Kimmeli (nyk. Lulu)

Kimmeli palautui ensimmäisestä kodista uudelleen etsimään kotia allergian takia, mutta pääsi omaan uuteen kotiin huhtikuussa 2007!

******

4/2007 Kimmelin, nykyisin Lulun, kuulumiset omasta kodista:
Tässä tulee kuulumisia Lulun alkutaipaleesta uudessa kodissa, ja siitä kuinka Nero on uuteen kaveriinsa tutustunut.

Elikkäs alussa Nero suljettiin makuuhuoneeseen ja Lulu sai tutustua asuntoomme suuremmassa mittakaavassa. Nerolla tuli heti suru puseroon ilman meitä, sydäntäriipaisevaa mauuntaa kuului jos ei sen kanssa samassa huoneessa ollut, ja Lulu lähdettyään kuljetuskopasta noin minuutin kuluttua siirtyi keittiömme nurkkaan pöydän/patterin alle, eikä liikkunut mihinkään.

Yöllä kuulostelimme että se nuuski ympäri asuntoa, söi ja kävi hiekkalaatikolla. Raaviskeli makuuhuoneemme ovea, jossa Nero toisella puolella teki samaa. Oven alta haisteltiin uteliaasti uusia hajuja. Lulu myös maukui kohtalaisen paljon ensimmäisenä yönä, oliko sitten ikävä aikaisempaa kotia ja kissakavereita vai ilmoitusta Nerolle että täällä minä olen…

Seuraavana päivänä kun lähdin töihin päätimme siirtää kisulit toisinpäin, Lulu siis makuuhuoneeseen ja Nero isompaan tilaan. Nero siis vähäksi aikaa vessaan ja Lulun siirto makuuhuoneeseen. Sinne se vipelsikin todella nopeaan, kun me olimme keittiössä ja olohuoneen reunassa – muuta pakopaikkaa ei siis ilmeisesti ollut… Raukka pieni oli vieläkin tosi arka. nero syynäsi tosi tarkkaan koko kämpän, eritoten paikat missä Lulu oli kauemmin oleillut. Uskoisin, että Lulu teki samaa makuuhuoneessa.

Töistä tullessamme päätimme näyttää kisulit toisilleen, koska olivat nyt todella paljon toistensa hajuja haistelleet ja selkeästi tietoisia toisistaan. Sepä ei sitten ihan täydellisesti mennyt… Lulu piiloutui sängyn alle, jonne Nero myös meni. Nero veti oikein kunnon sähinä ja murina konsertin, hännän ja karvan sojottaessa tosi pörheästi. Kisulit sitten taas ovella erotetuiksi ja Feliwayta ostamaan. :)

Nyt ovet eivät enää ole kiinni, ja tytöt haistelevat ja leikkivät kovasti toistensa kanssa, alussa toki oli kovasti sähisemistä Neron puolelta, ja murinaa noin parisen kertaa päivässä. Läppäsyjä annettiin myös. Nero selkeästi yritti varoittaa lUlua tulemasta yhtään lähemmäs, ja ilmoitti todella selkeästi että tämä on mun reviiri ja perhe, mitä ihmettä sä tänne tunget! Lulu kuitenkin oli ja on erittäin kiinnostunut kaikesta mitä ympärillä tapahtuu – pää kääntyilee kuin väkkärä jokaisen äänen ja liikkeen suuntaan. Arka on ehdottomasti se adjektiivi jolla sen käyttäytymistä kuvailisin, mutta tytteli on edistynyt aivan huikean nopeasti. Varsinkin kaverustuminen Neron kanssa sujui ilman tappeluja, mitä nyt pari litsaria tuli naamaan – kumminkin päin tosin! :D

Vielä ei tyttelistä ole kuulunut kehräämistä, mutta kämpässä liikuskellaan koko ajan. Meitä ihmisiä ei voi tulla metriä lähemmäksi, mitä nyt huiskun kanssa leikkiessä välillä huomaamattaan “erehtyy”. Jos me liikuskellaan kämpässä, silloin kuikuillaan pöydän, tuolin, sängyn tai muunlaisen esteen takana. Kun ollaan toiseen paikkaan siirrytty, tullaan kuitenkin perässä katsomaan. :) Lisäksi on mukava huomata että koko ajan Lulu liikuskelee yhä useammin meidän ihmisten vierestä, vaikka pidempikin reitti olisi mahdollinen! Yöllä uskaltaudutaan haistelemaan jopa ihan käsivarren mitan päästä!

Liitteenä vielä muutama otos Lulusta ja Nerosta.

terkuin onnelliset vanhemmat
Kirsi ja Henri

******

LEIKATTU NAARAS, noin 7kk (helmikuussa 2007) / kotihoidossa Helsingissä

Kimmeli on löydetty pahamaineiselta Rottermannin alueelta jossa nuoriso ja huumeidenkäyttäjät kiusaavat ja kiduttavat kissoja. Kimmeli tarvitsee hyvän kodin jossa oppia nauttimaan oikeasta kotikissan elämästä.

******

Kuulumisia kotihoidosta 19.2.07

Kimmeli tuli reissultaan takaisin ”kotiin” (etsii allergian takia uutta kotia) ja alkoi käyttäytyä sen mukaisesti, eli se ottaa nyt paljon rennommin.

Ihmisarkuudesta on hävinnyt kuukaudessa paljon. Ensi alkuun Kimmeli mieluiten poistui huoneesta, kun näki ihmisen tulevan. Nyt ihmisen läsnäolo ei sitä häiritse, se antaa silittää ja alkaa kehrätäkin. Aamuisin Kimmeli tulee kehräämään ja puskemaan jalkoja. Kun ruoka on sitten lautasella, se yhä vain pyörii ja puskee ja unohtaa syödä…

Vintagesta ja Kimmelistä on tullut mitä parhaimmat peuhukaverit. Vauhtia ja menoa riittää aamuisin ja iltaisin. Yön Kimmeli viettää rauhallisesti ja päivälevolle se vetäytyy mieluusti piilopaikkoihinsa sohvan taakse tai sängyn alle vuodevaatelaatikkoon.

Kimmeli on suurine korvineen ja pienine päineen siro ja sutjakka kuin siamilainen. Kauneuspilkkukin sillä on poskessa. Rauhallisessa kodissa ja/tai sosiaalisemman aikuisen kissan kanssa Kimmelistä saa hyvän kaverin.

KUULUMISIA KOTIHOIDOSTA 29.1.2007:

Hoikat kisut Rondo, Vintage ja Kimmeli ovat kaikkiruokaisia, osaavat käydä vessassaan, tulevat leikkimään ja seurailevat ihmisten touhuja pienen välimatkan päästä. Niille on jo tullut melko selväksi, että ihminen on hyvä saalistaja, joka antaa ruokaa eikä sitä ole syytä pelätä – paitsi kun kuulee sen sanovat tiukasti – alas pöydältä! Silloin on varmasti viisainta hypätä alas ja häipyä.

Kimmeli oli pitkästä matkasta niin säikähtänyt, että vaikutti aluksi siltä, että se jäisi loppuelämäkseen mieluiten saunan lauteille. Vähitellen se on tullut muiden perässä ulos, tietysti aluksi sohvan taakse. Mutta viikon uuteen paikkaan totuteltuaan se jo tulee aamulla pyytämään ruokaa, nuuhkii ihmisen kättä, kehrää ja puskee muita kissoja ja kaikkea muutakin lähettyvillä olevaa. Poikien leikit tuntuvat siitä vähän liian rajuilta, ja niitä se seuraa välimatkan päästä. Kimmeli tarvitsee vielä jonkin tovin rauhallista ihmiseen totuttelua.