11.1.2020 Lulu muutti omaan kotiin Helsinkiin.
14.1.2020 Kuulumisia kodista:
Hyvin on Lulun kanssa sujunut. Luulen, että hän on nyt puskenut meidät kaikki omaksi ihmisikseen. (Ja monta kertaa ja paljon:))
Ei ole yhtään ollut kiukkunen vaikka maharapsutus ei ole vielä mieleen ja joskus saattaa napata hampailla ja vähän tassuilla. Sylissäkin on ollut, joskaan ei vielä pitkiä aikoja. On leikitty, seikkailtu ja omat lempparipaikat löydetty.
Kova hän on kyllä ruuan ja herkkujen perään!
Kehrää ja kujertaa mennessään jatkuvasti.
Ihana on ja ihan meidän perheen selvästi hyväksynyt ja me kyllä 100 prosenttisesti hänet!
***
Lulu on suloinen ja leikkisä tyttö, joka arastelee kosketusta. Lulu etsii kotia ainoana kissana, mutta vaatii paljon leikittämistä ja aktivointia omilta ihmisiltään. Lapsiperheeseen Lulu ei sovi.
31.12.2019
Sijaiskotiin tullessaan Lulu oli selvästi jo tottunut ihmisiin: se on koko ajan uskaltanut ja halunnut olla lähellä ja seurata ihmisten erilaisia askareita. Lulu kuitenkin pelkää koskettamista, ja erityisesti alkuun lähestyvät kädet olivat sen mielestä pelottavia. Peloissaan Lulu reagoi käsiin puremalla ja nappaamalla sähisten pienillä kynsillään kiinni. Pureminen on vähentynyt, mutta se on välillä edelleenkin Lulun tapa kertoa, jos kosketus ei miellytä. Lulu nauttii nykyään rapsutuksista leuan alta ja poskista – muualta sitä ei saa rapsuttaa. Pelokkaan Lulun käsittelyä helpottaa valtavasti, että se on todella perso herkuille. Lulun kynnet on saatu leikattua siten, että Lululle on tarjottu samalla tasainen virta herkkutahnaa: sen motivoimana Lulun saa istumaan sylissä hoitotoimenpiteiden ajan.
Lulu juttelee paljon pienellä, välillä hiukan käheän kuuloisella äänellään. Se juoksentelee ympäri asuntoa häntä iloisessa pystyasennossa. Se haluaa olla siellä, missä tapahtuu – Lulu osallistuu mielellään erityisesti ruoanlaittoon ja ihmisten ruokailuhetkiin. Se myös maistelisi kovin mielellään ihmisten ruokia. Lulu on todella leikkisä: sillä riittää loputtomasti virtaa pallojen metsästämiseen ja se osaa tehdä uskottavia ninjaloikkia onkilelun perässä. Se tarvitsee ihmisiltään päivittäistä leikitystä pysyäkseen tyytyväisenä ja hyvinvoivana.
Lulu sietää sijaiskodin omia kissoja niiden pysyessä kunnioittavan etäisyyden päässä. Lulu ei kuitenkaan juuri välitä niistä. Jos muut kissat tulevat liian liki, Lulu sähisee ja iskee niitä käpälällään. Se olisi todennäköisimmin tyytyväisimmillään kodin ainoana kissana, jonka ei tarvitse jakaa leikkiaikaa, mukavinta petiä tai ihmisen huomiota muiden hännäkkäiden kanssa. Korkeintaan hyvin rauhallista ja kärsivällistä kissaa sen kaveriksi voisi monin varauksin harkita.
Lulu ei sovi perheeseen, jossa on pieniä lapsia. Sen uudella kodilla olisi myös hyvä olla kissakokemusta. Vähintäänkin uudelta kodilta vaaditaan kovasti kärsivällisyyttä, jotta hellyyttävä, mutta oman epävarmuutensa takia välillä aggressiivinen Lulu oppisi luottamaan, etteivät ihmiset halua sille pahaa. Sijaiskodille on ollut hyvin palkitsevaa, kun alkuun sähäkkä kissa nykyään saattaa tervehtiä kotiin tulevaa ihmistä puskemalla, nuolee ihmisen sormia ja nauttii leuan alta rapsuttamisesta toisinaan kehrätenkin. Ikiomassa kodissa kärsivällisen sekä arkaa kissaa ymmärtävän perheen kannustamana Lulun matka itsevarmaksi ja ihmisiin luottavaksi kissakansalaiseksi varmasti vielä jatkuu.
