4.11.2021 Kuura, uudelta nimeltään Tupsu, sai oman kodin Helsingistä yhdessä siskonsa Helmarin kanssa.
***
Suloinen Kuura etsii kotia yhdessä jommankumman siskonsa kanssa (Helmari tai Mutru). Parhaiten Kuura voisi sopia samaan kotiin Helmarin kanssa.
26.10.2021
Kuura (Kuurankukka, Kuuris) tuli sijaiskotiin elokuussa kahden siskonsa kanssa (Helmari & Mutru) noin 10-12 viikon ikäisenä ilman äitiään. Tytöt olivat alkuun arkoja ja suhtautuivat ihmisiin epäluuloisesti, mutta luottamus ihmisiin rakentui nopeasti ruoan ja leikin avulla.
Kuura on siskokolmikon pienin, varovaisin ja arin, mutta on edennyt luottamuksen suhteen harppauksin. Hän on turvallisessa ympäristössä omien ihmisten kanssa jo oikein aktiivinen ja suloinen neiti. Päivät ja yöt kuluvat nuorelle kissalle tyypillisesti pääosin nukkuen ja leikkien. Siskokset juoksevat ympäri taloa ja leikkivät yhdessä, mutta kaipaavat myös ihmisiä leikittämään ja aktivoimaan, ettei tylsyys iske. Kuura rakastaa erityisesti rypistettyjä karkkipapereita, aktivointileluja, sulkakeppejä ja majoja (ohut kangas sohvapöydän tai raapimapuun päällä). Kuura jaksaa leikkiä jopa yksinään loputtomasti karkkipaperin kanssa, jonka yrittää piilottaa itseltään ja sitten kaivaa esiin. Myös vessapaperirulliin tai pieniin laatikoihin piilotettujen herkkujen ja karkkipaperien kaivaminen on Kuuralle mieluisaa, mihin taas siskot eivät yleensä jaksa keskittyä. Leikkiessään Kuura on todella hoksaavainen, näppärä ja sitkeä.
Kuura lämpeni koskettamiselle siskoista viimeisenä ja nykyisin tulee häntä pystyssä jo siliteltäväksi monta kertaa päivässä. Syliin istumakorkeudelle Kuuran saa jo nostaa pikaisesti ja jää siihen pieneksi hetkeksi siliteltäväksi, mutta mikään sylikissa Kuura ei vielä ole. Pienin askelin varovasti edeten uuden kodin on hyvä jatkaa tästä sylittelyharjoituksia.
Kuura nukkuu yleensä raapimapuun ylimmällä tasolla, mieluiten siskojen kanssa ja välillä myös sohvalla, mutta mikään sohvaperunaseuralainen hän ei vielä ole. Kuura on vielä vähän arka ihmisten outojen touhujen suhteen, mutta tulee siskojen perässä paikalle yleensä viimeisenä, kunhan on ensin varmistanut, että kaikki on turvallista. Omiin ihmisiin Kuura luottaa jo niin paljon, ettei tarvitse piiloutua enää omien kanssa, mutta uusia ihmisiä hän vielä pelkää. Etenkin ovikellon soiminen, vieraiden ihmisten äänet ja imurointi saa sinkoamaan talon syvimpään piiloon, mutta sieltä tullaan esiin vähitellen siskojen perässä.
Kuura on hurmaava ja superkaunis nuori neiti ja palvelijoilleen helppo hoidettava. Niin märkä-, kuiva- kuin raakaruokakin maistuu hyvin, hiekkalaatikolla käynti sujuu moitteettomasti ja kynsien teroitus osuu pääsääntöisesti raapimapuuhun, joskus harvoin sohvaan. Toistaiseksi ei myöskään ole merkkejä tavaroiden tiputtelusta hyllyiltä, mutta ainakin yhdet verhot ja pari tyynynpäällistä on sijaiskodissa kiipeilty ja leikitty pilalle. Yöt Kuura touhuaa siskojensa kanssa, eikä herättele isäntäväkeä keskellä yötä (makkarin ovi on kiinni), paitsi toki leikkiääniin on välillä herätty. Kuura on vielä ollut hiljainen – vain muutamia vienoja kurnauksia ja maukaisuja on kuultu, mutta sen suuremmin oma ääni ei ihan vielä ole löytynyt. Kehräystä toki saadaan aina silittelyjen yhteydessä. Ulkona Kuura ei ole käynyt, eikä hänen kanssaan ole kokeiltu valjaita eikä kynsien leikkausta. Kuura on steriloitu, rokotettu ja madotettu. Eläinlääkärin lausunto tyttökolmikosta viimeisellä käynnillä oli ”terveitä tyttöjä”.
Koska Kuura on vielä nuori ja kaipaa paljon leikkiseuraa ja aktivointia, hänet luovutetaan vain joko toisen siskonsa kanssa (Helmari tai Mutru) tai kotiin, jossa on jo valmiiksi nuori tyttökissa. Kuuran sopeutumisesta pieniin lapsiin, muihin kissoihin tai koiriin ei ole kokemusta.