Mau Mau (nyk. Mauku)

15.9.2006 MAU MAU SAI OMAN KODIN

****

KUULUMISIA omasta kodista:

17.3.2008 Heippa! Mau Mau’lle kuuluu edelleen hyvää. Jätkä on pysynyt terveenä ja ensi kuussa ‘pikkuinen’ täyttääkin jo 2 vuotta! Edelleen herra kaipailisi painiseuraa, koska isosisko Ninni ei vieläkään ole lämmennyt Mau’n puolinelssoneihin, eikä koiravaarikaan oikein ymmärrä Mau’n hyväntahtoisia halailuita, vaikkei vastaankaan pistä.

Kaiken maailman kepposia Mau tykkää edelleen tehdä. Tapetin repiminen makuuhuoneessa on yhä TODELLA ihanaa ja jälki on sen mukaista… Ja tietenkin vain se kaikkein kallein tapetti kelpaa herralle. Mitäpä sitä halpiksiin kynsiänsä likaisi. Uusin leikki, jonka Mau on keksinyt on postiluukun kolauttelu. Aina kun tulen koiran kanssa ulkoa rappukäytävässä kaikuu, kun Mau yrittää kurkkia postiluukusta ja metallinen luukku paukahtelee ovea vasten. Tiedä sitten mitä vankilapakoa se kissa oikein suunnittelee. Lienee kateellinen Priksulle, kun koiravaari pääsee niin usein pihalle ja Mau ei lainkaan. Onneksi ilmat alkavat pian lämmetä, niin että kissatkin pääsevät enemmän tuonne lasitetulle parvekkeelle nauttimaan auringosta ja katselemaan maailman menoa ja lintujen puuhia.

Eli mamin pieni ‘Tallinnan tuholainen’ Maukustus Anselmus Ronttimus on hyvissä voimissa ja lähettää Tallinnan päähän Lenalle kovasti terveisiä ja kehräyksiä.:)

Aurinkoista kevättä kaikille!
t. Sanna, Ninni, Mau Mau ja Priks

24.6.2007 Vihdoinkin saan sen verran aikaiseksi, että kerron Mau Maun eli Maukun kuulumisia.

Mauku on ollut minulla nyt 10 kuukautta ja pojasta on kasvanut siinä ajassa iso rötkäle =D Herralle ruoka maistuu paremmin kuin hyvin ja aina kun jääkaapin ovi narahtaa, niin Mauku kirmaa paikalle katsomaan, josko hänelle liikenisi joku herkkupalanen. Ihan kaikki tälle rasavillille herkkusuulle kelpaa. Siis IHAN kaikki – piparit, perunalastut, jäiset lohkoperunat, pizza, jäätelö, maustettu broilerinrinta, grillimakkara… listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Alkuvaikeuksien jälkeen meillä on mennyt elämä ihan mukavasti. Alkuun oli tosiaan aika paljon ongelmia virtsatietulehdusten ja virtsakiteiden kanssa, mutta ne vaivat johtuivat kyllä ihan puhtaasti stressistä. Leikkaamattomana poikana Mau Mau’lla nuo hormoonit kävivät niin ylikierroksilla minun vanhemman narttukissani takia, että poika stressasi itsensä kipeäksi. Kun sitten viimein saatiin Mau kastroitua, ovat nämä pissaongelmat hävinneet.

Totta kai myös Ninni-kisun hermot olivat siinä kovalla koitoksella, kun pieni ja innokas pojankoltiainen ei antanut toiselle hetken rauhaa. Ja olihan muutos muutenkin Ninnille suuri, koska se on ollut koko pienen, silloin 4v., ikänsä ainut eläin perheessä. Ei tuo kaksikko nyt vieläkään mitään sydänystäviä ole, koska Mauku on aivan liian leikkisä Ninni-rinsessan makuun (Ninni ei pidä ollenkaan painimisesta, mitä Mau Mau väkisin yrittää Ninnin kanssa harrastaa), mutta kyllä nuo jo sovussa pystyvät samalla saunanlauteella nukkumaan. Välillä kyllä Ninnin hermo ei kestä Maukun kiusausyrityksiä ja sitten joudun itse Maukua komentamaan, että tämä jättäisi isosiskonsa rauhaan =) Kaipa tässä pitäisi pistää painikaverin hankinta Maukuselle harkintaan…

Leikkiminen ja painiminen ovat siis tosi POP Maukun kanssa. Mikä tahansa kelpaa pojalle leluksi leipäpussin sulkijasta korvatulppiin asti. Korvatulpissa on joku niin vastustamaton haju, mikä saa Maukun pään pyörälle. Ja tietenkin peiton alla heiluvat varpaat houkuttavat Maukun hyökkäyksiin valitettavan usein =D. Mauku on myös kova metsästäjä. Kaikki pienet ötökät, jotka erehtyvät tulemaan sisälle joutuvat kyllä Maukun nappaamiksi ihan varmasti. Kovasti Mau tykkää myös oleskella lasitetulla parvekkeella ja säksätellä puussa näkyville linnuille tai sitten vaan loikoilla keinun selkämyksellä ja ottaa aurinkoa.

Alkuun Mau Mau oli luonnollisesti tosi arka ja sitä pelotti kovasti, jos siihen edes katsoi, nostamisyrityksistä puhumattakaan. Nostamisia sitten pikkuhiljaa harjoiteltiin ja Mau huomasi, ettei se olekaan ihan niin kamalaa. Nykyään herran saa nostaa syliinkin ja mitä kehräyksen kovuudesta voi päätellä, niin paijaaminen on aivan ihanaa Maun mielestä. Sen verran Mauku kuitenkin vielä aristelee, että vieraat ihmiset eivät saa häntä tulla silittelemään – poika lähtee karkuun, jos vieras häntä lähestyy. Mutta, jos vieras on fiksu ja antaa Maukun tulla itse haistelemaan ja tutustumaan, niin kyllä sitten jo poika
antaa vähän silitelläkin. =D

Eli kaikin puolin ihanan ja hassun kehruukoneen olen omakseni saanut, vaikka osaahan se koltiainen kiusaa ja tuhojakin välillä tehdä. Mutta sellaistahan se elämä on kissanomistajana =D.

Kiitos Rekuille hienosta työstä, iloista kesää kaikille ja paljon terveisiä Maukun sisaruksille Populukselle, Hallulle ja Enkelille!

-Sanna, Ninni, Mau Mau ja Priks-

****

UROS, noin 2,5kk (heinäkuussa 2006)

Mau Mau on sinitiikeri värityksellinen poika,myös löydetty kauppakeskuksesta. Tallinnassa odottelee sitää omaa ihmistä.