Blogi

14.8.2021

Vapaaehtoistyötä kissojen parissa

Jokaisen kissan myötä oppii jotain uutta

Aloitin Rekku Rescuella vapaaehtoisena vuoden 2018 alussa. Ajatus sijaiskodiksi ryhtymisestä syntyi nopeasti, sillä meillä oli tovia aikaisemmin vapautunut kissan paikka, kun Ansa-kissa vanhuuttaan siirtyi sateenkaarisillalle. En kuitenkaan ollut varma kolmannen oman kissan hankinnasta. Nopealla googlauksella löysin Rekku Rescuen, joka oli minulle ennestään tuttu, sillä siskoni oli adoptoinut yhdistykseltä kaksi kissaveljestä jokunen vuosi aiemmin.

Tiesin omaavani riittävästi kissakokemusta tehtävään, sillä omistinhan sillä hetkellä kaksi omaa kissaa, ja lapsuudenkodissani kissoja oli ollut jo ennen syntymääni. Enpä ole päivääkään kissattomassa kodissa asustellut hieman alle 30-vuotisen elämäni aikana. Otin yhteyttä Rekkujen silloiseen sijaiskotivastaavaan sähköpostitse, ja pyörät lähtivät pyörimään.

Minulle kerrottiin, että saisin ilmoituksen, kun sopiva hoitokissa löytyisi. Malttamattomana odottelin hoidokkia saapuvaksi parin viikon ajan. Tammikuisena iltana sain soiton Rekkujen Lauralta, joka kertoi olevansa tuomassa kahta puolivuotiasta kollia meille. Into piukassa lähdin Lauraa vastaan pihalle, jossa kissamobiili odotti tarvikekuorman ja veljesten kera. Yllätyksenä (jota olisi ehkä pitänyt osata odottaa) kissojen mukana saapui pistävä kollinpissan haju. Pojat olivat kotoisin kerrostaloasunnosta, jossa oli asunut yli 30 kissaa. Olin nyt virallisesti osa Rekkujen sijaiskotitiimiä.

Iina ja ”foster failure” Niilo (nykyisin Pikkukissa ja Simo).

Vapaaehtoistyö lähti hienosti liikkeelle. Kissojen yhteyshenkilö eli varaaja Elina oli kokenut ja pätevä, ja sain aina tarvittaessa neuvoja häneltä sekä muilta, kokeneemmilta sijaiskodeilta. Varaaja järjesti myös kissojen eläinlääkäriajat. Omalle vastuulleni jäi tarvikkeiden nouto kotihoitajien varastolta sekä tietenkin kissojen päivittäinen hoito sekä kuljetukset eläinlääkäriin. Kun poikien terveysasiat olivat mallillaan ja ne oli leikattu, rokotettu ja sirutettu, pääsivät ne nettisivuille kotia etsimään. Tai siis toinen pääsi, keltanokkana tein perinteisen ”foster failuren”, eli veljistä toinen jäi luokseni asumaan. Tuolloin Niilo, nykyisin Pikkukissa tai Simo, valloitti sekä oman että kissojeni sydämet. Simo täytti kesällä 4 vuotta, ja on tänä aikana nähnyt liki 20 saapuvaa ja lähtevää hoitokissaa. Enpä olisi voinut parempaa kesyttäjää aroille hoidokeille toivoa; Simo on äärimmäisen kissasosiaalinen, ja ottaa aina vieraat kissat avosylin vastaan, kunhan päästään niin pitkälle, että kissat voi päästää tutustumaan toisiinsa.

Simo eli Pikkukissa hoivaa sijaiskodissa olevaa Kettua.

Joitakin kuukausia ja hoitolaisia myöhemmin Rekku Rescuen kissavaraajat tiedustelivat, olisinko kiinnostunut varaajan työstä. Pohdin asiaa pitkään, sillä en luonteeltani ole järin sosiaalinen. Minulla oli myös kokemusta asiakaspalvelutyöstä, enkä varsinaisesti nauttinut päivittäisestä kanssakäymisestä asiakkaiden kanssa. Päädyin kuitenkin kokeilunhalusta aloittamaan varaajan hommat; ensimmäiset varattavani olivat kokeneella sijaiskodilla hoidossa olevat 4 pentua. Pennut saivatkin nopeasti hyvät kodit. Huomasin varaajan tehtävien sopivan minulle, ja samassa veneessä ollaan yhä. Vaikka hankalat tilanteet joskus kuormittavat ja turhauttavat, on kanssavaraajista ollut valtava apu, kun omaa päätä on tarvinnut ”tuulettaa”.

Iina ja Simo (Pikkukissa).

Nyt muutamaa vuotta myöhemmin vapaaehtoistyö on muodostunut osaksi arkea. Varaajan työ on itse yhteyshenkilön tehtävien lisäksi ennen kaikkea kivaa yhdessä tekemistä. Toimintaa voisi kuvailla tavoitteelliseksi harrastamiseksi; meillä kaikilla on sama päämäärä, ja teemme töitä tiiminä. Kukin voi kuitenkin itse valita, kuinka paljon resursseja hommaan panostaa milloinkin. Vaikka tehtäviin liittyy oma vastuunsa, on vapaaehtoistyö ollut äärimmäisen antoisaa ja palkitsevaa. ”Rekkuperheestä” on muodostunut myös henkilökohtaisella tasolla tärkeä porukka ystäviä. Unohtamatta kaikkia niitä vuosien varrella tutuksi tulleita häntiä ja viiksiä; erityisesti sydäntä lämmittää omien hoito- tai varauskissojen kuulumiset uusista kodeista. Lisäksi rekkuilun myötä ymmärrykseni kissoja kohtaan on kasvanut valtavasti, ja jokaisen kissan myötä oppii jotakin uutta.

Kaiken kaikkiaan olen iloinen ja kiitollinen, että saan olla mukana ratkaisemassa Suomen kissakriisiä, auttamassa eläimiä yksilöinä sekä olla osana lämminhenkistä ja samat arvot omaavaa joukkoa eläinten ystäviä.

Iina Jokiranta

Kirjoittaja toimii Rekku Rescuen kissavaraajana ja kissojen sijaiskotina

Kiinnostaisiko vapaaehtoistyö eläinten hyväksi? Lue lisää täältä.