Hertta

26.1.2008 HERTTA MUUTTI OMAAN KOTIIN

****

KUULUMISIA omasta kodista:

23.2.2009 Nyt on jo yli vuosi kulunut ihanan Hertan kanssa! On jo aikakin kirjoittaa kuulumisia. :)

Olimme haaveileet toisen kissan ottamisesta monia vuosia, mutta asia mietitytti, sillä meillä on kotona vanha herra Arttu, joka on kovin oman arvonsa tunteva ja huomiosta nauttiva tapaus. Asiaa ei auttanut se, että asuimme vielä pienessä yksiössä, jossa ei oikein ollut tilaa kahdelle kissalle.

Erään silmiä avaavan Viron reissun jälkeen kävin Rekkujen sivuilla ja kissakuume iski kahta kauheampana. Olihan tuollaisia parkoja pakko auttaa! Selailin puolen vuoden ajan sivuja ja haaveilin kissan (tai kissalauman)
pelastamisesta. Järki kuitenkin sanoi että yksiöön ei kannata ottaa toista kissaa ja varsinkaan Artun kaveriksi kun Artun reaktio oli melkein arvattavissa. Miten hirveää uudesta tulokkaasta luopuminen sitten olisikaan, jos kissat eivät tulisi toimeen!

Sitten sivuille ilmestyi pikkuinen Hertta. Herttaa kuvailtiin ystävälliseksi ja muiden kissojen kanssa toimeen tulevaksi rauhalliseksi sylikissaksi, joka oli heti alkanut luottamaan ihmisiin. Hertta vaikutti kuvissa niin rauhalliselta ja mukavalta tyypiltä, että ryhdyin hiljalleen miettimään, että se voisi sopia Artun kumppaiksi. Hertta oli kaiken lisäksi vielä pentu, joten mahdollisuudet
onnistumiseen olivat olemassa. Olimme haaveilleet kovasti sylikissasta ja netissä olevat kuvaukset sylissä kehräävästä karvakorvasta jäivät kummittelemaan kummankin mieleen. Asiaa pohdittiin suuntaan ja toiseen Rekkujen avustuksella ja päätimme sitten lopulta yrittää.

Hertta saapui meille tammikuun lopussa 08. Matka satamasta kotiin sujui hyvin, Hertta vaikutti rauhalliselta, mutta oli tietenkin peloissaan. Kotona Hertta majoittui aluksi vessaan Rekkujen neuvosta, jotta kissojen hajut sekoittuisivat pikku hiljaa. Kuljetuslaatikosta pilkisti pikkurikkiinen kissanpää ja isot ihanat mustat silmät. Hertta oli aluksi hyvin varuillaan ja sähisi ruokatarjoiluille ja lusikalle.

Riemu ja ihmetys oli suuri, kun kolmannen päivän aamuna vessassa odotti koko pienellä kropallaan kehräävä ja puskeva kissa. Oli käsittämätöntä miten se muuttui niin nopeasti luottavaiseksi. Tämän jälkeen Herttaa oli vaikea pitää vessassa. Se halusi tulla seikkailemaan muualle ja karkasi useasti hoitohuoneestaan.

Artun ja Hertan ensimmäinen kohtaaminen oli lähinnä huvittava. Kun Hertta huomasi itseään 3 kertaa suuremman Artun, se pöyhisti häntänsä ja selkänsä ja yritti mahtailla. Arttu katsoi kauhistuneena ja luikki parvelle pakoon. Myöhemmin Hertta yritti puskea Arttua, mutta vanha herra vain rääkäisi ja juoksi kauhistuneena muualle. Hertta ei ollenkaan voinut ymmärtää mistä oli kyse ja tuli sitten hämmentyneenä etsimään lohtua meidän luota.

Aluksi Hertta söi kuin hevonen, se aivan selvästi luuli ruuan loppuvan kesken. Arttu seurasi ahmimista sivusta rauhallisena ja kyllästyneen näköisenä. Se näytti ajattelevan että syököön kiireiset ensin, hän ei kyllä ala ruuasta tappelemaan, sitä riittää.

Parhaita kavereita Artusta ja Hertasta ei ole tullut, mutta leikkikavereita kyllä. Iltaisin harrastetaan kissa-hiiri leikkejä (Hertta juoksee karkuun Arttu perässä ja sitten taas toisinpäin :)) ja painiotteluita, mutta hyvässä hengessä. Arttu ja Hertta nukkuvat samassa sängyssä, mutta eivät aivan vierekkäin. Arttu on niin itsenäinen, ettei päästä ketään kovin lähelle itseään. Jos olisi Hertasta kiinni, niin ne olisivat olleet kaveruksia ensimmäisestä päivästä lähtien. Salaa olen kyllä nähnyt kun Arttu antaa Hertan
nuolla päälakea ja korvia hetken ajan, ja Artusta se taisi olla ihan kivaa, mutta ei hän sellaista voi myöntää.

Hertan lempipuuhiin kuuluu leikkiminen, syöminen ja ulkoilu valjaissa. Uusin riemun aihe on hallaharso, sen alle piiloutuminen ja sieltä hyökkäily. Yksiössä (en tiedä johtuiko tilan ja virikkeiden vähyydestä) parasta oli näppiksellä makaaminen ja hiiren kursorin nappailu. Tämä harrastus jäi pian, kun muutimme uuteen kotiin ja tilaa tuli enemmän.

Hertta haluaa ulkoilla säässä kuin säässä (valjaissa). Ei ole väliä tuleeko taivaalta vettä, räntää tai lunta, aina on päästävä ulos, edes viideksi minuutiksi! Eräänä päivänä lunta satoi n. 30 cm, ja ajattelin että tänään Hertta ei varmasti halua ulos. Olin aivan väärässä. Lumihankeen piti päästä, vaikka lunta ulottui puoleen mahaan asti! Siellä sitten tallusteltiin yhdessä ja ihmeteltiin valkoisen kylmän hirveää määrää.

Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Herttaa kutsutaan useimmiten Sintin sintiksi, koska se on niin pieni! Muita nimiä ovat Kleopatra, Hertsukka, Hertta-Hepuli, Mustasukka, Tähtisilmä, Silkki-uikku, Pantteri, Tiikeri, Pula-ajan tiikeri (isäni keksimä nimi Virosta tulleelle raitapaidalle), Pitkäkorva, Kunttu, Kinttu ja niin edelleen. Lässytyksen ja pusuttelun määrä on tietenkin rajaton, mutta se ei näytä Herttaa häiritsevän! Hän on itsekin varsin raju rakastaja. :) Jos pusketaan niin sitten pusketaan koko kissan voimalla, niin että kummankin naama menee ihan ryttyyn. Silittelyn lomassa on mukava puskea sormia ja maistella niitä sekä etu että takahampailla. Syliin tullaan pesulle ja sitten siihen on hyvä käydä nukkumaan.

Hertta onkin näyttänyt meille melkoisen kavalkadin erilaisia sylissäoloasentoja, joista meillä ei ennen ollut tietoakaan. Silloin kun Hertta tuli, se viihtyi enemmän minun sylissäni. Mutta nyt jostain syystä minun sylini ei enää kelpaa ja Hertan on pakko päästä aina isännän syliin sohvalle. Jos oikea syli ei ole sohvalla vaan esimerkiksi työhuoneessa tietokoneella, niin silloin Hertta tulee komentamaan että nyt sohvalle ja äkkiä!

Iso kiitos Hertasta rekkulaisille! Onneksi uskalsimme yrittää, ja Hertta sai oman kodin. Kovasti tekisi mieli vielä lisää kissoja, mutta voi olla että se olisi Arttu-herralle liikaa.

T. Suvi, Ilkka, Arttu ja Hertta

****

NAARAS, noin 5-5,5kk (tammikuussa 2008)

18.1.2008 Kuulumisia HERTTA on ystävällinen ja kiltti kissaneiti, sopeutuu erittäin hyvin pentujen ja aikuisten kissojen kanssa.”

30.11.2007 Hertta-neiti tahtoisi jo pian omaan rakastavaan kotiin.

Kertomus Tallinnasta: “On syntynyt kissalaumassa rauta-betoni tehdalla kylmässä ja liassa. Aikuiset kissat söivät ruuoan ja pikkuinen oli aina nälässä. Kun se odettiin kotihoidoon, se oli niin kiitollinen että alkoi heti luottaa kotiväkeä. Aina kuin on mahdollisus se kiipele syliin ja laulaa riemulauloja. Se leesii rauhassa, kehrää ja katso telkkaria. Samassa se on hienotundeinen ja voi hiljaa olla ihan vieressä eikä häiri ketään. Rauhallinen, ystävällinen pennu- sovi kaikille myös pienille lapsille. äiri ketään.

KULUKORVAUS kissasta on 100€. Kulukorvauksella kissa on saanut matolääkkeet, ulkoloishäädön, rabiesrokotuksen, perusrokotukset ja tunnistemikrosirun sekä sille on tehty sienitesti. Yli 6kk ikäiselle kissalle on tehty lisäksi myös felv- ja fiv-testit. Kissalla on oma virallinen EU-passi, josta toimenpiteet käyvät ilmi.