Kleo

24.8.2012 Kleo muutti omaan kotiin Turkuun Hope-kissan kaveriksi.

*****

Kuulumisia kodista:

20.4.2014 Kleolla menee ihan mukavasti. Tyttö tykkää touhuta kauheasti ja on hyvin aktiivinen. Harmi vain että joutuu parkumaan meille monesti kun ei ehditä ihan koko aika hänen kanssaan leikkiä, ja tämä toinen kissamme Hope todettiin reilu vuosi sitten invalidiksi, eikä jaksa siksi yhtä paljon reuhoa pikkuisen kanssa. Onneksi Kleo osaa viihdyttää itseään monenlaisilla asioilla, esim. leipäpussien sulkijat ovat tällä hetkellä sellainen hittilelu, että hyvä kun saa enää omaan tarkoitukseensa käyttää ollenkaan.

Pieniä ongelmiakin ollut, kun Kleolle on nyt pari kertaa tullut omituisia ihottumia naamaan ja kaulaan, minkä seurauksena on raapinut karvat pois ja ihon verille. Lääkärissä ollaan siksi saatu ravata useita kertoja, mutta mitään ei oikeastaan ole löytynyt. Nyt viimeisin epäily on, että johtuisi jostain ruoka-aine allergiasta. Itse mietin asiaa kovasti taaksepäin, että mitä ovat viime aikoina syöneet, kun koitamme syöttää mahdollisimman monipuolisesti. Huomasin, että kala (tarkemmin Lohi) saattaa aiheuttaa Kleon oireet. Nyt ollaan karsittu varmuuden vuoksi kaikki kalaperäinen ruokavaliosta ja taas hyvän aikaa menty ihan terveinä.

Niin ja liitteenä tässä on kuva vielä pikkuisesta. Kuva on jo reilun vuoden vanha, mutta eipä ole mikään muuttunut tuosta. Vähän pienikokoiseksi Kleo tosiaan jäi, mutta virtaa riittää senkin edestä :)

30.11.2012 Täällä sitä elellään riehakasta pikkukissan elämää. Menoa ei tästä kodista ole puuttunut sen jälkeen, kun Kleo tänne asettui taloksi. Parin kuukauden takainen sterilointikaan ei ole menoa vähentänyt millään tapaa. Pikkuisesta on muotoutunut oikea vauhtihirmu ja varsinainen jokapaikan höylä. Ihan sama missä tai mitä tehdään, on sinne aina ihan pakko päästä mukaan. Riittää, että olohuoneesta kuuluu kun Hope raapii kiipeilypuuta, niin täytyy sinne rynnätä vaikka kesken ruokailun.

Mukana oleminen on oikeastaan niin kivaa, ettei täällä pysty edes arkiaskareita tekemään ilman, että Kleo kävelee vierellä ja purisee kovaan ääneen. Ja tiskaaminen se vasta on mielenkiintoista puuhaa. Silloin tämän pikku palikan täytyy aina päästä altaan vierelle – tai altaaseen – istumaan ja päivystämään minne se vesi sieltä oikein valuu. Siitähän kuitenkin kuuluu lorinaa, häviää näkyvistä ja ylittää pienen kissan ymmärryksen ylivoimaisesti.

Yksi Kleon lempipuuhista onkin keittiön vesihanan päivystäminen. Siitä on monet naurut saatu, kun jättää hanan sen verran auki että pieni vesinoro tiputtaa suoraan viemäriin. Sitä pikkuinen sitten räpyttää ja koittaa pureskellakin niin kauan, että on koko turkki ihan märkä. Toinen Kleon rakkaimmista leikeistä on noutaminen. Pientä, helisevää hiirilelua saa heitellä vaikka kokonaisen illan ja aina hän sen toimittaa takaisin jalkojen eteen. Jos itse ei tuota huomaa tai on uppoutunut omiin tekemisiinsä hiiren heittämisen sijaan, osaa Kleo kyllä ilmoittaa pienellä miukaisulla ja kurinalla että tässä sitä nyt odotellaan!

Ollaan moneen otteeseen muisteltu, kun hakupäivänä kotihoitaja arvioi meille, ettei Kleosta varmaankaan sylikissaksi ole tuleva, mutta eipä olisi voinut enempää mennä väärin! Pikku karvapallerosta on kehkeytynyt niin hurja sylinvalloittaja, ettei paremmasta väliä. Se on yksi ja sama kuka on kyseessä, syliin pitää päästä! Meillä on käynyt kylässä lukuisia vielä Kleolle tuntemattomia ihmisiä, mutta sepä ei pientä kissaa pelota. Kun vieraat saadaan istumaan pöydän ääreen tai sohvalle, sieltä jostain tunkee kovaa puriseva pikkukisu suoraan sylkkyyn ja jää makoilemaan juuri valloittamalleen alueelle tyytyväisenä. Monet yötkin ollaan saatu nukkua kissa kainalossa. Joskus jo nukkumaan mennessä saattaa Kleo kaivautua peiton alle ja ryömiä jomman kumman kainaloon tai rinnan päälle purisemaan ja nukahtamaan. Kylkeään kääntäessäkin täytyy nostaa kissa mukaan toiselle puolelle, tai muuten hän kiipeää sinne itse.

Hopen kanssa Kleosta on tullut melkoinen sydänystävä, alun erimielisyyksistä huolimatta. Useasti heidät yllättää sängyn päältä nukkumasta sylikkäin… tai päällekkäin, peräkkäin, vierekkäin, solmussa tai muuten vain hassuissa asennoissa. Usein näyttävät myös pesevän ja hellivän toisiaan, mutta välillä pitää pistää vähän painiksikin.

Ruoka-ajoista on tullut nyt myös Kleolle tuttu rutiini, nyt kun neidillä alkaa kasvu hidastua. Terveissä nuoren kissan mitoissa Kleo siis on, mutta katsottiin että kolminkertaiset ruoka-annokset ja välipalat eivät ehkä enää ole tarpeen hänelle tässä vaiheessa. Molemmat tietävät tarkkaan millä kellonlyömällä tulee aamu- ja ilta-ateriat ja silloin onkin kaksi melkoisen äänekästä kisua kilpaa maukumassa keskellä keittiötä. Kiitos Hopen, kun on pikkukaverinsa hyvin opettanut puheliaaksi.

Muutama uusi kuva myös terveisiksi Kleolta itseltään.

4.9.2012 Moikka teille. Tässä terveisiä Kleon uudesta kodista!

Laskelmieni mukaan taitaa olla vasta reilu viikko takana muutosta, mutta pikkuinen on täällä jo ihan kuin kotonaan. Siihen ei oikeastaan kulunut montaakaan päivää, kun Kleo jo säntäili pitkin poikin täällä häntä pystyssä. Ensimmäiset kaksi yötä jäi vähän yöunet vähille, kun täällä vain itkettiin siskosten perään. Toisena yönä tosin pikku karvapallo ryömi peiton alle meidän kanssa, että olisi edes joku kaveri. Tykkää tehdä samaa muuten edelleenkin öisin. Ollaan tässä samassa myös huomattu, että pikku kissaan on laitettu oikein ISO moottori. Hyrisee varmaan tuplasti kovemmin kuin Hope, vaikka koosta puuttuu melkein puolet :D Hyvin reippaaksi on neiti tässä tullut. Hänelle tuntemattomia vieraita kun tulee käymään täällä, niin heti mennään tamppaamaan ja puskemaan heidät, sitten kaivaudutaan vieraan reppuun tai laukkuun sisälle tonkimaan leikkikaluiksi kelpaavia esineitä. Meno on muutenkin niin kovaa pikkuisella, ettei meinaa kukkaruukut pysyä pystyssä eikä lasit pöydällä.

Alkupäivien karanteeni ei ollut millään pitääkseen. Aina kun joku meni tai tuli
makkarista, niin eikös jompikumpi kissoista pujahtanut oven raosta toista asukasta katsomaan. Hopparin vielä sai kiinni ja nostettua takaisin oven ulkopuolelle, mutta kun Kleo vilistää oven raosta olohuoneeseen, siinä olikin sitten ihmettelemistä. Koska tätä sitten kävi ihan yhtenään, eikä kumpikaan kisuista näyttänyt mitenkään oireilevan, melkeinpä päin vastoin, niin annettiin me karanteenin kanssa periksi siinä kolmannen aamun aikana.

Hopen kanssakin ovat tulleet jo kavereiksi, vaikka alku ei ihan hyvältä
näyttänytkään. Ei olisi ihan heti uskonut, mutta Hope ei hyväksynyt alkuunkaan että hänen kotiinsa tulee toinen kissa. Siinä sitten melkein koko ensimmäinen viikko meni niin, että kun vähän Kleo vilahtaa, niin heti ollaan valmiina sähisemään ja juoksemaan perään antamaan tassusta pikkuiselle. Mitään kunnon tappelua eivät missään kohtaa pistäneet pystyyn, vaan oli pelkkää tassulla mättämistä ja sähinää ja murinaa. Kleo tosin taisi ottaa koko homman ihan leikkinä, eikä osoittanut takaisin mitään agression merkkejä, mutta oppi ns. talon tavoille ja alkoi laittaa samalla mitalla takaisin Hopelle. Jossain kohtaa sitten tämä rähinöinti on muuttunut selväksi leikiksi, kun tekevän samaa hippa-leikkiä vieläkin, mutta sähinää ei kuulu enää ollenkaan. Ruokailemaankin tulevat peräkanaa ja välillä nukkuvatkin vierekkäin. Kyllä näistä vielä toverit leipoontuu, ainakin itse uskomme nyt niin.

*****

NAARASPENTU, noin 9 viikkoa (heinäkuussa 2012, luovutus vkolla 30), kotihoidossa Vantaalla

4.7.2012 Malla-mamma saapui kesäkuussa kotihoitoon kolmen pentunsa ja kahden ottolapsensa kanssa eikä sen jälkeen ole hoitolasta vauhtia puuttunut! Luovutusiässä ovat ensin Mallan omat pennut Lilbi, Nala ja Nesa, ja pari viikkoa kolmikon jälkeen seuraavat pienemmät ottolapset Kleo ja Nefe.

Kleo on riiviöistä pienin ja varovaisin. Neiti toimii useimmiten tarkkailijan
asemassa, mutta innostuu toisinaan sisarusten tassupallopeliin. Kleo leikkii ja
nukkuu useimmiten siskonsa Nefen kanssa, uniseuraksi kelpaa myös isoveikka Lilbi.

Poppoosta löytyy lisää kuulumisia keskustelufoorumilta TÄÄLLÄ.

KULUKORVAUS kissanpennusta on 120€. Kulukorvauksella kissanpentu on saanut matolääkkeet, perusrokotukset ja tunnistemikrosirun. Kissanpentu on eläinlääkärin tarkastama, ja sillä on eläinlääkärin antama virallinen terveyskortti, josta toimenpiteet käyvät ilmi.