Gino

8.11.2009 GINO MUUTTI OMAAN KOTIIN HELSINKIIN

****

KUULUMISIA omasta kodista:

13.8.2010 Pitkästä aikaa kirjottelen Ginopojan kuulumisia :) Ukko on kasvanut ja rohkaistunut ihan silmissä. Se ujo pikku hiirulainen on kadonnut jonnekkin kauas pois. Ennen juoksi piiloon, kun tuli ihmisiä käymään, ja nyt loikoilee pitkin pituuttaan keittiön pöydällä ja katselee ylpeänä, josko joku tulisi vähän häntäkin ihastelemaan. :) Aina koirien kanssa ulkoa tullessa on ovella vastassa kunnon vastaanottokomitea. Koko kolmen kopla siinä pyörii, ja uskokaa tai älkää, pyörii ja hyörii Gino koirissa kiinni, ja hurisuttaa itseään aina vanhempaa rouvaa vasten, hellyyttä hakien. Se siitä alkuajan pelosta, kun joskus tulee muisteltua.

Painoa on tullut sellaiset 5 kiloa, ja mokomassa jätkässä on pelkkää lihasta ja jännettä. Keppihevoseksi olen kutsunut, kun juostessaan pitää kauheata kolinaa. :D Toiset hyppäävät pöydiltä alas humahtaen pehmeästi, ja tuo kolahtaa kuin halon tipauttaisi. Ihmekös tuo, kun ei nuku, niin kirmaa vaan ympäri kämppää. Energiaa siis riittää, vaikka muille jakaa. Muutenkin on rakenteeltaan erilainen kun nämä toiset kaksi “maatiaista”. Taitaa siellä jossain vaiheessa perimää olla jonkun sortin itämainen käynyt salavisiitillä. Paljon sirompi ja kasvoiltaan kapeampi, kuin toiset. Vaan en tiedä… On vaan tullut mietittyä jokusen kerran poikaa, ja sen menoa katsellessa :)

Nooh, viime kerralla jäi kertomatta, että Gino kastroitiin jo muutama viikko tulonsa jälkeen. Leikkaus meni hienosti, ja haavat paranivat todella hyvin. Lääkärista tultuamme jätkä oli jo (muka) ihan hereillä ja olisi niin kovasti halunnut päästä syömään ja leikkimään, muttä tyhmä äiti piti väkisin makkarissa yksin vielä muutaman tunnin. Tylsää. Ja sellainenkin, että harmikseni kerron, että Ginon klamydia sitten uusi. Ginon silmät menivät aika pahaksi keväällä, ja vein pojan lääkäriin, ja kerroin historiasta, jolloin sanoivat, että on parasta ottaa näyte, joka lähetetään Saksaan tutkittavaksi. Positiivinenhan sieltä sitten tuli, ja kaikki kissat saivat kolmen viikon antibioottikuurin. Ja voi sitä riemua. :D Vain Gino on kohtuu suostuvainen ottamaan lääkkeet, muut kaksi ovatkin sitten eri asia. Vanhempi poika varsinkin. Sitä taistelun määrää…

No, muuten on oltu terveitä ja pirteitä kaikki. Gino on ulkoillutkin valjaissa pari kertaa. Ensimmäinen kerta oli aika kamala, poikaa pelotti kokoajan ihan hirveästi, ulkoilu jäi siis tosi lyhyeksi ja sisälle menon hetkellä, kun kiristin fleksiä että saisin otettua syliin, sai hirveän hepulin. Sitten sainkin rauhoitella kauan, ennenkun helpotti. Pidettiinkin sitten pidempi tauko, ennen kuin seuraavalla kerralla kolkeiltiin vanhemman pojan kanssa. Nyt oli selvästi rauhallisempi kun oli kaveri matkassa. Silmistä näki, että pelotti edelleen, mutta uskalsi tutkia paikkoja, ja syödä heinää, ja hiukka jo metsästää ötököitäkin. Siinä missä isoveli makoili kukkapenkissä ja odotti, että satunnaiset ötökät lentäisivät hyppyetäisyydelle. :P

Ahne poika on, pummii ruokaa koko ajan, kiipeää syliin kun syö, etenkin jugurttia tai jäätelöä. Jos teet ruokaa, on varmasti pöydällä vahtaamassa. Aina pitäisi jotain herkkua saada. Ja varmasti tietää, jos kuivaruoka on syöty kupeista loppuun! Gino tekee asian aika selväksi. Ja ihana sylivauva se on edelleen myös. Hirvittävän kova purisemaan ja kiehnäämään. Kuolaa myös ihan kauheasti, kun on näitä hellyyshetkiä :) Huomaa vaan, kun kuolapisaroita tippuu, ja poika maiskuttelee jatkuvasti kun pyörii sylissä eestaas. Varsinainen mammanpoika. <3

Nooh, jos taas tällä kertaa riittäisi, kirjottelen taas jahka muistan. :) Laitan taas pari kuvaa matkaan

Hanna ja karvaiset

7.12.2009 Tervehdys täältä syksyisestä Helsingistä! Pikkupoika Gino on nyt ollut seuranamme täällä jo kuukauden päivät. Siinä ajassa on jo keritty toisiimme tykästymään ja kiintymään.

Kyllä oli Ginolle ihmeen paikka tulla uuteen kotiin, vieraine hajuineen, outoine
kissoineen, ja vielä oudompine koirineen. Pari päivää pysyttiin visusti makuuhuoneessa piilossa, mutta kiinnostuksen kasvettua liian suureksi, päätti emäntä, että on ehkä aika koittaa päästää kissat tutustumaan toisiinsa. Yksi kerrallaan. Ensin pääsi tyttö… Karvat pystyssä ja isona akkana ovelta heti
kohti Ginoa. Gino lähti karkuun, ja voi sitä ulvontaa! Voiko kissasta edes lähteä tuollaista ääntä? Poikapa rohkaistui, tuli pois piilosta, mutta jatkoi huutamista, makasi maassa ja huusi vaan. Pitkiä surullisia naukuja. Ja kovaa.

Nukuttiin yön yli, ja seuraavana päivänä kokeilin letkeän ukkelin kanssa, mitenkä tutustuminen sujuu. Sama laulu. Mötkäle ei tee mitään, tuijottaa Ginoa, mahtaa miettiä että mitä tuo huutaa… Jonkun aikaa tätä jatkuttua huuto hiljenee, Mötkäle uskaltaa lähestyä ja käy haistelemassa. Poikien osalta se oli siinä. :D Tyttö taas on ollut vähän erilainen. Taisiis, mitä voi kuvitella. Se on tyttökissa. :D Prinsessa, ei anna pikkupoikien ryttyillä. Nojoo, Ryökäle on aika veikeä tyttö. Se vuoroin pesee, ja vuoroin läpsii Ginoa. Kai se on sitä rajat ja rakkaus -meininkiä.

Noniin, ja ne koirat. Okei, vanhempi koira on ihan jees. Sille ei tarvitse sähistä, sillä se ei liiku niin nopeasti. Gino on kyllä rohkea poika, mutta hieman epäuskottava siinä mielessä, että sähinän päälle otti aina hatkat. Koira kun ei tajunnut, mitä se sähinä edes meinaa. :) Eivät ne enää ole pelottavia. Niiden yli voi hyppiä, ali voi juosta, ja niiden nenän edestä voi jopa varastaa ruokaa!

Ruokaa! Omaa ruokaa, koiranruokaa! Missä ruokaa!? Mitä tahansa ruokaa! Ja siis aivan rajaton ruokahalu. Kuulee kyllä kun tällä pojalla on nälkä. :) Terve on, ja pirteä poika. Nukkuu yöt muiden kanssa muuttolaatikossa, tai sitten masun päällä puristen itsensä uneen. :) Kova on muutenkin juttelemaan. Aina liikkeelle lähtiessään kuuluu se pienenpieni “pur”. Tosi nätisti antaa tehdä hoitotoimenpiteet, ja on muuten äärettömän kiinnostunut tiskaamisesta. Opettelisi sen vielä, niin tietäisin mitä se on, kun täydellisyys ylitetään. :D

Olen hyvin onnellinen siitä, että sain mahdollisuuden antaa Ginolle kodin.
Aivan upealuontoinen kissa. En voi kuvitellakkaan mitä tästä tähtisilmästä vielä
kasvaessaan tulee.

Laitan mukaan muutaman kuvan. Ensimmäisessä Gino ensimmäisiä kertoja koko kämppää tutkimassa. Takana pikku “prinsessa” Ryökäle vahdissa.

Toisessa Ryökäle ja Gino jo läheisemmissä tunnelmissa.

Kolmannessa, nojoo, tarvinneeko selittääkkään. :D Värisuora!

Ja viimosessa kaikki hassut unosilla muuttolaatikossa. Siellä ne koisii aina yhdessä. Lämmintä mahtaa olla. :)

Tässä nyt tällä erää kaikki, lisää kuulumisiä myöhemmin. Karvaiset terveiset kaikille sinnepäin!

Hanna

****

UROS, noin 5kk (lokakuun 2009 alussa)/Helsingissä

11.10.2009 Upeat valkoiset veljekset Gino, Gomi ja Neppi-Nappi ovat olleet vähän aikaa Suomessa kotihoidossa. Ujoista arkajaloista on alkanut tulla esiin leikkisiä ja kehrääväisiä nuoria pojankoltiaisia! Veljeksistä rohkein, Gino, tunnetaan myös nimellä ‘Pilkku’, tulee jo uteliaasti leikkimään kanssani narun päässä olevalla pallolla. Gomi -toiselta nimeltään ‘Viiru’, on toistaiseksi pojista vielä harkitsevaisin. Kooltaan kahta veljeään hieman pienempi Neppi-Nappi, eli kotoisasti ‘Läiskä’, löytyy usein jommankumman isoveljen kyljestä kiehnäämästä.

Keskenään pojat leikkivät jo aktiivisesti. Syliinkin pojat saa ottaa, mutta itse eivät vielä ihan lähelle uskalla tulla. Sylissä silitykset ja rapsutukset saavat aikaan suloisen kehräyksen. Joka päivä uteliaisuus ja rohkeus on kasvanut. Nämä suloiset, sirot ja ketterät pojat etsivät omaa, rakastavaa kotia joko yhdessä tai erikseen. Mielellään saisi näillä aktiivisilla pennuilla olla toinen kissa kaverina, sohvaperunoiksi näistä ei ole! :D

Veitikat nukkuvat mielellään kylpyhuoneen lavuaarissa – välillä jopa kaikki kolme, yhtäaikaa!! Gino ensin otta lavuaarin omaksi lekottelupaikakseen. Kun tämän havaitsin, laitoin ‘petiin’ pehmusteita ja lämmikkeitä ja johan siellä oli kohta koko veljessarja. ;) Ruoka maistuu näillekin murrosikäisille pojille loistavasti, ja vessaa osataan käyttää erittäin mallikkaasti.

Ai niin, nuo lempinimert, ‘Pilkku’, ‘Viiru’ ja ‘Läiskä’, mistäkö ne tulevat?Näillä muuten kokovalkoisilla kollinpojilla on kaikilla vaaleanharmaa ‘hattu’ päässään. Lempinimet ilmaisevat väriläiskän muotoa – muutoin en aluksi osannut erottaa näitä lähes identtisiä kolmosia toisistaan. Tunnista kuvista, kuka kukin on! ;D

29.9.2009 Gino, Gomi ja Neppi-Nappi ovat samassa kotihoitopaikassa.

7.9.2009 Pennut Grillo, Gomi ja Gino odottavat omaan kotiin pääsyä joko yhdessä tai erikseen. Pennut on löydetty suljetun mielisairaalan alueelta.

uros/Gino valkoinen, päässä raidallinen hattu, vähän ujo mutta saa silittää ja ottaa syliin.

uros/Gomi valkoinen-päässä pieni musta täplä, iloinen, seuraallinen, hellä sylikissa

uros/Grillo valkoinen-päässä 2 pienta musta täplää, vähän ujo mutta saa silittää ja ottaa syliin.

KULUKORVAUS kissasta on 100€. Kulukorvauksella kissa on saanut matolääkkeet, ulkoloishäädön, rabiesrokotuksen, perusrokotukset ja tunnistemikrosirun sekä sille on tehty sienitesti. Kissalla on oma virallinen EU-passi, josta toimenpiteet käyvät ilmi.