. Kovasti tuntuu
olevan kiirettä ja tekemistä pienellä kissalla:)

Valokuvaaminenkin onnistui paremmin, kun ei ole koko ajan sylikissana.
Ohessa pari tämänpäiväistä kuvaa Messistä. (Kaapin päältä on turvallista
tarkkailla maailman menoa.)

******
Messin uutisia kotoa 3.3.2007 (kuvia tulossa lähipäivinä) :

Automatkalla kotiin tuli kissalle hätä, ja pissat ja kakat kuljetushäkkiin heti alkumatkasta, sitä ennen se yritti kyllä kovasti ovesta ulos tarpeilleen. Onneksi oli lehtiä ja pyyhkeitä alusena, se sai ne kaavittua itsensä ja jätösten väliin niin ettei sotkenut turkkiaan. Pelotti varmaan, vaikka koetin vastailla rauhallisesti sinnikkääseen naukumiseen. Ei tietysti ollut mukava likaisessa häkissäkään matkata.

Kotona kissa asteli häkistä ulos ja tarkisti pari huonetta edelleen naukuen, kunnes löysi suojaisen piilopaikan sohvan takaa. Lepäiltiin molemmat matkan rasituksista parin tunnin verran. Sitten majoituin saman huoneen lattialle kirjoineni, ja kissa taisi herätä, se lähti häntä pystyssä tutkimaan paikkoja ja maukui mennessään. Sain seurailla sitä, se löysi kuppinsa, söi ja joi, ja tuli puskemaan! Ensimmäiset silitykset, sitten kissalla oli kiire availemaan keittiön kaappeja :)

Eli todella mukavia tutustumispäiviä meillä on ollut heti alusta lähtien. Jutellaan, leikitään ja tehdään omia juttujamme. Sylissä tai vierellä se uskaltaa jo maata kehräämässä ja nukkua, vaikka käpälä ihmisen kädessä. Ja nauttii leuan ja rinnan rapsuttelusta autuaana :) – kumpi sitten lienee autuaampi, minä vai se? Kolmantena yönään se tuli jo jalkojeni päälle nukkumaan. Usein kissa vastaa kutsuun ja tulee luokse, jopa vessasta kun en huomannut sen olevan asioillaan!

Haeskelen kisulle uutta nimeä, sillä Messi ei tunnu sopivalta. Tamperelaisille nimi sitä paitsi muistuttaa vanhasta savuisesta baarinrähjästä joka aikanaan toimi Hämeenkadulla.. Ei ollenkaan kissan arvoista.

Neuvotteluja on pitänyt käydä raapimisen kohteista. Sohva olisi sen mielestä ihanteellinen ja luonteva reviirin maamerkki ja temmellyspaikka, minä tarjoan itsepintaisesti raapimis-kiipeilytelinettä. Nuori kolli on erittäin railakkaaksikin jo rohjennut ja rymistää kynsirallia pitkin erinäisiä huonekaluja. Rymyää sängyn alla ja raapii patjoja. Johan tuosta saa painajaisia… ;) Suht kohtuudella se kuitenkin riehuu, ja omakin huonekalu alkaa jo kiinnostaa, kun tuuppasin sen sohvan eteen. Ehkä se purkaa vielä muutosstressiäänkin. Vihreitä ohranversoja miuku rouskuttaa antaumuksella päivittäin.

Tämä on ensimmäinen kissani, ja ensimmäinen kotieläin pitkään aikaan. Yksinasujan on ollut ilo tottua noin rakastettavan kumppanin seuraan. Kauniimpaa kissaa ei voisi toivoa, ihailen yhä uudestaan sen metsän eläimen värejä ja muotoa. Ja silmät, vaaleanvihreät silmät ovat, aasialaisen korat-kissan ihailijan mukaan, ‘kuin nuori riisi’… ;)

Talossa kuultua:

“olis kamalaa jos ei olis kissaa!”

“Toi on todella kaunis kissa. Ja mulla on niistä neljänkymmenen vuoden kokemus…”

“This could be the beginning of a beautiful friendship” :))

Kiitos kaikille, jotka ovat huolehtineet ystävästäni, ja joiden ansiosta löysimme toisemme!

******