Kaksatanen (nyk. Käkönen)

1/2015 (arvioitu)

Alkuperä: Suomi

2.10.2020 Käkönen (ent. Kaksatanen) muutti omaan kotiin Helsinkiin.

9.10.2020 Kuulumisia uudesta kodista:

“Käkönen on kotiutunut yllättävän hyvin meidän kotiimme, ruoka maistuu, vessahommat hoituvat hiekkalaatikkoammeeseen ja leikkiminen sekä asuntoon tutustuminen ovat kivaa puuhaa. Yksi lähes laitapissa on viikon aikana tullut hiekkalaatikkoon muuten sinne minne pitääkin. Käkönen tulee myös ihan itse viereen sohvalle hengailemaan, silitettäväksi kehräämään.

Käkösestä on jo tähän mennessä varmaan albumillinen kaikenlaisia tilannekuvia ja videoita, niitä en nyt tähän liitä mutta olen kirjoittanut viikon kulusta päiväkirjan ja sen panen luettavaksesi.

Kotihoitajalle jo noutaessa kerroinkin, että sain yllättäen 2 viikon kesäloman tähän lokakuun alkuun. Työnantaja tajusi, että en ole pitänyt täysistä lomistani kesäaikaan kuin 4 päivää ja kun kissa tulee taloon “mammaloma” voisi olla paikallaan. Käkösellä on nyt siis ollut 3 henkeä viihdyttämässä ensimmäisen viikon aikana, joten ehkä siksikin kotiutuminen on sujunut niin hyvin.

Erittäin hyvää jatkoa sinulle ja koko Rekkujen porukalle ja kiitos, että teette tätä arvokasta työtä eläinten hyväksi. Liityin kissan luovutuksen yhteydessä myös jäseneksi, joten varmaan sitäkin kautta tietoa toiminnastanne tulee jatkossa.

Tuli vielä mieleen, että tilasimme Zooplussasta Animondan lihalajitelman, 24 purkkia ruokaa, nyt näyttää siltä, että Käkönen ei noista ruuista perusta, joten testailen vielä muutamalla lajilla mutta todennäköisesti lahjoitan ruuat muiden kissojen käyttöön…

Kiittäen Käkösen onnelliset adoptoijat”

Otteita uusien omistajien pitämästä kotipäiväkirjasta:

Neiti Käkry Käkösen ensimmäinen viikko uudessa kodissa

Perjantai 2.10.2020

Nouto sijaiskodista Espoosta:

Meitä vähän jännitti, miten Käkry suhtautuu meihin kun menemme häntä noutamaan. Siellä hän oli kotihoitajan kanssa ikkunassa katselemassa ja kun tulimme sisään kisu katosi yläkertaan. Hoitaja sai hänet kuitenkin houkuteltua nameilla alas ja kun täyttelimme papereita hän kävi jo kurkkaamassa kantokoppaan.

Nameilla kisu saatiin kantokoppaan ja heti alkoi naukuminen ja yritys tunkea kopasta ulos. Automatka kotiin kesti noin puoli tuntia ja koko ajan kopasta kuului valitusta – matkustaminen autolla ei selvästi ole Käkösen mieluisinta puuhaa. 

Tutustuminen uuteen kotiin:

Emme päästäneet kissaa sisällä samantien ulos kopasta, vaan kannoin hänet yläkertaan tutustumaan vessajärjestelyihin. Kisun vessa on yläkerran kylpyhuoneessa, joten mielestämme oli tärkeää, että se selviää hänelle heti kättelyssä. Yläkerran muut ovet suljettiin alkuun, jotta hän saisi rauhassa tutustua.

Hän sitten jäi pyörimään yläkerran aulaan hiljaa naukuen. Ilme oli todella hämmentynyt ja selkeästi hän oli vähän pelokaskin, kurkisteli kuitenkin portailta alakertaan ihmetellen, mihin hänet on oikein tuotu. Hoitokodissa Käkönen oli tottunut parveen, joten avasin oven huoneeseen, joka on poikani käytössä kun hän käy kotona. Huoneessa on parvi ja sinnehän neiti kipaisi heti – jotain tuttua tai tutunomaista, ajoittainen naukumin en jatkui.

Lopulta saimme houkuteltua uuden perheenjäsenen alakertaan ja koska tarjolla oli nameja ja tutunoloisia leluja, tutustuminen alkoi hiljalleen. Leikkiminenkin pienillä varauksilla onnistui mutta aina kun kuului vähän isompi ääni tms hän ryntäsi turvaan yläkertaan mutta tuli kuitenkin hetken kuluttua yläportaalle tarkkailemaan alakerran touhuja. Jossakin vaiheessa hän jopa kiipesi itse rakennettua kiipeilypuuta korkean kaapin päälle katselemaan ja keksi alas tullessa optimaalisen reitin – fiksu kissa.

Vaikka vessa oli esitelty heti kättelyssä, huomasin jossain vaiheessa, että Käkönen kurkisteli alakerran kylpyhuoneeseen ja naukaisi – mihin tässä huushollissa on kätketty kissan vessa!!… Ahaa, nyt täytyy olla vessahätä, niinpä kannoin hänet yläkertaan ja kuinkas ollakaan vessahätähän hänellä oli. Tämän kerran jälkeen hän osasikin jo itse käydä oikeassa paikassa ja valita matalamman hiekkalaatikon sijaan korkeamman vauvanammeen. Siistiä pissaamista, ei laitapisuja.

Illalla hän kävi jopa tutustumassa saunaan mutta sen lämpö/ kuumuus ei miellyttänyt. Ruokakin maistui jotenkuten. Ostimme eläinkaupasta eri merkkien monipuolisia ruokia ja teemme kokeilua mikä maistuu ja mikä ei. Myös juomisesta hän piti huolen. Niin ja kylpyhuoneessa veden valuminen viemäriin on oikein mielenkiintoista.

Nukkumaan kisu kipaisi nuoren miehen kanssa parvelle ja valitsi jalkojen välin nukkumapaikakseen, kuulemma lämpöä piisasi.

Lauantai 3.10.2020

Yön Käkönen vietti parvella mutta aamulla hän tuli katsomaan minua ja miestäni kanssa alakerran makuuhuoneeseen – heräisiköhän nämä leikkimään ja antamaan ruokaa. Lauantai sujuikin jo huomattavasti luottavaisemmasti, leikki ja ruoka maistuivat, myös kölliminen rapsuteltavana ja kehrääminen.

Edelleen huoneiston nurkkien kierteleminen ja nuuskiminen jatkui kuten edellisiltana, varmaankin kotona on vielä 4 kk sitten kuolleen kissamme tuoksuja. Aamuruuan kana-juusto ateria maistui oikein hyvin ja iltapäivällä raksut aktivointilelusta, myös vesikupeilla oli ahkeraa käyttöä samoin vessalla.

Neiti nukkui parvella piiitkät päiväunet aamun touhuilujen jälkeen. Kävimme myös tutustumassa yläkerran kahteen muuhun huoneeseen, toinen on isännän työhuone ja toinen emännän romuvarasto/ käsityöhuone. Jälkimmäiseen huoneeseen kannoimme kodin myrkyllisimmät kasvit Tyyriat (=tyräkki, joka ei ole aikaisempaa kissaa kiinnostanut), siksi huoneen ovi pysyy kiinni toistaiseksi ja käydään siellä vain valvotusti. Etenkin korkeat kirjahyllyt kiinnostaisivat mutta järkevänä kissana Käkönen ei lähtenyt niille kiipeilemään kun ovat niin täynnä tavaraa, ettei jalansijaa edes pienelle kissalle löydy.

Selkeästi Käkönen alkaa jo luottaa meihin eikä ole enää niin varautunut. Erilaiset kepit tuntuvat olevan lempileluja ja erityisesti Zooplussasta tilattu perhoshärpäke innostaa. Terassin ovi alkaa kiinnostaa vähän liikaa, joten liikkumista siinä rajoitetaan. 

Sunnuntai 4.10.2020

Aamulla Käkönen kävi aikaisin moikkaamassa meitä alakerran makuuhuoneessa, emme kuitenkaan saaneet kaapattua häntä kainaloon. Kun lopulta nousin ylös, oli neiti odottamassa olohuoneen kiipeilytelineellä ja opasti emännän vienosti naukuen keittiöön ruokakaapille. Aamuruoka maistui hyvin, mutta näyttää siltä, että hän nauttii ruuan pieninä annoksina pitkin aamua. Ilmeisesti yö oli mennyt valvoessa kun ei ollut nukkunut ainakaan parvella.

Olin itse käsityökurssilla päivän mutta kotiväki kertoi, että aamulla oli leikkiminen sujunut villeissä merkeissä. Käkönen oli juossut kepin perässä ”reikäpäänä” ja kannellut sitä ympäriinsä hampaissaan. Aamun touhujen jälkeen hän oli jälleen vetäytynyt päiväunille ja tullessani alkuiltapäivästä kotiin, unet jatkuivat parvella. Tänään hän tuli jo ihan itse viereeni nojatuoliin köllimään ja kehräämään – nopeasti hän on alkanut luottaa meihin.

Ikkunalaudat alkavat myös kiinnostaa ja keittiön ikkunalta on kiva katsella kadulla kulkevia ihmisiä ja koiria. Myös ikkunan edessä olevissa pensaissa touhuavat linnut kiinnostavat. Koska kaikissa avattavissa ikkunoissa on verkot myös ulkoilman haistelu onnistuu mukavasti ikkunanraosta. 

Maanantai-tiistai 5. – 6.10.

Tutustuminen kotiin ja ihmisiin jatkuu hyvässä hengessä. Kaikki asuinhuoneet on tutkittu läpikotaisin ja tähystysikkunat testattu. Ainoa huone, jonne Käkönen ei vielä ole päässyt, on ”vintti” eli yläkerran varasto. Syy on selkeä, varastossa on niin paljon tavaraa ja työkaluja, että se on kissalle vähän vaarallinen paikka ja sinne on helppo kätkeytyä – siispä ovi pysyy pyytelystä huolimatta toistaiseksi kiinni. Pientä varautuneisuutta on etenkin silloin kun joku tulee ulkoa ovesta sisään – meillä ei ole käynyt vieraita, joten ulkoa tulijat ovat tuttuja mutta aina täytyy tarkkaan katsoa kuka tulija on. Varmuuden vuoksi Käkönen kipaisee portaiden yläpäähän ja seuraa tulijan liikkeitä sieltä.

Vessahommat sujuvat oikein hyvin ja vauvanamme toimii mainiosti, viereen pantu matalampi hiekkalaatikko ei kiinnosta enää ollenkaan.

Ruuan kanssa meillä on kokeilut meneillään, pidämme ruokapäiväkirjaa suosikeista ja mahdollisista ”inhokeista”. Suurin osa eläinkaupasta ostamistamme ruuista näyttää maistuvan. Eläinkaupan aktivointi”lelu”, johon voi laittaa raksuja kuppeihin ja kissa voi ne sieltä pyydystää, toimii iltapäiväraksujen kanssa hyvin – Käkönen on kuppien kanssa todella näppärä.

Huonekalujen ja mattojen raapiminen on meillä kielletty, joten aina kun huomaamme raapimisyrityksen, ohjaamme Käkösen raapimispuulle – pelkkä puun rapsuttelu riittää. Käkönen on myös oppinut fiksuna likkana muutamia ”temppuja”: hän mm kiipeää raapimispuun päälle ja seisoo siellä neljällä tassulla. Lisäksi namin pyytäminen istuen ja tassua ojentaen on harjoittelussa.

Tiistaina onnistuin leikkaamaan Käkösen etutassujen kynnet – kaikki yhdellä istumalla, hän ei pyristellyt yhtään vastaan ja tietenkin namit maistuivat toimituksen jälkeen. Turkin hoito harjaamalla onnistuu myös oikein hyvin.

Yläkerran parven sijaan on löytynyt uusi päiväunipaikka olohuoneen astiakaapin päälle siirretystä korista.  

Keskiviikko 7.10.

Aamulla Käkönen ei tullut sänkyyn moikkaamaan mutta kun nousin ylös, hän ilmestyi makuuhuoneen sängyn alta jalkoihin pyörimään ja johdatteli minut naukuen keittiöön ruokakaapille. Aamuruoka maistui ahmien huonoin seurauksin; oksennushan sieltä tuli. Vähän nyt kissaa nolostutti mutta nami korjasi tilanteen ja loppuruokakin maistui vähän myöhemmin ja rauhallisempaan tahtiin.

Tänään oli hiukkasen liikaa vauhtia muutenkin: epäonnistunut hyppy sylistä päätyi keittiöjakkaran reunaan ja kissa vilahti yläkerran parven sängyn alle mököttämään. Namilinja houkutteli hänet sieltä takaisin ihmisten pariin.

Käkönen on jo heti alkuun oppinut oikaisemaan portaikkoon sivupöydän kautta kaiteiden läpi. Seuraava kommellus tapahtui kun neiti oikaisi hiukan liian läheltä sivupöydällä ollutta taulua ja taulu sekä sen edessä olleet kynäpurkit tulivat kolisten alas. Taas vipellys parvelle sängyn alle. Ei hän siellä kauaa viihtynyt vaan uteliaisuus voitti ja neiti oli taas leikkimässä perhoslelulla. Keskiviikko oli muutenkin tuollainen sängyn alusten siivouspäivä, eli pienikin risahdus ja vuorostaan makuuhuoneen sängynalus kutsui.

Ilta meni taas hyvissä merkeissä leikkien ja ikkunalta ikkunalle kulkien. Välillä piti mennä kylpyhuoneeseen kyttäämään, josko joku laskisi vettä suihkusta, sieltä hänet aina löytää. 

Torstai 8.10.

Emme ole keksineet missä Käkönen nukkuu yönsä vai nukkuuko. Aamuisin hän on kuitenkin viime päivät ilmaantunut jalkoihini makuuhuoneen sängyn alta. Aamuruoka maistuu samoin vesihörpyt sen päälle, sitten onkin aika tutkia sokeritoukkatilanne vessasta ja kylpyhuoneesta sekä seurata veden valumista lattiakaivoon kylpyhuoneessa. Hiukkasen leikkimistä eri leluilla, vielä vähän ruokaa ja isännän kanssa työhuoneeseen hommiin. Tai siis isäntä avaa ikkunan ja istahtaa koneen ääreen, Käkönen päivystää ikkunalla metsän elämää. Nuoremman miehen herättyä vähän leikkimistä ja temppuilua hänen kanssaan.

Pientä houkuttelua emännälle, josko pääsisi toiseenkin työhuoneeseen katselemaan kadun ja pihan elämää ikkunasta. Vessan kautta parvelle tai kaapin päälle nukkumaan aamupäiväunia.

Siinäpä Käkösen aamurutiineja ja iltapäivällä hän kömpii seuraksi leikkimään ja touhuilemaan kanssamme. Kaikki kiinnostaa entistä enemmän, eikä hän enää aivan niin helposti säpsähtele outoja ääniä – ovesta sisään tulevat kyllä tsekataan tarkasti, varmuuden vuoksi vaikka pöydän alta kurkkien. Tätä kirjoittaessani Käkönen köllöttää tyytyväisenä sohvalla vieressäni. Kohtapa on minunkin aika käydä nukkumaan.

Täällä kaikki hyvin!! Olemme saaneet ihanan kissan perheeseemme. Huomenna on kulunut viikko siitä kun neitokainen hiippaili meille ja paljon on sen jälkeen tapahtunut ja hän on oppinut luottamaan meihin joka päivä enemmän. 

Perjantai 9.10.

Noniin, nyt se yöpaikkakin selvisi… on se kumma, että kissa etsii yleensä kodin lämpimimmän paikan nukkumiseen ja oleskeluun mutta yönsä neitokainen viettää kovalla kylmällä lattialla (vaikka puulattia onkin) emännän sängyn alla. Sinne hän illalla sujahti ja sieltä aamulla kipitteli ruokakupille. Olin sentään keskiviikon lymyilyn takia pannut sinne villapeitteen, joten aivan paljaalla lattialla ei tarvitse öitään viettää.”

****

Käkönen on herkkuja ja rapsutuksia rakastava sekä perheen askareisiin osallistuva suloinen kissatyttö.

21.9.2020

Kaksatanen (nyk. Käkönen alias Käkry) palasi yhdistykselle etsimään kotia, koska ei yrityksistä huolimatta tullut toimeen perheen vanhemman tyttökissan kanssa.

Uusia kuulumisia sijaiskodista:

Käkry oli uudessa sijaiskodissa aluksi aika arka. Energinen alakoululainen ja iso teinipoika pelästyttivät kisulia hieman. Alun ujoilun jälkeen Käkry on sopeutunut perheeseen oikein hyvin. Leikit sujuu ja herkut maistuu. Parhaiten Käkryn saakin alakertaan ravistelemalla herkkupussia. Jos ei kissaa näy vielä silloinkaan, siihen auttaa herkkunappulan lattialle heittäminen. Kuuluu vaan ”tömps” ja kissa onkin pian luonasi.

Käkryn mieluisimpia lepopaikkoja on kiipeilypuiden ylimmät tasot sekä portaiden puoliväli, josta voi seurata koko asunnon liikehdintää. Käkry huomasi yhtenä aamuna suihkun ilot ja siitä lähtien hän on kököttänyt joka aamu suihkussa odotellen vesivanoja. Jos emme käy aamulla suihkussa, pitää sinne laskea muutaman kerran vähän vettä, jotta neiti pääsee hämmästelemään veden liikehdintää lattiakaivoon.

Käkry nukkuu yöt hyvin. Vaihtelee öisin paikkaa, mutta siitä ei yleensä kuulu ääntäkään. Tämä kissa osaa liikkua ääneti.  Se rakastaa rapsutuksia ja huomiota ja onkin koko perheen hurmuri. Käkrylle voisi sopia koti muutaman vuoden ikäisen kiltin poikakissan kaverina tai koti, jossa on rauhallisia ja jo kouluikään ehtineitä lapsia kissaa leikittämässä.

****

Kaksatanen on nimensä veroisesti 200 :s  kotiaetsivä kissa vuonna 2018. Se on kesy ja ihmisrakas tyttö, joka osallistuu reippaasti kotitöihin vesipisaroita kaihtamatta. Sen ihannekodissa olisi reipas kissakaveri tai pari, ja paljon huomiota tarjolla.

20.12.2018

Kaksatanen sai kodin kotihoitajansa luota Helsingistä

1.11.2018

Kaksatanen saapui Rekuille eläinlääkärin toimesta, laihana ja sen silmissä paloi vain himmeä elämän tuike. Sen iäkäs edellinen omistaja oli tuomassa sitä sterilisaatioon, mutta päättikin että kissan voisi sittenkin lopettaa koska huollettavia oli jo ennestään paljon. Eläinlääkäri sai suostuteltua hänet kuitenkin luovuttamaan kissan Rekuille uutta kotia etsimään ja Kaksatanen sai uuden mahdollisuuden.

 

Sijaiskodin hellässä hoidossa Kaksatasesta on kuoriutunut sylissä viihtyvä, leikkisä neitokainen. Kaunis turkkikin kiiltää jälleen, ja painoakin on tullut mukavasti lisää. Surulliset ajat ovat enää etäinen muisto, ja iloinen tyttö nauttii jälleen elämästä täysillä. Tästä tytöstä saa mitä loistavimman kissakaverin, joka näyttää kiintymystään päättäväisillä puskuilla ja hellästi kehräten.

 

Kaksatanen toivoisi uudelta kodiltaan mukavaa kissakaveria, tai vaikka kahta. Kissakaverien tulisi olla mielellään tyttöjä, mutta kiltti kollikaan ei ole poissuljettu. Ihmisystäviltä tulisi saada hellyyttä, huomiota ja tietysti leikkiseuraa. Koirat ovat Kaksataselle iso Hui! mutta kouluikäiset lapset olisivat varmasti ihan okei.

 

HUOM! Emme luovuta kissaa vapaana ulkoilevaksi!