Lystikäs (nyk. Melkersson)

17.2.2009 LYSTIKÄS SAI OMAN KODIN

****

KUULUMISIA omasta kodista:

17.6.2009 Hauki (lempinimi käy selväksi katsoessa herran turkkia, jonka väritys on identtinen hauen kylkikuvioiden kanssa) kävi leikattavana 11.6. Kaikki meni aivan loistavasti; Melkersson osoitti heräämisen merkkejä jo puolentoista tunnin päästä nukutuksesta ja pientä alkujähmeyttä lukuun ottamatta oli miltei samantien täydessä touhotuskunnossa. Tuntuu jopa, että pojankoltiainen olisi hankkinut leikkauksesta lisäenergiaa! Operaation jälkeen on nimittäin saatu todistaa – jos mahdollista – vieläkin useammin hurjaa säntäilyrallia pitkin kämppää ja myös melkoista mouruamista, mikä on sikäli hauskaa, että elämänsä
ensimmäiset kuukaudet Hauki vietti lähes äänetönnä. Nykyään tosiaan etenkin ilta- ja yöaikaan Mölkkymme pulisee kuin pieni papupata.

Melkersson oppii jatkuvasti uusia kissamaisuuksia. Vessan lavuaari on pop-paikka ja sen hana mitä parhain juoma-astia. Katti on osoittanut myös niin suurta mielenkiintoa ihmis-wc:tä kohtaan, että tällä hetkellä pidämme kannen päällä käsipunttia lisäpainona, ettemme jonain kertana löytäisi herraa pytystä uimasta… Melkersson on myös omaksunut sujuvasti modernin teknologian käytön -tietokoneen näppäimistön päällä kävelemällä (tai makoilemalla) saa kätevästi
lähetettyä viestejä bittiavaruuteen ja näytöllä vilkkuville osoittimille on parasta vähän säksättää varmuuden vuoksi. Yrityksistä huolimatta niiden saaliiksi saaminen ei silti vielä ole onnistunut. :)

Mikään suuri hyppysankari Mölkky ei kuitenkaan ole. Kirjoituspöydän korkeudelle hän loikkaa sujuvasti, kun olemme hänet sinne ensin malliksi nostaneet. Kaikki sitä korkeammat tasot (kuten esim. kirjahylly) ovat kuitenkin ehkä turhan pelottavia tai vain epäkiinnostavia, koska ne ovat jääneet tyystin rauhaan. Osasyy saattaa olla herran tasapainossa, jossa tapahtuu edelleen toisinaan pieniä lipsahduksia; esim. tuolin selkänojalla tai kylpyammeen kaiteella
tasapainoilu on välillä melkoista nuorallatanssia. Pienet tassun lipeämiset vaikuttavat mielestäni kuitenkin ihan normaaleilta inhmillisiltä “hudeilta”, joten mistään vakavammasta ei ole onneksi kyse.

Kattimme on todellinen touho-serkku mutta myös melkoinen sylivauva. Vaikka poikaa kaappaillaan rapsuteltavaksi tuon tuostakin, kuuluu niiden lisäksi useamman kerran päivässä kissakielellä esitettyjä vaatimuksia, joita ei tyynnytä mikään muu kuin sylittely. Ei ole ehkä mitään hellyyttävämpää kuin kissa, joka painautuu olkaa vasten silmät tyytyväisyydestä ummessa ja kehruumoottori käynnissä! Muutenkin pikkudiiva-Melkersson haluaa aina olla siellä, missä tapahtuu ja silloinkin mieluusti huomion keskipisteenä. :)

Melkersson palvelusjoukkoineen toivottaa kaunista juhannusta kaikille
rekkulaisille, niin ihmisille kuin karvaisemmillekin kavereille!

30.4.2009 Vihdoinkin sain aikaiseksi kirjoittaa kuulumisia uudesta perheenjäsenestämme. Haimme Rekkujen kautta kissamme Porin pieneläinrankkurilta kotiin 15.2., joten kaksi ja puoli kuukautta on nyt yhteiseloa takana. Alun perin lähdimme hakemaan pentueen Jörö-kattia, mutta kuvista päätellen mukanamme Helsinkiin taisikin matkata loppujen lopuksi Lystikäs…:) Lystikäs sai jo kotimatkalla uuden nimen; Melkersson (Astrid Lindgrenin Saariston lapset -kirjan mukaan), ja nykyisin lempinimiäkin löytyy jokusen kymmentä kappaletta. Mölkky, Melkkeri, Äänetön yhtiökumppani (herralta kun kului hetki tuossa naukumisen opettelussa…), Helmersson (=isälläni oli hieman vaikeuksia kissan nimen muistamisessa), Metroseksuaali (varsinaisen äijäkissamme suosikkileluja ovat kaikki KORUT, erityisesti tietenkin kaikki pitkät kaulaketjut sekä muotovaahtopullojen korkit ja pesäksi on puolestaan valikoitunut tietenkin vaatekaappi), Pantteri, Papukaija (suosikkipaikka on istuskelemassa olkapäällä), Pölkky… Nimipaljouden keskelläkin poika vaikuttaisi tunnistavan varsinaisen nimensä sen pituudesta huolimatta.

Melkersson on kotiutunut alusta lähtien oikein mainiosti. Olimme varautuneet alun kyhjötysnökötykseen yhdessä nurkassa, joten olikin melkein shokki, kun pitkän automatkan jälkeen, avattuani kuljetuskopan oven, nuoriherra asteli saman tien kopasta ulos ja lähti tutkimaan uutta valtakuntaansa joka nurkkaa myöten. Ylipäätään Melkersson näyttää perineen kissojen perusuteliaan luonteen, eikä pienen alkuvarovaisuuden jälkeen pahemmin arastele uusissakaan tilanteissa; mm. eläinlääkärikäynti vaikuttaa nykyisin olevan lähinnä hauska
seikkailu…

Melkersson on päässyt pariin otteeseen tutustumaan myös äitini kahteen kissaan. Melkersson oli vallan ihastuksissaan kahdesta uudesta leikkikaverista, 7-vuotiaat kissaneidit eivät niinkään. “Tädit” ovat viettäneet tähän asti elämää kahdestaan, ainoina kissoina omassa maailmassaan, joten painimaan pyrkivä pojankoltiainen oli jokseenkin pelottava ilmestys. Tädeille ei oikein ole vielä valjennut, että nuoriherra haluaisi vain leikkiä, vaan pakenevat häntä koipien välissä eloisaa hirvitystä sohvan taakse. Kissaneitien pelosta huolimatta muutaman päivän tutustumisvierailut ovat sujuneet sinänsä hyvin: mitään isompia yhteenottoja tai tappeluita ei ole kertaakaan ollut, ja kukkoileva Melkerssonkin kunnioittaa vanhempaa väkeä sen verran, että leikkihyökkäilyt laantuvat viimeistään muutaman sähinäkomennuksen jälkeen – ainakin hetkeksi. Tällä hetkellä kaikki kolme kissaa siis tulevat toimeen toistensa kanssa, mutta pientä pelkoa on tätien puolelta edelleen aistittavissa.

Mölkystä riittäisi kerrottavaa sivutolkulla! Lyhyesti voisin kuitenkin todeta, että touhottava raitapaitamme on vallannut hetkessä sohvat ja sydämet. Suurkiitos siis sekä Rekku Rescuelle että Porin pieneläinrankkurille! Teette tärkeää työtä!

Vapputerveisin, Melkersson ja palveluskunta Riikka ja Jari

P.S. Valitettavasti meillä on kameratilanne hieman huono tällä hetkellä, joten en voi liittää tähän mukaan uusia kuvia Mölkystä. Parissa kuukaudessa herra on tietenkin jo ehtinyt kasvaa pienestä rääpäleestä jo melkein varteenotettaviin kissan mittoihin. Painokin on noussut alun 1,7 kg:sta 3,5 kg:aan, ja tassujen koosta päätellen kasvu ei vielä ihan hetkeen pysähdy…:)

****

4.2.2009 Lystikäs ja sen sisarukset Viisas, Jörö, Ujo ja Vilkas on tuotu Porin pieneläinrankkurille navettakissapopulaatiosta. Pennut ovat n. 10 viikon ikäisiä, kesyjä ja kilttejä. Sukupuolesta ei vielä tarkkaa tietoa. Kaikki ovat suomalaisia harmaan-ruskean kirjavia; raitaisia tai tabby-kuvioisia, paitsi Viisas, joka on ainoa täysharmaa.