Ines

20.5.2013 Ines saa jäädä omaan kotiinsa.

***

Leikattu naaras, noin 6v. Tampereella

4.4.2013 Ines etsii uutta kotia.

Omistaja kertoo: Ines on ollut meillä puolivuotiaasta asti ja on nyt siis pian 6-vuotias. On aina ollut arka kissa, mutta pärjännyt kuitenkin loistavasti aikuisten kanssa: on hellyydenkipeä ja nauttii rapsutuksista. Arkuudestaan huolimatta ei ole koskaan purrut tai raapinut ihmistä.

Kesäisin Ines on ulkoillut valjaissa, valjaiden laitosta ei pidä, mutta nauttii ulkona olosta rauhallisella alueella. Toinen kissamme Kajsa on leikkisämpi ja vetää Inestä usein mukaansa leikkiin, ainakin nämä kaksi ovat tulleet hyvin toimeen. Kun koira tuli taloon, niin Ineksellä kesti oma aikansa sopeutua, mutta nykyään tulevat toimeen, joskaan eivät mitään sydänystäviä ole. Ines on myös äärimmäisen siisti kissa, ei ole ikinä tehnyt tarpeitaan ohi laatikon eikä levittele ruokaa ympäriinsä.

Nyt joudumme etsimään Inekselle uutta kotia, koska Ines pelkää edelleen vuodenikäistä lastamme. Ei lapsen hereillä ollessa juurikaan vietä aikaa samassa kerroksessa. Lisäksi jos meillä käy lapsia kylässä, niin on sen jälkeen normaalia säikympi ja sähisee meillekin herkästi.

Ineksen unelmakoti olisi koti, jossa on vain aikuisia, jotka jaksavat rapsuttaa tätä kehruukonetta. Kiltti kissaseura olisi Ineksestä varmasti mukavaa, koirista Ines ei niinkään välitä. Koska Ines stressaa kovasti muutoksia (esim. muuttoja, uusia perheenjäseniä, kovaäänisiä vierailijoita), niin olisi plussaa, jos uudessa kodissa elämäntilanne olisi mahdollisimman vakiintunut ja rauhallinen. Ines etsii kotia loppuelämäkseen ja luovutetaan uuteen kotiin rokotettuna, madotettuna ja eläinlääkärin tarkastamana. On ollut tähän asti terve kissa.

Kulukorvaus kodinvaihtajakissasta on 60€.

***

22.1.2008 Ines sai kodin kotihoitopaikastaan

***

Kuulumisia ja kuvia kodista:

25.10.2008 Ines on ollut virallinen perheenjäsen tammikuusta lähtien ja päivääkään en vaihtais pois! Ines todella jäi kuin itsestään asustelemaan meille -enhän enää voinut kuvitella aamukahvia ilman häntä. Ines on ystävällinen sylissäviihtyjä. Vaikka maailma on pullollaan mustavalkoisia kissaneitokaisia, minulle hän on erityinen lehmämäisine kuvioineen. Ines emännöi tarvittaessa uusia tulokkaita tarmokkaasti, vaikka muuten kovin rohkea kissa ei kyseessä olekaan. Yhä hätkähdän kun katson Ineksestä otettuja pentukuvia häkistä Virosta. Kuinka tuosta pienestä surkean näköisestä otuksesta on tullutkin rakastettava kotikissa! T. Satu, Ines ja Kajsa

***

Naaras, noin 8kk (tammikuussa 2007), kotihoidossa Tampereella

5.12.2007 Ines on jäänyt nyt ainoaksi hoitokissakseni Olwin ja Natenkin lähdettyä viikonloppuna. Ines on ollut koko ajan reipastumaan päin, mutta edelleen äkkinäiset liikkeet ja kovat äänet säikäyttävän tämän pienen neidin. Hänen kanssa tarvitsee kärsivällisyyttä ja aikaa, jotta luottamus voitetaan 100 prosenttisesti!

Ines on todella siisti pieni kissa, jonka jäljiltä lattialla ei ole hiekan eikä ruoan muruakaan. Näkymätön ja kuulumaton hän ei silti ole, vaan rapsutusta ja syliä on saatava -silloin kun neiti itse haluaa. Alkuun Ines ei antanut ottaa itseään lainkaan kiinni eikä pysynyt sylissä hetkeäkään, mutta nyt pienokainen saattaa jopa nukahtaa syliin ja päikkäreiltä herätessä löydän takuuvarmasti Ineksen nukkumasta jaloista, kainalosta tai mahan päältä.

Mieltään Ines osoittaa hennolla ulkonäköön sopivalla nau’unnalla, jos ovi ei aukea haluttuna aikana. Makuuhuoneeseen kun on edelleen porttikielto yöaikaan. Ines on muuten ainoa kissoista, joka hoksasi kahvaan hyppimisen, mutta taitaa vielä viimeinen silaus rohkeutta ja voimaa puuttua, että ovi todella aukenesi. Minun onneksi, sillä myös Ines pitää välillä omaa kivaa yöllä, joka valvottaa samassa huoneessa nukkujan. Hänkin saa välillä mahdottomia energianpuuskia, jolloin kämpää on juostava ympäri, pompittava nukkujan päällä (jos vaikka seuraa sais) tai höykytettävä tassuilla olevia irtotavaroita. Ja yllättäen vessapaperin repijäksi osoittautui Ines, joten porttikielto vessankin on valitettavasti täytynyt pitää voimassa poikien lähdettyä kotiin.

Ines tarvitsee rauhallisen kodin, jossa on kärsivällisyyttä antaa hänen tutustua omaan tahtiinsa uusiin ihmisiin. Tosin nyt viikonloppuna Ines tuli vieraita ollessa käymässä rapsuteltavaksi piilostaan reilu puolen tunnin jälkeen, joten aivan mahdottoman ujo hän ei kuitenkaan ole. Ines tuli kyllä poikien kanssa toimeen, mutta välillä joutui vetäytymään sohvan alle (jonne vain Ines mahtuu), kun leikit menivät liian rajuiksi Ineksen mieleen. Joten rauhalliset kissat kodissa eivät liene ongelma.

Ines on luonani syönyt vain kuivaraksuja, muu ei ole kelvannut. Purkkiruoastakin nuolee vain hyytelöt, vaikka kuinka yrittäisi ruokaa muusata. Kokeiluja on tehty suuntaan jos toiseen, mutta ehkä hieman vartuttuaan alkaa avartamaan ruokatottumuksiaan?

7.11.2007 Naten, Nannon, Ineksen ja Olwin kuulumisia: Nämä neljä hurmuria ovat olleet luonani nyt reilu pari viikkoa ja pikkuhiljaa alkavat jokaisen kissan ominaispiirteet paljastua. Erityisesti vapaapäivät, jolloin on aikaa olla kotona enemmän ovat riemastuttavia tätä kissameininkiä seuratessa.

Olen sopinut yksipuolisen sopimuksen hoitokissojeni kanssa, että yön vietän ylhäisyydessä yksinäisyydessäni makuuhuoneessa ja katit saavat pärjätä yksin olkkarissa. Nämä kissat tietävät, mitä herätyskellon ääni tarkoittaa: lisää viihdykettä, kun kaksijalkaiset nousevat ylös! Makkarin ovea avatessa, Nate on jo vastassa äänekkäine kommentteineen (Nate ja Olwi juttelevat monta kertaa päivässä, harmi ettei tuo kissakieli vain aukea…) ja toivottamassa tervetulleeksi uuteen päivään. Siitä hetkestä lähtien Natesta saa seuraa koko päiväksi, sillä tämä kissa seuraa kerta toisenta jälkeen suurella mielenkiinnolla niin suihkussa käynnin, hampaiden pesun kuin kahvin keitonkin. Siis aivan kaiken.

Olwi on toinen seuralainen, vaan ei aivan yhtä hanakka. Olwikin on kiinnostunut hampaiden pesusta, vessan lavuaari kiehtoo kerta toisensa jälkeen huolimatta siitä, että siinä oleskelun jälkeen on turkki märkä sieltä sun täältä. Kukaan kissoissa ei pelkää vettä, vaan tulevat mielellään ihmettelemään avointa vesihanaa eikä väistyminen veden tieltä ole suinkaan itsestäänselvyys. Olwin erikoisuus on sylissä nukkuminen tenttiin lukiessa tai sanomalehtiä selatessa, onpa tämä kisuli nähnyt untakin sylissä! Kavereita ollessa käymässä, Olwi kiertää mutkattomasti kaikki sylit vuoronperään ikään kuin etsien parasta paikkaa maata.

Ines on päässyt jo alku-ujoudestaan ja menee muiden mukana erityisesti muovipussien ja sanomalehtien parissa. Aina ei ole ihan varmaa, ovatko lehdet ja pussit mukavaa ajankulua vai arkkivihollisia, sellaista kyytiä ne toisinaan Ineksen käsittelyssä saa. Ineksen erikoisuus on sydäntä hellyyttävä puskeminen, josta saa osansa jo vieraammatkin ihmiset, tosin pienen harkinnan jälkeen. Ineksen puhdas mustavalkoisuus on silmää miellyttävän kaunis ja muutenkin tämä kissaneiti on kauniin siro. Porukan pienikokoisin on ehdottomasti porukan ketterin ja kissamaisin, Nanno voisi ottaa toveristaan mallia. Nannon pentumainen pyöreys yhdistettynä hetkellisiin kömpelyyksiin saa väkisinkin välillä hymyilemään tai sitten peräti nauramaan… Nanno on muutenkin pehmeiden arvojen ja itsenäisyyden ystävä. Kun kaikki kolme kattia ottaa sängyssä yhdessä läjässä päikkäreitä, Nanno löytyy joko mikron päältä, pyykkikorista, kirjahyllystä tai jostain vastaavasta omalaatuisesta paikasta. Tosin mikro lakkasi kelpaamasta siinä vaiheessa, kun Olwi ja Nate alkoivat käyttämään vastaavaa paikkaa…

Naten uusin lempipuuha on peiton alle syöksyminen ja siellä tunnelointi ja torperointi. Samaa huvia harrastaa Olwi petauksen yhteydessä hakeutumalla peittojen alle ja ryömimällä sieltä pois. Jonkun uusi harrastus on myös vessapaperin retuuttaminen ja repiminen ja lopputulosta voi ihailla sitten pitkin vessan lattiaa. Vielä en ole itseteosta tätä otusta tavannut (näillä kaikilla on omat temppunsa) ja nyt vessan ovi onkin sitten pysynyt tiukasti kiinni näiltä veijareilta.

Päivänkään päätteeksi Natea ei väsytä. Siinä vaiheessa kun Olwi on viettänyt jo muutaman tunnin sylissä, Nanno pyykkikorissa ja Ines jaloissa, niin Nate on vielä valmis tutkimaan, touhuamaan ja leikkimään. Ja saahan se usein Olwin ja Ineksen mukaan, mutta Nanno leikkii muiden kanssa vain jos ei parempaa tekemistä keksi. Ja parempi tekeminen on usein jonkin tavaran kanniskelu suussa ympäri kämppää (mielellään pyörivä esine, viimeisin hitti oli muotovaahopullon korkki, jotta välillä voi pysähtyä itseään viihdyttämään).

Olwin ilvesmäinen kova jätkä -ulkomuoto pettää täysin. Tämä kissa toivottaa päivän jälkeen kotiin tervetulleeksi puskemalla, kiehnäämällä jaloissa ja naukumalla. Myös saattajan saa siinä vaiheessa kun vetää takkia ja kenkiä päälle ja usein jää haikean näköinen kissa ovelle seisomaan. Tähän toimintaan Natella ei kiinnostus riitä, sillä eteenkin kotiin tullessa sillä on usein jokin oma touhu niin päällä, ettei toisarvoista ehdi huomaamaan.

Tällaisista seuraneideistä minä nautiskelen tällä hetkellä:)

25.10.2007 Ines, Olwi, Nate ja Nanno ovat siirtyneet samaan yhteiseen hoitopaikkaan.

Kotihoitajan kertomaa: Ihan yllätyin miten kivoja kissoja noi kaikki on. Ines on hieman arka ja ujo kissa, joka hetken mietittyään tutustuu omalla tahdillaan uusiin asioihin. Alkuihmettelyn jälkeen kehrää ja puskee suoraan sydämeen. Ei mielellään lapsiperheeseen vaan pariskunnalle / yksineläjälle.

2.10.2007 Ineksen hoitopaikassa on todettu kaliki/herpes viirus, joten eläinlääkärit suosittelivat, että saman hoitopaikan kissat muuttavat joko ainoiksi kissoiksi tai saman hoitopaikan kissojen kanssa yhdessä. Ei ole tappava virus, korkeintaan ikävä ja saattaa puhjeta stressistä (kuten ihmisenkin herpes). Herpeksen oireina silmätulehdusta ja rohisevaa hengitystä/yskää. Kumpikaan ei siis vaarallinen ja suurinosa jää vain kantajiksi, joten mitään oireitakaan ei välttämättä koskaan edes tule.

Samassa hoitopaikassa ovat: Pilkku, Iines, Inka, Kaveri, Kisu, Nanda, Nando, Nappula, Nasse, Nate, Olwi ja Simo Silmu.

Lisätietoja löytyy netistä esim. http://www.clinivet.fi/artikkelit/kissa_artikkelit/artikkeli_15.html

21.8.2007 Sisarukset Inka ja Ines odottavat omaan kotiin pääsyä joko yhdessä tai erikseen.

Kertomus: Noin 1,5kk ruskeasilmäiset kissatytöt löydetty pahassa kunnossa. Ollut nälässä ja kuivunut, syönyt mitä onnistui löytää- tuloksena vatsatauti. Mutta ei hätää, hyvä hoito ja ruoka tehovat kaikkiin. Sisarukset ovat jopa kiiltovaturkkiset ja rotevat, hyväkuntoiset ja terveet.

Mustavalkoinen sisar on ystävällisempi ja tykkää silityksistä ja viihdy syliissä. Musta valkeakaulainen sisar on ujompi mutta lupaa varovaisia silityksiä. Vaadi vielä hiukan aikaa ja rauhallisia tilanteita – ja ne kesyvät. Kyllä pikkuisista tulee mukavia seuralaisia!