Iivan

25.8.2011 IVAN LÖYSI AHKERAN ILMOITTELUN AVULLA TAKAISIN IKIOMAAN KOTIIN

****

UROS Iivan n. 2-vuotta (syksyllä 2011) etsii tällä hetkellä kotia Porin kissarankkurilla. Voisitko sinä tarjota Iivanille kodin/hoitopaikan?

Iivan on Rekku Rescuen ry:n kummikissa kummikissa.

22.8.2011 Saimme oheisen avunpyynnön Iivanille: Laitoin jo viime vuonna viestiä hyvin nuoresta kollikissasta joka kävi työpaikkamme sisäpihalla huutamassa pääsyä sisään. Meillä on työpaikan kissana leikattu tyttö. Luultiin pojan haluavan sitä, kun merkkasi innokkaasti oviakin. Tuli syksy. Lähes joka yö kissa kävi. Pelkäsi ihmisiä eikä antanut tulla lähelle. Tuli talvi… Olimme kauhuissamme, kun välillä näimme kissaa pihalla pakkasessa. Lyhyt karvainen. Loukuttaminen ei onnistu sellaisessa pihassa ja jotenkin sitä vaan uskoteltiin kissan olevan jonkun oma.

Kevät meni ilman kissaa ja luulimme sen kuolleen. Se ilmestyi kesällä uudestaan. Ikää sillä on ehkä 1,5 vuotta. Aluksi se käyttäytyi kuin ennen, mutta viimeisen kuukauden aikana se muuttui. Ovea pidetään raollaan usein iltaisin ja öisin tuuletuksen vuoksi. Kissa alkoi tulla sisään ihan häpeilemättömästi, sähisevästä tyttökissasta välittämättä ja meni syömään sen ruuat! Ei pelännyt ihmisiä vaan oli valmis tulemaan ihmisen lähelle ruokaa hakemaan. Pian se löysi tien keittiöön tiskipöydiltä ruokaa hakemaan. Se ei osoittanut agrressioita toista kissaa tai ihmisiä kohtaan. Valvoin tällä viikolla. Kissa ilmestyi taas. Sain sen ulos kissanruualla, jonka se hotki heti. Se oli innoissaan silityksistä, puski ovea ja jäi tuijottamaan sisään. Voi luoja sitä parkua mitä se piti, kun menin sisään ilman sitä. Se palasi vielä samana yönä aamulla. Ruoka ei maistunut, mutta silitykset oli nannnaa ja oven raapiminen sisään päästäkseen. Kun se seuraavana yönä palasi, se seurasi minua häntä pystyssä ruokakipan perässä saunaan. Söi 200 grammaa märkäruokaa ja napusia. Tunnin oven raapimisen jälkeen kissa nukahti 5 tunniksi ja aamulla ruokin sitä lisää, jonka jälkeen se meni vielä tunniksi nukkumaan. Antoi silitellä ja sylitellä. Aamullakin kehräsi, kun yritettiin saada herraa kantolaukkuun. Meni sinne ruualla ja söi vielä rankkurilla kunnolla. Seuraavana päivänä vasta syöminen rauhoittui normaaliin.

Meillä ei ole vinkkejä omistajasta. Ei pantaa, ei sirua. Kissan häntä on TODELLA pitkä, pitkät jalat ja suipot kasvot. Vasemmasta korvasta puuttuu pieni pala. Tuoretta rupeä oli korvassa nytkit. Muut kollit kai… Kissa on punaraidallinen. Isot pallit. On kai leikkaamaton vaikkei enää niin merkkaa eikä ole kiinnostunut tyttökissasta. Ja nyt se syy miksi olen polvillani: Tiedän teillä olevan ihan kamalan tilanteen ja apua anotaan joka suunnasta. Nyt siis anon tämän kissan puolesta: Onko kollipojan mentävää aukkoa missään? Rankkurilla on ihan kamala tilanne ja 15 päivää on kovin lyhyt aika. Tämän kuun loppuun. Kissoja on jo 7 ylipaikoilla joten armoa ei voi tuntea. Ei se ole sen kissan syy, että meni vuosi ennen kuin osasimme tarjota sille apua. Ei ole sanoja kuvata sitä katsetta, kun punainen kolli tajusi etten ota sitä mukaani rankkurilta siellä käydessäni. Tunnen itseni petturiksi. Annoin sille ruokaa, lämpöä ja rakkautta. Lupasin paljon. Nyt se odottaa. Kuolemaa tai elämää viimeinkin pidettynä ja suojeltuna. Laitan siis pyynnön sen ottamisesta kotihoitoon.