Gandalf (nyk.Alf)

19.5.2007 GANDALF PÄÄSI OMAAN KOTIIN

****

KUULUMISIA omasta kodista:

27.2.2009 Lähes kaksi vuotta on vierähtänyt siitä kun Alf alias Gandalf tuli perheeseemme. Kaikki sai alkunsa siitä, kun luimme lehdestä Rekku Rescuen järjestämästä tapahtumasta Raision Myllyssä. Tapahtumassa kerättiin ruokaa koirille ja kissoille Viron löytöeläinkoteihin. Päätimme kantaa kortemme kekoon ja suuntasimme kaupan kautta ruokasäkit mukana Myllyyn.

Meillä oli jo ennestään kolme kissaa, tuolloin vajaa 2-vuotiaat Topi (cornish rex) ja Pyry (abessinialainen) sekä 10-vuotias matriarkka Oona, joka on alun perin löytöeläin täältä kotimaasta. Olimme ajatelleet, että enempää kissoja emme ota, ja siksi päätimmekin, että emme lue kansioita, joissa esiteltiin kotia etsiviä eläimiä. Kissakansio oli kuitenkin jätetty auki sivulta, jossa tapitti yksisilmäinen ja kolmijalkainen Gandalf. Näimme kuvan tuosta kauniista kissasta vähän niin kuin sivusilmällä, mutta yritimme jättää sen huomioimatta. Eräs nainen kuitenkin alkoi selailla kansiota ja puhella meille. Mainitsimme hänelle, että meillä on jo kolme kissaa eikä lisää olla hankkimassa. Nainen näytti meille Gandalfin kuvaa ja sanoi, ehkä puoliksi leikillään, että kyllä kai teille vielä tällainen kolmijalkainen mahtuisi. No tietysti aloimme lukea Gandalfin tarinaa tarkemmin, katselimme hänen kuviaan ja luimme hänen luonteenpiirteistään. Otin yhteyshenkilön tiedot ylös ja mietimme asiaa yön yli. Päätimme soittaa yhteyshenkilölle ja kysellä vähän lisää Gandalfista. Mikäli kaikki kuulostaisi sopivalta, olisimme valmiita ottamaan Gandalfin perheeseemme. Kun yhteyshenkilön soittoaika sitten koitti, en tahtonutkaan saada häneen yhteyttä. Aloin jo hermostua; jos Gandalf onkin jo varattu. Toisaalta ajattelin, että hyvähän se olisi jos Gandalf saisi kodin. Lopulta kuitenkin sain yhteyshenkilön kiinni. Gandalf kuulosti juuri meidän perheeseemme sopivalta kissalta. Myös yhteyshenkilö oli mielihyvin antamassa Gandalfia meille, ja niin sopimukset adoptiosta tehtiin.

Muutaman viikon päästä meille soitettiin, että Gandalf on tulossa Suomeen 19.5.07 iltalaivalla Helsingin länsisatamaan. Olimme siellä vastassa muutaman muun tulevan kissanomistajan kanssa. Gandalf oli matkasta hyvin rasittunut ja poissa tolaltaan. Siksi päätettiinkin, että häntä ei siirretä kuljetushäkistä toiseen, vaan palautamme häkin myöhemmin. Ajoimme kotiin Turkuun, jossa päästimme sihisevän ja köyristelevän Gandalfin vapauteen kolmikerroksisen omakotitalomme alakertaan. Koska Gandalf oli niin stressaantunut, suljimme aluksi muilta kissoilta pääsyn alakertaan. Gandalf ei kuitenkaan alkanut toipua matkan järkytyksestä. Hän ei syönyt pariin päivään mitään, ja vietti kaiken aikansa alakerrassa raapimapuun sisällä olevassa kolossa. Pitkän maanittelun jälkeen minä sain otettua Gandalfin syliini raapimapuun kolosta. Sen sijaan mieheni joutui raadelluksi, jos hän yritti samaa. Viiden päivän kuluttua kävimme lääkärintarkastuksessa, jonka Alf otti ihmeen rauhallisesti. Hänen edeltävät kokemuksensa olivat varmaankin totuttaneet hänet lääkärillä käynteihin ja tutkimuksiin, mitkä yleensä eivät ole kissojen mieleen. Lääkärin mukaan Gandalf oli asianmukaisesti hoidettu, varsin hyväkuntoinen kissa.

Pidimme alkuperäisestä Gandalf-nimestä, joka toi mieleen herran, jolla on paljon elämänkokemusta. Gandalf osoittautui kuitenkin kutsumanimenä liian pitkäksi ja hankalaksi, ja se lyhentyikin vähitellen Alfiksi. Alf tuntui sopivalta nimeltä siksikin, että se viittaa vähän normaalista poikkeavaan otukseen hyvässä mielessä.

Vähitellen Alf asettui taloksi alakertaamme; kävi hiekkalaatikolla, söi, joi ja nukkui. Hän oppi ruokailuajat ja oli jo portaiden ylätasanteella vastassa kun vein hänelle ruokaa. Seuraavaksi muut kissat saivat käydä välillä alakerrassa nuuskimassa uusia hajuja. Sitten sallimme kaikille kissoille kulun esteettömästi alakertaan ja sieltä pois. Alf ei kuitenkaan poistunut alakerrasta pitkään aikaan. Aloimme jo huolestua; pelkäsimme ettei Alf sopeudu lainkaan, vaan tulee aina lymyämään alakerrassa yksinään. Hyvin hitaalla aikataululla tapahtui kuitenkin yksittäisiä edistysaskeleita. Yhtenä yönä Alf oli tullut keskikerrokseen nukkumaan. Kerran muita kissoja ruokkiessani huomasin, että Alf oli tullut alakerrasta ja katseli meitä kulman takaa. Jossain vaiheessa hän sitten rohkaistui ja tuli muiden kanssa syömään. Pyry-kissa ei tätä kuitenkaan sietänyt ja siirtyi syömään muiden yläpuolelle pöydälle, jossa hän syö vielä tänäkin päivänä muista erillään. Tässä vaiheessa Topi-kissan diktaattorimainen luonne alkoi nostaa päätään. Topi ei hyväksynytkään Alfia laumaansa, ja aina tilaisuuden tullen hän ajoi Alfia takaa, puri ja löi. Tätä menoa jatkui noin kuukauden päivät, kunnes Topi äkkiä päättikin (Topille hyvin luonteenomaisesti), että Alf onkin ihana ja alkoi kaveeraamaan Alfin kanssa. Topi hakeutui nukkumaan Alfin vatsan puolelle ja seurasi Alfin liikkeitä. Alfia ja Topia yhdisti hyvä ruokahalu, ja Topi löysi voittajansa syömisnopeudessa. Kun nämä ”suursyöjäpojat” olivat saaneet ruokansa syödyksi, siirtyivät he yksissä tuumin hitaampien kupeille.

Lopullinen kotiutuminen Alfilla tapahtui noin neljä kuukautta saapumisensa jälkeen. Olin tuolloin viikon sairaalassa esikoiseni syntymän vuoksi, ja kun palasimme kotiin, siellä odotti neljä kissaa sulassa sovussa. Alf oleskeli nyt aina siellä missä muutkin eikä enää lymyillyt alakerrassa. Esikoisemme aiheutti tietysti perhedynamiikkaan omanlaiset muutokset. Aluksi Topi otti vauvan suojiinsa, eikä päästänyt muita kissoja lähelle. Myöhemmin Alf vietti melko paljon aikaa vauvan lähellä; hän mm. nukkui vauvan vieressä ja piti ainoaa etutassuaan vauvan kädellä.

Vähitellen Alf otti tavaksi nukkua minun ja mieheni tyynyjen välissä. Nykyään hän tulee siihen lähes joka yö, ja jos paikka on varattu esim. siksi, että haluamme olla mieheni kanssa lähekkäin, odottaa Alf mieheni vieressä niin kauan että paikka vapautuu. Joskus Alf on jo sängyssämme valmiina kun menen nukkumaan. Silloin hän on yleensä vallannut koko tyynyni, ja joudun siirtämään häntä hieman (vaikka kissarauhaa ei saisikaan häiritä!). Jossain vaiheessa yöllä Alf kuitenkin hivuttautuu lähemmäs minua ja valtaa puolet tyynystäni.

Nykyään Alf myös leikkii leluilla, ja muistuttaa meitä siitä, että itse asiassa hän on vasta 2-3-vuotias. Erityisesti taaperomme lelut ovat kissojen suosiossa… Toisaalta kissojen lelut (hiiret) ovat taaperomme suosiossa. Kova ryminä käy kun Alf saa suurehkon kehonsa liikkeelle ja laukkaa ympäri asuntoa. Ruoka on Alfin herkkua ja syömiseen ei tunnu tulevan loppua. Se varmaankin johtuu siitä, että Alf on joutunut näkemään nälkää ja elämään ulkona. Siksi meille tuottaakin vaikeuksia rajoittaa Alfin ruokamääriä, vaikka sitä kyllä joudumme tekemään, jottei hän nyt ihan liikaa lihoisi. Kolmitassuiselle kun saattaa helpommin tulla nivelongelmia, erityisesti jos on ylipainoa.

Tänä päivänä Alf on jo aivan yksi meistä. Pyry-kissan kanssa Alfilla tulee kuitenkin lähes päivittäin jotain sanomista. Lähinnä kyse taitaa olla siitä, että meidän pienikokoinen abymme ilmeisesti vähän pelkää suurta Alfia. Välillä Pyry pitää kamalaa rääkynää Alfin lähestyessä, mutta Alf on alkanut suhtautua siihen lähinnä huvittuneena. Välillä tuntuu että Alf ihan leikillään seuraa Pyryä huomatessaan, että Pyry hermostuu siitä. Pikku tappeluita on silloin tällöin itse kunkin välillä tässä neljän kissan laumassa, se kuuluu asiaan, mutta yleisesti ottaen kaikki ovat nyt yhdenvertaisia perheen jäseniä. Olemme tehneet pari viikon pituista lomamatkaa, joiden aikana kissat ovat olleet hoitajan kanssa. Kaikki, Alf mukaan lukien, ovat sopeutuneet tällaisiinkin tilanteisiin ongelmitta. Alf tulee vieraidenkin rahnutettavaksi ja kehrää omalla hiljaisella äänellään.

Vaikka alku näyttikin epätoivoiselta, on neljän kuukauden sopeutumisaika näin jälkikäteen ajatellen kuitenkin melko lyhyt. Alf on kissoistamme nuorin ja sen mukaisesti leikkisin, vaikka elämänkokemuksensa perusteella häntä usein erehtyy ajattelemaan vanhemmaksi. Hän pystyy kaikkiin samoihin suorituksiin kuin muut kissamme, paitsi että ei pysty hyppäämään vauvaportin yli ja maukuukin surkeana jos on sen taakse jäänyt. Alf voi hyvin sekä fyysisesti että henkisesti, hänellä on kaunis sileä turkki ja luonteeltaan hän on aivan ihana lällykkä. Vihdoinkin sain sen kaipaamani ison kissan!

******

KUULUMISIA TALLINNASTA HUHTIKUUN ALUSSA 2007:
“Kollimme on toipunut ja voimistunut, täysin sopeutunut elämään kolmella käpälällä. Se on erittäin ystävällinen ja luottavainen, kärsivällinen ja kiitollinen kisu. Se ei pidä enää olla yksin ja pääsi lopuksi tutustumaan muiden hoitokisujen kanssa- mainiosti se menii, tutustus sujui helposti, kukaan ei loukkautunut eikä pahastunut ja kaikki tulivat hyvin toimeen. Gandalf nauttii olemassa laumanjäsen, se etsii seuraa, käy puskeamassa päätä, kerjää peseytyksiä, nukkuu vieressä – mikä onni! Se osaa jopa leikkiä niiden kanssa hienosti – hyvin se elämä menee! Valmis muuttamaan uuden kotiin heti kuin se löytyy.”

KUULUMISIA TALLINNASTA 16.2.2007:
“Ilahduttavia uutisia Gandalfista! Tänä perjantaina se tapahtui – lääkäri todesi että leikkaushaavat parantuivat mainiosti ja ompelukset saivat poistettu.
Gandalf on ollut todella kiltti ja rohkea poika: hyvin toipunut, voimistunut ja jopa lihonnutkiin, oppinut uudellen kävelemään ja jopa juoksemaankiin – se jätti takana raskaat kärsimykset ja täyttä vauhtia (vaikkapa 3 käpälällä!!!) pinkoa uuden elämään.
Eläköön!!! Nyt sillä on vielä ainoa toivomus- ikioma rakastava koti!”

KUULUMISIA TALLINNASTA 8.2.2007:
“Hyviä uudisia Gandalfista! Tiistain aamulla meidän kollimme meni leikkaukseen, päivän oli tiputuksessa, illaksi alkoi tointua ja pääsi kotiin.
Lääkäri varoitti että leikkauksen jälkeinen aikaa on kissalle vaikea koska se on nääntynyt, kuivunut ja todella hento.
Seuraavat päivät Gandalf kamppaili elämän puolesta sitä paitsi raukka ei ymmärtänyt mihin käpälä hävisi, yritti kävellä mutta kaatui ja oli neuvoton.
Nyt se rauhoitui, lepää, syö hyvällä ruokahalulla, voimistuu ja alkaa toipua kaikista elämyksistä.
Tänään jo voi sanoa että leikkaus onnistui mainiosti!
Vielä voi sanoa että se oli “viime hetken onnistuminen”. Käpälä oli kyynärpäätä asti niin hirveästi vioittunut- ei ollut tervettä paikkakaan, kauttaaltaan syvät luuhun myöten haavat. Vähän aikaa ja olkapää saisi tartunnan ja sitten …
Silmä säilyi, se on tumma ja sokeutunut mutta sitä ei tarvitse leikata koska se ei ole tulehdunut eikä vaivaa.”

KUULUMISET VIROSTA 31.1.2007:
“Syyskuussa emäntä kuoli ja nuori kolli heidetti katulle. Naapurit säälivät sitä, rakensivat pensaihin laatikkoista asunnon ja antoivat ruokaa.
Kun tulivat kylmät ilmat kisu meni lämmittelemään auton alle. Jäikö se torkkumaan tai mitä mutta kun auto alkoi liikkua kisu ei ehtinyt pois- käpälä sattui pyörien alle, luut murskautuivat ja sormet repeisivät irti. Silmäkin vioittui.
Naapurin mummo puhasti haavat ja laittoi siteen, ja teki sen yhä uudelleen -kiitos tästäkin- mutta se ei ollut riittävä vieläkin kun kisu asui katulla.
Alkoi kova tulehdus, haavat mädäntyivät ja eivät parannut.
Pitkään aikaan murskautunut luut kasvoivat (vinoon!) kiinni ja kisu alkoi käyttää käpälä mutta astui kyynärpäälle.
Melkein puoli vuotta se kuitenkin selviytyi mutta voi kuvitella miten vaikea ja kivulias on sen elämä.
Tänään GANDALF on hoitokodisa ja on päässyt lääkärin tutkintaan.

Määritys on haikea:
Hermot ovat vioittunut ja käpälä alkoi jopa kuivua – se pitää olkapäätä asti leikata pois, muuten kissa ei selviä.
Tiedättekö kuinka rohkea tämä kolli on- se kesti vaikean tutkintan ja vaikka kärsi kovasti ei edes liikuttellutkaan- se todella ymmärsi että voi saada apua.
Uskomattoman rohkea, ystävällinen ja luottavainen kissaherra!!! Todellinen taistelija!!!”

ENSITIEDOT GANDALFISTA: Tämä kissa on löydetty todella epämääräissistä
oloista, kuten kuvista näkyy, niin toinen etutassu on loukkaantunut ja vaatii amputoimisen.