Bruno (nyk. Peetu)

23.3.2009 Bruno sai kodin Vantaalta.

***

Kuulumisia ja kuvia kodista:

30.6.2015 Peetu muutti ottosiskonsa kanssa emännän perässä etelä-Espanjaan toukokuussa. Kovin on letkeä kaveri, taitaa vanhan luita lämmittää täällä :) Lempipuuhaa on nukkua päivisin ja riehua öisin. Ikkunasta maailman katselu, eritoten lintujen joita täällä on paljon, löytyy myös TOP-5 listalta! Imuri,
vaikka onkin Espanjalainen, on edelleen vihollinen numero 1.

10.4.2014 Kuvaterveisiä Brunolta.

24.7.2012 Elämä on mallillaan! Kun Luna (Karkkimassu) saapui meille, kuoriutui Peetusta kuin uusi kissa. Se todellakin kaipasi kissakaveria! Nyt meillä riehutaan ja remutaan päivät pitkät. Matot ovat rullalla, kukkien lehdet rei´itetty, verhoissa kynnen jäljet ja sohvatyynyt lattialla sekä sängyn päiväpeitto solmussa… Siis sitä ihanaa kissanomistajan arkea. :) Kun töistä kotiin tulen, niin kaksi ihanuutta tervehtii ovella. Kun illalla nukkumaan menen, niin kaksi ihanuutta kilpailee kainalopaikasta.

27.5.2010 Peetu on päässyt ulkoilemaan aidatulla pihalla ja on rohkaistunut paljon. Oikein huutaa huomiota ja syliin pitää kahmaista, että saa itse rauhan. :) Peetu rakastaa silityksiä ja jos sohvalle istahdat, niin ei tarvitse kauan yksin olla… kun löytyy poika kyljestä!

22.12.2009 Peetu on kasvanut isoksi pojaksi, mutta on silti leikkisä kuin pikku poika. Rakastaa sängyn petaamista (lue: sotkemista) sekä kiusaa meidän vanhaa kissaa päivittäin. Tekee vanhukselle ihan hyvää juosta ja leikkiä. :) Noin kello 21:00 alkaa makuuhuoneesta kuulumaan kova äänistä naukumista; Peetu vaatii iltarauhaa ja nukkumaanmenoa! Naukuminen lakkaa vasta kun tottelemme. Nukkumaan ei kuitenkaan heti päästä, vaan sitten alkaa Peetun silitys-urakka…

Peetu rakastaa myös leipomista, siitä todisteena on minun reikäinen ja näivettynyt aamutakkini!

Poika on rohkaistunut paljon ja loikoilee kyljessä kiinni melkein päivittäin, mutta nukkuu kuitenkin vielä yksin. Aivan sylikissa ei ole, liekö koskaan tuleekaan. Mutta eihän kaikkien tarvitse ollakaan! Vieraitakin uskaltaa lähestyä ja antaa pikkaisen silittää.

Alun vaikeudet ovat takana! Enään ei kastele muuta kuin kissanvessan hiekkaa! Eikä imurikaan ole enään maailmanlopun merkki. :) Peetu on tuonut perheeseemme aivan ihanan pippurisen lisän ja olen ikionnellinen, että tiemme kohtasivat!

6.5.2009 Peetu oli tullessaan todella arka ja asusti ensimmäiset päivät saunassa lauteiden alla. Lähempää tuttavuutta oli turha yrittää – epäluuloinen murina vain kuului lauteiden alta. Noin viikossa Peetu uskalsi jo pois saunasta tutkimaan muutakin asuntoa!

Noin kuukauden asustelun jälkeen aloitti Peetu pissailemaan meidän sänkyyn. Lääketieteelliset syyt rajasimme pois ja todennäköinen syy tähän oli stressi tai että Peetu yritti saada toisen kissamme hajun pois sängystä… Olemme tässä asiassa edenneet positiiviseen suuntaan, mutta en voi kieltää etteikö se ole ollut rankkaa.

Nyt noin parin kuukauden jälkeen Peetu on vieläkin arka eikä anna koskettaa, mutta on rohkaistunut paljon. Saattaa köllötellä vatsa taivasta kohden sohvalla
vieressäni, mutta heti jos liikahdan varmistaa koltiainen, etten vain yritä häntä koskettaa. Tulee ottamaan ruokaa kädestä. Peetu on kaikki ruokainen, varmaan menisivät tomaatitkin jos niitä kuppiin laittaisin. :) Meidän toinen kissamme Tiiti taasen on niin ronkeli kuin kissa vain suinkin voi olla!

Vaikka Peetun kanssa on ollut totuttelua ja rankkaakin, on kaikki ollut todella sen arvoista!

***

23.3.2009 Bruno kastroitiin ja rokotettiin lauantaina.

12.10.2008 Bruno saatiin pyydystettyä yhdessä kolmen sisaruksen kanssa. Bruno on aranlainen pojankoltiainen, joka kuitenkin tulee ottamaan makupalan kädestä. Siskon kanssa kerjätään aamujuustot tosi kovalla äänellä. Kova poika leikkimään ja touhuamaan, mutta koskea ei saa. Bruno on hoidossa Paimiossa.