Lasse (nyk. Aulis)

LASSE SAI KODIN TURUSTA YARMON KAVERINA

****

KUULUMISIA omasta kodista:

21.12.2008 Aulis (ent. Lasse) on elellyt luonani jo vähän yli vuoden, ja nyt vasta sain aikaiseksi laittaa kuulumisia, kun laitoin samalla toisestakin kissastani Olavista (ent. Yarmo). Aulis tuli minulle Marilta kotihoidosta, niin kuin Olavikin. Kukaan ei ollut pahemmin Auliksen perään kysellyt, ja sillä oli kiire löytää koti. Aulis kuuluu näihin ns. tavallisen näköisiin kissoihin, vaikka oikeastaan useampikin ihminen on minulle sanonut että onpas erikoisen näköinen kissa. Se johtuu Auliksen kasvoista, jotka ovat hoikat ja kolmion malliset, ja sen kauniista vihreistä silmistä. Kisu ei kuvissa oikein pääse oikeuksiinsa, varsinkaan kun se tuppaa nukkumaan melkein kaikissa. Noissa Marin luona otetuissa kuvissa kyllä näkyy loistavasti Auliksen pysyvä höntti-ilme, se näyttää lähes aina jotenkin hölmöltä, vaikka on oikeasti tosi fiksu.

Aulis oli alkuun tosi arka sekä minua että kahta muuta kissaani kohtaan. Tai muille kissoille se lähinnä sähisi ja murisi tosi pahasti. Sitten se alkoi pomottaa ja kiusata ensimmäistä kissaani, jolla oli jo muutenkin vaikeaa, ja joka sitten saikin kaikeksi onneksi uuden kodin. Kun Aulis ja Olavi jäivät kaksin, ne ystävystyivät tosi hyvin. Aulis on näistä kahdesta sellainen henkinen johtaja, mutta onneksi Olavi ei ole moksiskaan jos Aulis sitä joskus vähän pomottaakin. Useimmiten kissat kuitenkin tulevat juttuun tosi hyvin. Aulis on Olavia älykkäämpi, mikä ilmenee monin pienin tavoin, mutta eipä se heidän ystävyyteensä eikä minun kiintymykseeni kissoja kohtaan onneksi vaikuta :) Molemmat ovat omanlaisiansa ja ihania juuri sellaisina. Ehkäpä Auliksen johtajaluonne kompensoi sen pientä kokoa. Se on selvästi pienempi kuin Olavi, ja kaiken lisäksi omistaa lyhyet töppöjalat, joiden takia se ei ole yhtä ketterä kuin Olavi, vaan hieman kömpelö.

Silitystä Aulis on rakastanut alusta asti, mutta sillä kesti kyllä aikaa ennen kuin se uskalsi rentoutua kunnolla. Nykyään se saattaa retkottaa selällään ja nautiskelee jopa maharapsutuksista. Se on todella hellyydenkipeä ja pitää silittämisestä yli kaiken: kun sitä silittää, se kierähtelee puolelta toiselle ikään kuin saadakseen maksimaalisen hyödyn ja silitystä molemmille kyljille. Aulis on myös näistä kahdesta se, joka hurmaa vieraat puskemalla kaikkia ja oikein kerjäämällä hellyyttä.

Aulis on myös todella leikkisä ja jaksaa yksinkin metsästää leluhiirtä pitkiäkin aikoja. Sillä on myös hauska tapa huudella hiiri suussa valittavalla äänellä. Auliksella on muutenkin outo ääni: kun tulen kotiin, se moikkaa minua kähisevällä naukaisulla, aivan kuin sillä olisi kurkku käheänä. Joskus öisin herään siihen kun Aulis leikin lomassa huutaa sydäntäsärkevästi, ehkäpä se kutsuu Olavia tai sitten ääni kuuluu hiirenmetsästykseen. Ensimmäisenä yönä minun luonani Aulis meni lattialla olevaan kantokoppaansa, heilui siellä ja huuteli. Ehkä se yritti leikkiä olevansa taas matkalla, mikä oli sinänsä epäjohdonmukaista, että Mari kertoi Auliksen koppaan laittamisen olleen työn ja tuskan takana. (Sitä se on yhä vieläkin, mutta osaan jo varustautua hanskoilla ja pitkähihaisella paidalla.)

Molempien kissojen terveyden kanssa on ollut ongelmia: ripulia, korvapunkkeja ja Auliksen tapauksessa myös oksentelua. Näistä on kuitenkin selvitty ja tällä hetkellä sujuu hyvin. Kissat syövät paljon raakaa lihaa, ja se tuntuu ainakin olevan molempien mahalle hyväksi. Tarkoitus olisi varmaan jossain vaiheessa siirtyä täysbarffaukseen, jahka olen tutustunut tarpeeksi aiheeseen.
Kissat ovat todella hyviä kavereita keskenään. Nukkuvat yhdessä välillä, pesevät toisiaan ja tietenkin leikkivät yhdessä. Takaa-ajot ovat hurjia ja välillä painit pitää keskeyttää kun jompikumpi huutaa niin kovasti, mutta sitten ollaan taas kavereita. Kissat sopivat luonteidensa puolesta yhteen hyvin, koska molemmat ovat niin leikkisiä ja vilkkaita.

Aran kissan ottamista harkitseville voin sanoa rohkaisuna, että se saattaa hyvinkin kannattaa, jos vain löytyy kärsivällisyyttä antaa kissan tutustua rauhassa. Itse olen kaksi arkajalkaa ottanut ja yllättynyt siitä, kuinka reippaita niistä on kuoriutunut! Totta kai täytyy muistaa se, ettei näistä välttämättä mitään sylilöllyköitä tule ikinä, ja että kissan käsitteleminen saattaa jäädä hankalaksi, niin kuin meillä. Toisaalta, eipä tässä vielä niin kauan olla yhdessä eletty että voisin varmaksi sanoa mitään – luultavasti ja toivottavasti kesyyntyminen jatkuu hitaampaan tahtiin läpi kissan elämän. Joka tapauksessa olen saanut kaksi ihanaa kissaa, joiden kanssa eläminen on varjopuolista (sairastelu) huolimatta ollut todella palkitsevaa.

Terveisin,
Tuuli, Aulis ja Olavi

****

LEIKATTU UROS, noin 2v (toukokuussa 2007)

3.7.2007 Lasse odottaa edelleen sitä omaa kotia. Lassesta on tullut ERITTÄIN sosiaalinen ja poika on aina ensimmäisenä paikalla hakemassa hellyyttä. Lasse on pieni mutta luonteeltaan hyvin itsevarma, hänellä on käsittämätön tyyli ikäänkuin olla kukkona tunkiolla vaikkakin on porukan pienin. Lasse ei kuitenkaan tappele, omalla viehkeydellään hän on voittanut jopa Mirriliin suosion, mihin kukaan muu hoitokissoistani ei ole kyennyt. Mirrilii on jopa nuollut Lassea, mitä en olisi ikinä uskonut Mirriliin tuntien! Lasse ei ole lainkaan arka enää mutta sylissä poika ei kyllä viihdy. Lasse on tehnyt tuttavuutta myös talon koirien kanssa ja on heistä hyvin kiinnostunut tyynen rauhallisen uteliaasti:) Lassen ulkonäkö on hyvin tavallinen, joten varmaankin siksi ei pojalle ole kotia vielä löytynyt. Mutta luonteeltaan Lasse on erityisen mielenkiintoinen..

Mirrilii, Silluufia, Liisura, Joosu, Lasse ja Bosse tulivat Turkuun 19.05.

LASSE on musta-valkoinen, pienikokoinen, leikattu uroskissa, 1-vuotias. Ihmisrakas, mutta aluksi tarvitsee tottumista. Lasse tulee hyvin toimee Joosun kanssa.

31.5.2007 Lasse on nyt viettänyt aikaa kanssani parisen viikkoa ja ujon kuoren alta pojasta on paljastunut erittäin hellyyden kipeä nuori kissanalku. Lasse tekee tuttavuutta hissuksiin katsellen kauempaa mutta sitten kun Lasse vihdoin uskaltautuu silitettäväksi niin ei hän saa hellyydestä tarpeekseen:) Lassella on todella hauska tapa pyyhkiä itseään muita kissoja vasten, hän niin kovasti tykkää läheisyydestä. Muut kissat eivät kyllä Lassen suruksi vastaa hellyydenosoituksiin aina yhtä innokkaasti..