Hajax (nyk. Casimir)

8/2005 HAJAX SAI KODIN

****

KUULUMISIA omasta kodista:

1/2006 Aloitan vaikka kertomisen siitä, kun Kassu saapui meille kotiin eli noin neljä kuukautta sitten. Alunperinhän pennun nimi oli Hajax, mutta vaihdoimme sen muutaman päivän päästä Kassuksi (virallisempi nimi on Casimir =)).

Heti ensimmäiseksi kun päästimme Kassun vapaaksi kodissamme, se rynnisti makuuhuoneeseen ja sängyn alle. Koska pieni vaikutti niin aralta ja pelkäsi meitä laitoimme myös hiekkalaatikon ja ruokakupit samaan huoneeseen. Seuraavat pari päivää Kassu sitten viettikin makuuhuoneessa, ja oven piti olla kiinni, jotta siellä ylipäätäänsä uskalsi liikkua. Yöllä Kassu sitten lähti tutustumaan muihin huoneisiin ja todettuaan ne vaarattomaksi, uskalsi se liikkua siellä päivälläkin, mutta kovan äänen kuultuaan rynnisti takaisin turvapaikkaansa. Vaikka Kassu olikin aika arka aluksi, se oli silti älyttömän hellyyden kipeä. Ihan alussakin, kun sen otti syliin se alkoi kehrätä ja puskea, ja silloin ei pelottanutkaan juuri ollenkaan, mutta yksin lattialla joutuessaan se meni piiloon.

Tästä arkajalasta on puhjennut kyllä mahdoton seuramies. Nykyään jokapaikassa täytyy olla mukana tai Kassu tulee ainakin vierestä seuraamaan, että mitähän nyt tapahtuu ja mielellään auttaakin… Pienenä pentuna luulimme, että Kassu ei juttele kovinkaan paljoa, mutta luulimme väärin… nyt joka tilanteeseen löytyy erillainen ääni. Esimerkiksi, jos Kassulla on nälkä, se maukasee suht käheesti, mutta jos se haluaa jotain hyvää naposteltavaa ääni on paljon kimeämpi ja lyhyempi. En vain osaa tunnistaa kaikkia “sanoja” ja tuntuu, että niitä tulee lisää koko ajan. Vielä ainakaan Kassu ei ole lisännyt tähän repertuaariinsa mouruamista.. mutta sekin aika vielä tulee, varmaan..

Nyt vanhempanakin Kassu on edelleen aika hellyyden kipeä. Jos se on ollut yksin kotona vähän aikaa tai minä olen ollut päivän poissa, se hyppää heti syliin kun istahdan ja käy siihen makaamaan kauhiasti kehräten. Lisäksi se tykkää nukkua päivisin meidän vieressä sohvalla, mielellään vielä selällään vieden mahdollisimman paljon tilaa.. Ja yhtenä aika erikoisena piirteenä, se herättää meidät yöllä jos sillä itsellään on vessahätä ja jos silloin nousee ylös ja menee vaikka itsekkin vessaan, se rynnistää hirvittävää vauhtia hiekkalaatikolleen. Ja jos sillä itsellään ei ole vessahätää, niin se lähtee silti seuraksi, vaikka olisi nukkunut kuinka sikeästi tahansa.

Kassu tosiaan on päässyt ujoudestaan yli, ja nyt se menee mielenkiinnolla haistelemaan kylään tulevia vieraita ja ovikellon soidessa lähtee katsomaan, kuka sieltä tuleekaan.. Välillä tuntuu, että Kassu on vähän liiankin uhkarohkea, se vaan toheltaa joka paikkaan, eikä ollenkaan ymmärrä, että tilanteet saattavat olla vaarallisia. Ainakaan toistaiseksi ei ole sattunut mitään loukkaantumisia, onneksi..

Yksi Kassun lempiasioista on syöminen. Ei niinkään oman ruuan (vaikka maistuu sekin tosi hyvältä..), mutta me saadaan kyllä pitää varamme, että kinkut ja juustot pysyvät leivillä. Keittokinkku ja nakki ovatkin Kassun ihan lemppari herkkupaloja, jotka toimivatkin hyvinä palkintoina. Melkein mikä tahansa sujuu, kun se tietää että palkintona on pala kinkkua. Ja se tietääkin jo odottaa kinkkua jos joudumme esim ripulin takia pesemään peppua, kehräys alkaa kuulua jo kuivatessa =).

Meillä on siis kaikki mennyt hyvin. Kassu ei ole tuhonnut mitään tärkeää (pahvilaatikoita se tykkää jyrsiä, varsinkin jos haluaa meidät hereille). Ilmeisesti teillä oli se sieni-infektio ongelma, mutta meillä siitä ei ole näkynyt merkkejä, vaikka stressaavia tapahtumia on kyllä ollut useampiakin. Kassu näki esimerkiksi jouluna ensimmäistä kertaa koiran, josta riittikin ihmettelemistä moneksi päiväksi. Lisäksi muutimme uuteen asuntoon vuodenvaihteessa.

Terveisin: Annika, Jaakko ja Kassu

****

Uros, n. 3 kk