Blogi

Aloitimme matkan kohti Pärnun ja Valgan löytöeläintarhoja lauantaiaamuna 24.1.2015. Auto oli pakattu täyteen lahjoituksia ja hyvää matkaseuraa. Vaikka olen rescuetoiminnassa päässyt vierailemaan eri löytöeläintarhoilla, on uudelle tarhalle matkaaminen aina jännittävää – koskaan ei oikein tiedä mitä odottaa. Rekku Rescuen aktiivit vierailevat yhteistyötarhoilla säännöllisesti, jotta tarhan ja kotia etsivien eläinten tilanteesta pysytään ajan tasalla. Pärnun tarhalla on vierailtu viimeksi marraskuussa ja Valgan tarhalla joulukuussa.

Pärnun löytöeläintarha

Kello lähenteli kolmea, kun saavuimme Pärnuun. Saimme ilahtuneen vastaanoton tarhan ikiliikkujalta, Mäxiltä. Mäx on etsinyt omaa kotia tarhalla jo lähes puolitoista vuotta (tai oikeastaan Mäxillä oli jo koti vähän aikaa, mutta se palautettiin tarhalle). Myös muut koirat “tervehtivät” meitä ulkotarhan puolella, mutta kävimme ensin tutustumassa kissahuoneisiin. Kissoja asustaa tarhalla kahdessa eri rakennuksessa. Ensimmäinen rakennus on jaettu kahteen, toisistaan erillään olevaan tilaan. Toisella puolella ovat karanteenitilat ja toisella puolella asustavat kissat, jotka on tutkittu, testattu, rokotettu, ja leikattu – eli valmiita lähtemään uuteen kotiin. Vierailumme aikaan karanteenitiloissa oli kuutisen kissaa ja kotiinlähtövalmiita oli seitsemän. Kuten Suomessakin, myös Virossa löytöeläintarhoilla on velvollisuus säilyttää talteenotettuja eläimiä 15 vuorokauden ajan. Tuona aikana omistajalla on mahdollisuus lunastaa omistamansa lemmikki takaisin. Mikäli omistajaa ei löydy, voidaan adoptiokelpoisille yksilöille hoitotoimenpiteiden jälkeen etsiä uutta kotia.

Rekku Rescue pyrkii ensisijaisesti tukemaan kissojen paikallista kodin saantia. Erjan mukaan niille kissoille, jotka ovat olleet tarhalla pitkään tai stressavat tarhaoloja, voidaan etsiä kotia myös Suomesta. Ensimmäisessä huoneessa vietimme hetken aikaa rapsutellen kahta kotia etsivää kissaa, jotka olivat molemmat sosiaalisia ja hellyydenkipeitä. Toisella puolella loput rakennuksen kissoista olivat vielä karanteenihäkeissä.

Rapuntsel ja Baruto

Siirryimme toiseen rakennukseen, joka on myös jaettu kahteen, toisistaan erillään olevaan osaan: toisella puolella asusti yksi pentukissa ja toisella puolella viisi aikuista. Tervehdimme ensin Ronja-pentua, joka selvästi kaipasi seuraa sen kaverin lähdettyä uuteen kotiin samaisena aamuna. Onneksi toimme mukanamme lahjoituksena saatuja kissanleluja ja herkkuja. Rapsutusten ja silittelyjen lomassa Katja viritti lattialle palloradan, jonka kanssa Ronja jäi innoissaan leikkimään.

Ronja

Toisella puolella huonetta asusti joukko pitkäkarvaisia kissoja, jotka pyörivät jaloissamme rapsutuksia kalastellen. Tilasta löytyy vaikka minkälaista kiipelytasoa ja kissoilla on myös ikkunan kautta pääsy suojattuun ulkotarhaan. Rapsutuksia, rapsutuksia, rapsutuksia, ja lähdimme katsomaan tarhan koiria, joita haukkumisesta päätellen oli aika monta…

Kissojen ulkotarha ja sisätilat

Pihalla on kaksi ulkotarha-aluetta koirille. Tarhan vapaaehtoiset kertoivat, että tarha on ottanut pankista 14 000 euron lainan ja he ovat aloittaneet uuden, suojaisan tilan rakentamisen leikatuille koirille sekä emoille ja pennulle. Parakkiin rakennettavaan tilaan tulee lämpimät sisätilat sekä ulkotarhat jokaiseen erilliseen huoneeseen. Lisäksi sinne on tarkoitus tehdä kunnolliset pesutilat. Rekut haluavat avustaa tarhaa rakennuskustannuksissa, joten aloitamme Pärnun tarhalle keräyskampanjan pikapuolin.

Rakenteilla olevat uudet tilat koirille ja vanha ulkotarha

Kotia etsiviä koiria oli tarhalla n. 20. Määrä oli aika yllättävä, sillä yleensä tarhoilla näkee enemmän kissoja kuin koiria. Kun hämmästelimme tilannetta, kertoivat vapaaehtoiset, että eläinlääkäri oli reissussa, eikä kissoja näin ollen ollut voitu loukuttaa ja tuoda tarhalle. Kun tarhalle tuodaan kissoja, pyritään ne heti leikkaamaan, jotta ne voidaan laskea samaan tilaan muiden kissojen kanssa.

Kävimme tervehtimässä kaikkia tarhan koiria, jotka olivat toinen toistaan suloisempia. Taas rapsutuksia, rapsutuksia, rapsutuksia – herkkuja unohtamatta! Koska hotellille oli vielä parin tunnin ajomatka tarhalta, jouduimme nopean tuttavuuden jälkeen sanomaan heipat tarhan väelle.

Kati ja Karu

Sunnuntaiaamuna oli vuorossa Valgan tarha. Valgan tarha on pienempi kooltaan kuin Pärnun tarha. Vierailumme aikaan siellä asusti 17 kotia etsivää ja noin viisi vielä karanteenissa olevaa kissaa. Tarhalla on kolme kissahuonetta, ulkotarha koirille sekä karanteenitila. Rakenteilla on myös kunnollinen tila eläinlääkäriä varten.

Valgan tarha

Ensimmäisessä kissahuoneessa meitä tervehti lauma hellyydenkipeitä kehrääjiä. Tiiger ja Tigrinna ovat etsineet kotia tarhalla jo pidemmän aikaa. Pariskunta etsii kotia yhdessä, joten kodin saaminen Virosta on vaikeampaa. Tarhalta pyydettiinkin, voisimmeko tuoda kissat poikkeuksellisesti Suomeen kotihoitoon, jotta niitä ei tarvitsisi erottaa. Tiiger ja Tigrinna ovat olleet jo useamman kuukauden sivuillamme kotia etsimässä ja tällä reissulla ne matkasivat sitten kyydissämme Helsinkiin kotihoitoon.

Jaako ja Tiiger

Teimme tuttavuutta kissojen kanssa ja erityisesti Sonja ja Gloria kiinnittivät Katrin huomion. Tämä kaksikko on ollut myös tarhalla pitkään ja kodin saaminen Suomesta olisi todennäköisempää kuin Virosta, sillä Virossa huonoiten koteja saavat aikuiset tyttökissat. Katri tarkasti molempien kissojen hampaat, korvat ja silmät – terveiltä näyttivät! Parin päivän pohtimisen jälkeen tyttökaksikko päätettiin lisätä rekkujen sivulle kotia etsimään.

Kissahuone ja sen asukit

Toisessa kissahuoneessa olikin enemmän kissoja. Osa tuli tervehtimään meitä heti ovelle ja osa pakeni sohvan taakse piiloon. Myös Valgan tarhan kissahuoneissa on ikkunat, joista kissat pääsevät kulkemaan suojattuun ulkotarhaan. Toimme kissoille tuliaisena kissanminttupalloja, herkkuja ja leikkitunnelin. Etenkin herkut osoittautuivat todelliseksi hitiksi! Lopulta myös osa ujommista yksilöistä tuli näytille ja varovasti haistelemaan kättä. Paras ympäristö sosiaalistumiseen näille ujoille kissoille olisi rauhallinen koti, jossa ne saisivat omassa tahdissaan totutella ihmiseen ja kotielämään.

Tarhan koirat lahjoimme herkuilla ja rapsutuksilla! Tutustuimme Kudi-koiraan paremmin sisätiloissa ja Erja kävi pojan kanssa kävelemässä pienen lenkin. Kudi on etsinyt kotia tarhalla jo lähes vuoden ja nyt pohdimme, olisiko sille mahdollista etsiä kotia myös Suomesta.

Kudi, kaveri ja herkkutikut

Kun kaikki tarhan eläimet oli nähty, aloimme tehdä pikkuhiljaa lähtöä kotia kohti. Tiigerin ja Tigrinnan lisäksi mukanamme Suomeen matkasi myös Miiu-kissa. Miiu oli etsinyt kotia tarhalla jo vuoden ajan ja nyt vihdoin sille löytyi ikioma koti Suomesta. Ennen lähtöä Katri tutki kaikkien eläinmatkalaisten hampaat, korvat ja silmät. Erja tarkasti kissojen sirut ja passit. Olimme valmiita matkaamaan kotia kohti!

Miiu lähtötarkastuksessa

Paluumatka sujui leppoisasti kissojen nukkuessa boxeissaan. Kun väsynyt matkaseurueemme saapui iltamyöhään Helsinkiin, oli aika luovuttaa Miiu uudelle omistajalleen ja Tiiger ja Tigrinna kotihoitajalle. Innolla odotan Miiun ensimmäisiä kuulumisia uudesta kodista.

Seuraavan kerran kun matkaan Pärnun ja Valgan tarhoille, voin olla levollisemmin mielin – molemmissa paikoissa hoidetaan eläimiä hyvin ja pyritään löytämään jokaiselle yksilölle paras mahdollinen koti.

 

Terveisin,

Millie