Liekki (nyk. Igor)

1/2007 LIEKKI PÄÄSI OMAAN KOTIIN

****

KUULUMISIA omasta kodista:

3.3.2007 Punaturkkinen herra Liekki astui ulos kuljetuslaatikostaan maailmanmiehen elkein. Pää pystyssä ja matkan pölyjä turkistaan ravistellen. Itsetietoisesti se asteli kohti tulevia ystäviään. ”Nau. Olen Liekki, Igor Liekki” se pihahti ja tarjosi vastaan kävelevälle Elli-kissalle nyrkistä päin naamaa. Heti perään toinen tassu heilahti kohti tunkeilevaa Nero-koiraa. Igor, tuo Tallinnan lahja maailmalle, ei selvästikään ollut diplomaattimiehiä.

Kauaa ei se ei jaksanut vihoitella viheliäisille tunkeilijoille. Tie miehen sydämeen käy vatsan kautta eikä se ollut mikään poikkeus. Vatsa täynnä saattoi keskittyä vain hiljaa tuijottamaan uusia tovereita.

Igorilla on tassut kuin paistihaarukat. Niillä kelpasi aluksi viittoa tovereille kansainvälisiä kissamerkkejä ja singahtaa sähisten perään. Kun eivät onnettomat muutoin tahtoneet ymmärtää selvää viron kieltä.

Parin viikon päästä ei viisipiikkinen enää heilahtanut joka kerta, kun Nero-koira nöyränä hiippaili ohitse.

Pian sen jälkeen lakkasi Elli-kissa sähisemästä. Ensimmäinen merkki orastavasta ystävyydestä oli, kun Elli käveli kaikessa rauhassa olohuoneen poikki. Myös Igor-herra päätti kävellä samaa reittiä, samaan aikaan ja samaan suuntaan. Jotenkin hänen askeleensa olivat sen verran pidemmät ja joutuisammat, sekä kurssinsa hieman vino. Olohuoneen keskellä se aloitti kiihdytyksen ja pukkasi harteillaan Elliä takapuolesta. Molemmat jatkoivat matkaa hiljaisuuden vallassa, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Jää oli kuitenkin murtunut.

Porukat olivat jo kuukauden päästä sulassa sovussa. Osansa varmaan mahtavalla kiipeilysillastolla, jonka kissoille rakensin. Katonrajaan rakennettu silta johtaa olohuoneen kirjahyllyn päältä mutkitellen kohti vastapäisellä seinällä sijaitsevaa vaatekaappia. Muutoin napakymppiratkaisu, mutta Igorin mielestä se kaipaisi vielä pistoraiteen keittiön puolelle. Nyt se joutuu tyytymään kirahvitemppuun. Kaulaa venyttäen se yrittää kurkata nurkan taakse; olisiko ruokalautaselle ilmestynyt täydennystä.

Igorilla on nyt kevättä rinnassa. Vaikka se on leikattu, niin iso ja pehmeä teddytyyny tuo toisinaan iltasella tytöt mieleen: kunnon syliote viisipiikkisillä tyynystä ja ei kun hommiin. Taitaapa olla poika ahkeroinut siellä Tallinnan päässä ja moni tyttökissa hoivaa nyt komeita punaturkkisia poikasia.

Nyt urakat on urakoitu ja Igor, tuo kollien kolli, viettää ansaittuja kissanpäiviä täällä Helsingissä. Yhdessä valkean neitokissan, Ellin ja karvaturrikoira Neron, kanssa.

Anneli V.

****

LEIKATTU UROS, joulukuussa 2006 n. 2v / kotihoidossa Helsingissä

Upea punainen pitkäkarvainen isokokoinen kissaherra ilmestyi katukissojen “ruokalaan“ ihan kuin omaan kotiin, teki isot silmät (myöhemmiin selvisi että sillä onkiin sellainen tottumus): ettekös näe, minä olen paikalla, missä on kulhoni? Ei muuta kuin kuninkaallisen ilmiö kansalle!!! Hoitokodissa se käyttäytyy samoin, on täynnä omanarvon tuntoa, kävelee verkalleen, kun on nälkä tulee istumaan kupin viereen ja jää odottamaan. Sen huomio on kiinnittynyt enemmän ihmisiin, nostaa tassut pöydältä olkapäätä vasten ja puskee naamaan. Kun istuu tuolilla, se hypähtää syliin eikä ole tyytyväinen kun ajat pois jopa muristaakin. Kissalauman kanssa ei erittäin tunne tarvetta seurustella- paitsi tietysti iltaisin, kun on peuhuaika. Tätä kissaa ei säikäyttä mikään: ei vieraat ihmiset, ei koirat- se on aina rauhallinen ja vakaa. Epäilemättä synnynnäinen kuningas!!! Ei mikään julma vain „siististi cool“!!!

28.12.2006 Kaunis Liekki saapui Helsinkiin kotihoitoon ennen joulua ja asettui heti taloksi sen kummemmin jännittämättä. Kyseessä on rohkea ja erittäin
ihmisrakas otus, joka ei juurikaan välitä muiden kissojen seurasta vaikka
niitä pakon edessä sietääkin. Viihtyy sylissä ja tykkää kovasti turkin harjaamisesta, ei vierasta lapsiakaan. On selvästi ollut kotikissana ennen kadulle joutumistaan: perusluottamus on hyvä. Ihmisten seurasta ei malttaisi luopua yöksikään, mutta ei kuitenkaan tee pahojaan ollessaan yksin.

Kaikista hienoista leluista huolimatta pitää eniten hiuslenkkien hakemisesta! Sekä kuiva-että purkkiruoka maistuu tälle herralle, ja raikas vesi erityisesti suoraan hanasta. Kaikin puolin mukava kolli etsii sitä oikeaa kotia- tulepa tutustumaan!