Hupu (Nyk. Elmo)

3/2006 HUPU SAI OMAN KODIN

****

KUULUMISIA omasta kodista:

4.8.2008 Terveiset Lappeenrannasta! Elmolle kuuluu nyt hyvää. Syksyllä säikähdettiin kovasti, kun Elmon maha alkoi reistailemaan pahasti ja lopulta mkään ei enää pysynyt sisällä. Vierasesinettä ei röntgenissä ja ultrassa näkynyt. Tutkimusten jälkeen Elmo joutui mahaleikkaukseen ja todettin lymfoplasma. Leikkauksen jälkeen kisuli meni huonoon kuntoon ja luulin jo sen kuolevan käsiini – yöllä käytiin päivystävällä eläinlääkärillä ottamassa kipupiikki ja nestettä. Sitten toipuminen alkoi ja nyt i/D-ruualla ollaan.

Kallista lystiä tuo kissanpito, heheh… mutta pääasia, että mamman muru on kunnossa! :) Muuten kaikki hyvin… energinen, utelias, seurankipeä ja kaikkien kaveri Elmeri on edelleen… lempipaikka on mun mahan päällä – siinä on hyvä nukkua.Tässä muutamia kuvia Elmosta. terkuin Laura ja kisulit

****

Uros, helmikuussa 2006 noin 1,5kk.

Veljekset Tupu, Hupu ja Lupu ovat 1,5kk vanhoja ja ovat kotihoidossa Tallinnassa. Ovat löytyneet pakkasesta ulkoa ilman emoa. Luovutus aikasintaan viikolla 10,voi mennä pitempään,riippuen pentujen kunnosta. Mutta reippaita viipeltäjiä.

Hupun kuulumisia 24.3.2006.

Hupu (uudelta nimeltään ELMO) on nyt ehtinyt vajaan viikon asustaa uudessa kodissaan Lappeenrannassa. Matka oli viime sunnuntaina pitkä ja olimme vasta puolen yön aikaan kotona. Elmo nukkui uuden mamman sylissä koko matkan, kun ei boksissa enää jaksanut olla. Ei pelännyt ollenkaan. Aloitti kehräämisen ja nukahti. Tyytyväisen oloinen katti. :)

Kotona kohtasi Alman (7kk), joka kummastui uutta tulokasta ja sähisi pikkuiselle. Molemmin puolin oli karvat pystyssä. Ensi näkemän jälkeen Kimmo meni Alman kanssa nukkumaan olkkariin ja minä Elmon kanssa makuuhuoneeseen. Kainaloon käpertyi ja alkoi surista – kova ääni veijarissa!

Seuraavana päivänä kissat saivat totutella toisiinsa valvotusti. Alma kulki koko ajan Elmon perässä ja oli nyt utelias, ei enää vihainen. PIenokainen sen sijaan näytti, miten muristaan. Ajoittain meno yltyi niin hurjaksi, että kissoja piti erottaa jäähylle eri huoneisiin.

Nyt tilanne on rauhoittunut ja kaikki on mennyt paremmin kuin hyvin. Kissat pitävät toisiaan ja Alma nuolee Elmoa. Monesti molemmat kissat nukkuvat sängyssämme tai sitten ne nukkuvat yhdessä kissasängyssä. Välillä ne leikkivät tai painivat ja sitten taas väsähtävät. Ne syövät jopa samasta kupista ja käyttävät samaa vessaa. Vaikuttaa jo nyt, että ne ovat ylimmät ystävät.

Elmo on oikein ihana ja tyytyväinen katti, joka sopii meidän porukkaan täydellisesti. Se on kova poika syömään ja kerjämään. Kalasta, joka on Alman suurinta herkkua, ei tosin tykännyt. Se on myös innokas kiipeilijä ja opettanut Almankin verhokiipeilyn saloihin – mistä Alma ei aikaisemmin ollut kiinnostunut. Elmo on myös soitellut pianoa ja kitaraa ja osoittanut lahjoja myös muilla esiintymisen saroilla. :)

Ystävänpäivän päätöksemme hommata Almalle kaveri on ollut loistava ratkaisu. Nyt eilen aloimme rakentaa uutta kotia ja kunhan se valmistuu, niin uskoisin meiltä löytyvän tilaa myös yhdelle rescue-koiralle. (Alma on jo koiriin tottunut isälläni ja Elmon uskon sopeutuvan mihin vaan!) Kiitos teille kissastamme ja kiitos myös tuosta sydämellisestä otteesta, joka teillä on tekemäänne vapaaehtoistyöhön. Jaanan kanssa olikin puhetta, että minä olisin kiinnostunut mahdollisesti lähtemään joskus kanssanne tarhoille auttamaan, mutta milloin – sitä en nyt oikein osaa vielä sanoa… Pitää katsoa, millä aikataululla tuo talon rakennus alkaa etenemään… Kiinnostus rescue-toimintaan on, kun minullakin sydän sykkii paitsi lastensuojelulapsille (joiden parissa teen työtä), myös kaltoin kohdelluille eläimille…

Oikein hyvää kevättä teille kaikille! ter. Laura ja Kimmo ja pitkähännät