Blogi

7.10.2014

Viisikko, osa 4 – Kotia kohti!

Viisikko oli kutistunut kolmikoksi sivuäänilöydösten takia (osa 3), mutta onneksi tällä kolmikolla näytti nyt pyyhkivän hyvin. Ruoka maistui ja painoa kertyi hurjaa vauhtia – vähän turhankin hurjaa… Olin niin innoissani siitä, että ripuli oli vihdoin selätetty ja tulevaisuus näytti valoisalta, että ruokaa hulahtikin kuppiin vähän reilummin ja pienissä pennuissa alkoikin näkyä aika nopeasti lievää keskivartalolihavuutta! Otettiin korjausliike ruokinnassa vähän maltillisempaan suuntaan ja pentujen vartalonmalli solakoitui pian taas normaaliksi.

Wii

Varsinkin ruoka-aikaan hieman huolta aiheutti Pleikkarin omalaatuinen käytös. Jo aiemmin ensimmäinen kotihoitaja oli huomannut Pleikkarin katseessa jotain häikkää. Sitä oli hankala kuvailla, mutta Pleikkari tuntui jotenkin pälyilevän olkansa yli. Kaksi muuta pentua, Wii ja Gameboy, hyppivät ruoka-aikaan ylöspäin käsissä olevia ruoka-lautasia kohden, mutta Pleikkari juoksi aina kieppiä jalkojen ympäri hirvellä vauhdilla ja kesti tovin, ennen kuin se rauhoittui ja löysi ruokakupin. Tarkastuksessa eläinlääkäri ei kuitenkaan löytänyt Pleikkarin silmistä mitään epänormaalia.

Gameboy

Kaikki tuntui muuten sujuvan pentujen kanssa hyvin ja odottelimme, että lääkekuurista olisi kulunut riittävästi aikaa ja pääsisimme vihdoin ensimmäisille rokotuksille. Kunnes yhtenä iltana Pleikkari kieltäytyi syömästä. Se tuli kyllä ruokakupille, haistoi ruokaa, mutta lähti pois. Mikään maanittelu ei auttanut, ruoka ei vain maistunut. Seuraavana aamunakaan ruoka ei mennyt alas, vaikka Pleikkarilla oli selkeästi nälkä. Se tuli kupille, haistoi ruokaa ja yökkäsi. Ruiskuruokinnasta ja muista tukitoimista huolimatta Pleikkarin kunto heikkeni koko ajan ja lopulta teimme sen raskaan päätöksen, että Pleikkari lähtisi Vitan ja Xboxin luokse sateenkaarisillalle. Yhtäkkinen vakava kunnon romahtaminen yhdistettynä mahdollisiin neurologisiin ongelmiin ei luvannut Pleikkarille ollenkaan hyvää ja laadukasta tulevaisuutta, joten yhdessä eläinlääkärin kanssa päädyimme lopetukseen.

Wii

Pleikkarin kohtalon takia pelkäsin koko ajan, romahtaisiko myös kahden viimeisen pennun kunto. Tarkkailin niiden syömistä ja vointia jo vähän turhankin tarkalla silmällä. Mitään oireita ei kuitenkaan ilmennyt ja vihdoin pääsisimme ensimmäisille rokotuksille ja kodin etsintä voisi alkaa! Pennut olivatkin kasvaneet hurjasti ja koska eläinlääkärillä oli sopivasti vapaata aikaa, samalla reissulla pennut rokotettiin, leikattiin ja niille laitettiin mikrosirut.

Gameboy

Gameboy ja Wii olivat vihdoin valmiita etsimään sitä Oikeaa Omaa Kotia ja niiden tiedot lisättiin Rekku Rescuen nettisivuille (Wii ja Gameboy). Kahdestaan jäätyään pennut ovat kiintyneet toisiinsa ja olisikin hienoa, jos ne pääsisivät yhdessä uuteen kotiin.

Terveisin,
Laura

3 vastausta artikkeliin “Viisikko, osa 4 – Kotia kohti!”

  1. Zepa sanoo:

    Oivoi, noin kävi viisikolle. Onneksi kaksi sentään on tarpeeksi varusteltu elämää varten. Toivottavasti söpöläisille löytyy hyvä koti!

  2. Miracle sanoo:

    Kyllä eka hoitotäti tätä luki tippa linssissä. Pahalta tuntuu menetettyjen vuoksi, mutta tsemppiä kahdelle sisukkaalle! Ne ansaitsee ne omat kodit ja oikein hyvät sellaiset. <3

  3. Anonyymi sanoo:

    Gameboy pääsi viime viikolla omaan kotiin "isoveljien" (16 ja kohta 9vee) seuraksi. Kissanristiäiset pidettiin viikonloppuna ja hänestä tuli virallisesti Miska.
    Ensimmäiset kaksi yötä Miska vietti sängyn alla arastellen ihmisen lähelle tuloa, mutta nyt on rohkaistunut ja viilettää pitkin taloa tutustuen joka nurkkaan :) Oikein reipas poika. Ja rohkea! Kun vanha herra murisee ja sähisee Miskan tullessa liian lähelle, Miska ei lähde karkuun vaan istahtaa paikoilleen katsomaan, että "mikä sun ongelma on, mähän vaan haluan leikkiä sun kanssa" :)
    Ihana kissanpoika!

-->