Adolf/Mikki (nyk. Arcadio)

6/2008 Arcadio ja Lyra saivat uuden yhteisen kodin lähipiiristä.

***

26.5.2008 Lyra ja Arcadio joutuvat etsimään uuden kodin omistajan allergian takia.

Kodin kertomaa: “Kissat ovat tällä hetkellä Arabianrannassa Helsingissä. Arcadio on hirveän utelias ja tulee aina tervehtimään uusia ihmisiä, siitä on sanottu että se käyttäytyy kuin koira. Sitä on helppo käsitellä ja koskea, mutta se ei hirveästi viihdy sylissä. Jos Arcadio pääsee ikävystymään, se on aikamoinen tuholainen. Se pitää ulkoilemisesta suuresti.

Lyra on aika pelokas. Se menee piiloon jos tulee uusia ihmisiä, ja menee aikaa ennen kuin se uskaltaa tulla lähelle. Se ei oikein anna tutunkaan tulla luoksee, vaan sen pitää antaa itse lähestyä. Se on kuitenkin hirveän hellyydenkipeä ja pitää ihmisistä, ja kun se viimein luottaa, siltä ei saa hetken rauhaa, kun se koko ajan pörräilee ympärillä.”

***

Arcadio (ent. Adolf/Mikki) sai kodin kesällä 2005.

***

Kuulumisia kodista:

8/2005 Kissamme (Mikki/Adolf, nyttemmin nimeltään Arcadio) on nyt ollut meillä noin kuukauden päivät. Totuttautuminen tapahtui varsin nopeasti, ja vaikuttaa siltä, että kiintyminen on molemminpuolista. Arcadio on varsin ihmisrakas; hän kehrää aina kumman tahansa tullessa kotiin, ja nauttii rapsutuksesta, silityksestä ja muusta huomiosta. Syliin ei useinkaan oma-aloitteisesti tule, mutta on kyllä mielellään muuten lähellä. Myös vieraisiin ihmisiin suhtautuu tuttavallisesti; yleensä pienen haistelun jälkeen rentoutuu, ja saattaa ruveta jo kiehnäämään vieraan jaloissakin. Inkerin sisko oli täällä hoitamassa kissaa meidän ollessamme matkoilla, ja häneenkin Arcadio suhtautui kuin omaan väkeen. Ihmisrakkaudestaan huolimatta Arcadio on kyllä hyvin itsekseenkin pärjäävä otus, joskin tavallista pitemmän poissaolon jälkeen hän toki kaipaa myös tavallista enemmän huomiota. Arcadio nukkuu tai lepäilee suurimman osan päivää, mutta hereillä ollessaan on hyvin vilkas. Etenkin aikaisin aamulla ja myöhään illalla hänellä on tapana juoksennella ympäri asuntoa. Hän on hyvin kiinnostunut kaikista ihmisten touhuista – etenkin niistä, jotka liittyvät häneen omaan elämänpiiriinsä, kuten hiekkalaatikkoon. Hän käy edelleenkin aina jonkun käytyä vessassa tarkistamassa, että hiekkalaatikko on kunnossa. Arcadiolla on oma pehmeä koppansa, jossa nukkua, mutta useimmiten hän valitsee pehmeän työtuolin tai yksinkertaisesti olohuoneen maton. Myös avoin matkalaukku on oiva nukkumapaikka. Etenkin kuumilla ilmoilla Arcadio viihtyy lasitetulla parvekkeellamme loikoilemassa. Yllättävän mielellään hän oleskelee myös kaksinkertaisen tuuletusikkunan lasien välissä sen ollessa avoinna. Asuntomme on onneksi varsin “kissatiivis” – ikkunat eivät aukea niin paljon, että kaveri mahtuisi niistä läpi. Parvekkeestakin jouduimme tukkimaan vain yhden paikan, koska lasit estävät ulospääsyn jo hyvin tehokkaasti.

Kissa pitää ulkoilusta; käytämme häntä silloin tällöin valjaissa ulkona, lähinnä pihapiirissä ja lähiseudulla. Hän sietää valjaita yllättävän hyvin. Joskus liikuntahinku on jopa niin kova, ettei kaveri meinaa suosiolla tulla sisälle. Ovea avatessa kannattaa aina olla varovainen; Arcadiolla on nimittäin usein tapana pienenkin tilaisuuden tullen livahtaa käytävään ja leikkiä “kissaa ja hiirtä” omistajan kanssa. Hän jopa vilkuilee taakseen varmistaakseen, että ihminen tosiaan seuraa häntä neljänteen kerrokseen asti, tai minne hän sitten ehtiikin juosta. Ohikulkevilla naapureilla ainakin on hauskaa. Arcadio leikkii mielellään erilaisilla esineillä. Erityisen mieluisia leikkikaluja ovat vanhat vyöt ja vappuhuiskat. Arcadio myös rakastaa paperikasseja; hän ryömii niihin sisälle, tökkii ja pureksii niitä. Ripustaessa pyykkejä tai laittaessa niitä kaappiin hän “auttaa” mielellään pureskelemalla sukkia tai piiloutumalla kalsarien joukkoon. Toki eläinkaupasta ostetut kissanlelutkin ovat mieluisia, mutta koska monet niistä ovat aika pieniä, onnistuu hän leikkiessään usein hukkaamaan ne jonnekin.

Arcadio on kohdannut meillä ollessaan kaksi muuta eläintä: Inkerin vanhempien Helli-koiran (beagle) ja tätini Aramis-kissan (ragdoll). Helli oli vähän liiankin tuttavallinen, mutta kissa onneksi näytti hänelle kaapin paikan. Aramis taas suhtautui varsin penseästi Arcadion yrityksiin tehdä tuttavuutta. Kummatkin on tosin tavattu vasta kerran; voi olla, että suhteiden pahimmat särmät ajan myötä lievenevät. Sekä Helli että Aramis on tavattu niiden omalla reviirillä; jos ne tulisivat tänne, voisi tilanne olla toinen. Matkustamisesta Arcadio ei pidä yhtään. Hän on ollut varsin levoton jo niillä muutamalla lyhyellä automatkalla, joilla hän on ollut. Saa nähdä, kuinka suunniteltu mökkireissu onnistuu. Viemme Arcadion kuitenkin mielellään mukanamme käymään maalle. Siellä on hieman enemmän sopivaa pihapiiriä ulkoiluun kuin täällä kaupungissa. Valjaiden lisäksi olemme harkinneet myös jonkinlaisen katetun, suurehkon häkin rakentamista pihalle. Kissa on ihana – soma ja vilkas. Vielä aika pentu mieleltään, leikkii ja kujeilee paljon. Hyvin on löytänyt paikkansa huushollissa. Suurempia ongelmia ei oikeastaan ole ollut. terveisin Juho Gröndahl ja Inkeri Kontro

11/2006 Arcadio ja Lyra (entinen Raita) ovat nyt asuneet samassa kodissa puolisen vuotta, ja ovat tottuneet hyvin toisiinsa. Arcadion taipumus hakea huomiota kiusanteolla hävisi lähes kokonaan, kun kotiin tuli kissaystävä jonka kanssa pelmuta. Nirsous ruoan suhteen on sekin vähentynyt. Lyra vietti ensimmäiset viikkonsa sohvan alla, ja hakeutui senkin jälkeen usein suojaisaan paikkaan nukkumaan. Pikkuhiljaa neiti on kuitenkin siirtynyt sohvan päälle tai selkämykselle loikomaan, ja jos emäntä istuu sohvalle, Lyra tulee poikkeuksetta syliin. Vieraiden kanssa on vaikeampaa, mutta niitäkin Lyra tulee näkyville tarkastelemaan, jos meteliä ja liikettä ei ole hirveästi. Valjaiden käyttöä ja ulosmenoa harjoitellaan pikkuhiljaa, ja näkee selvästi, että uteliaisuutta ja halua ulosmenoon kyllä löytyy, vaikka rohkeutta vielä puuttuu. Arcadio haluaa ulkoilla säällä kuin säällä, vaikka olisi kylmää ja märkää. -Inkeri