Blogi

28.1.2015

Uusi koirien kotihoitaja

Olen aiemmin toiminut kissojen kotihoitajana kaikkien muiden kivojen rekkujuttujen lisäksi. Viime kesänä oli hoidossani vaativia kissoja ja totesin, että nyt on tauon paikka. Syksyn mittaan kuitenkin haikeus valtasi mieltä kun ei konkreettisesti saanut auttaa eläimiä, mutta rankat kokemukset kuitenkin olivat vielä tuoreessa muistissa. Sitten aktiiviryhmässämme etsittiin kahdelle koiralle kotihoitopaikkaa. Siitä se sitten lähti.

Niro ja Juti matkasivat pitkän matkan takaa maaseudun rauhaan Hämeenlinnaan Lammille. Juti on 5-vuotias tyttö ja Niro 10-vuotias poika. Koirat etsivät yhteistä kotia. Automatka sujui hyvin, eli koirat ovat tottuneet matkustamaan autossakin. Ensimmäiseksi uuteen pihaan päästessä oli pieni pihapiiriin tutustumiskierros, jonne pääsi myös tarpeilleen. Sitten tutustuttiin uuden perheen muihin ihmisiin ja lähdettiin ihmettelemään ihan uutta taloa ja kaikkia uusia hajuja. Paljon on uutta, koirille ja hoitajillekkin! Perheemme kissat vasta tätä kaikkea uutta ihmettelivätkin ja linnoittautuivat turvallisen välimatkan päähän kodin yläkertaan.

Ihan heti ekana iltana tuli koiravaraaja Paula tutustumaan kavereihin, jotka hän otti varaukseensa. Eli näistä kavereista voi ottaa yhteyttä Paulaan, jos heille olisi tarjota se yhteinen koti. Paulan opastuksella pääsimme siis hyvin alkuun Jutin ja Niron kanssa. Kaverit ovat melko innokkaita varsinkin remmissä, joten siihen tarvitaan jämptiyttä ja oikeat ohjeet, miten lenkillä ei vedetä vaan se on kaikille osapuolille mukavaa. Jutilla on lisäksi sopivasti juoksuaika ja korvat ovat välillä vain koristeena. Ei siinä, upeat korvathan ne ovat! Jutin juoksu kyllä saa vähän Nironkin päätä sekaisin, vaikka onkin kastroitu uros, mutta ei kai kukaan 24/7 täysin ilman hormoonitoimintaa pysty elämään, jos juoksuinen narttu on koko ajan vieressä. Ja todellakin, hyvin tiivis pari tämä kaksikko on enkä missään nimessä näin aloittelijanakaan voisi suositella heidän erottamistaan.

Ensimmäinen yö oli kovin jännittävä ja vähän Juti itki ikäväänsä. Koirat olivat kaksin entisessä kissahuoneessa verkko-oven takana ja tulimme siihen tulokseen, ettei tällaista eristämistä tarvita. Sen jälkeen kaikki onkin sujunut rauhallisemmin ja ennenkaikkea hiljaisemmin. Koirat ovat rauhallisin mielin yönsä olohuoneessa ja pääsevät kuitenkin vapaasti liikkumaan. Täten ensimmäisenä työpäivänähän sitten oli roskispussi keittiön lattialla, tyhmä hoitotäti kun ei ajatellut nenäänsä pidemmälle! Yläkerran rappusissa on portti, että kissat kuitenkin saavat myös oman rauhansa. Portti ilmestyi sitten myös keittiön oveen, vaikkei se oikeasti sinne haluavaa koiraa pidättele, jos on sinne mennäkseen. Työpäivät onneksi on lyhyitä eikä pitkiä yksinoloaikoja tule ja niiden ajaksi täytyy vain jättää kaksikolle sopivaa puuhaa. Solmuluut oli pop, samoin näytti olevan naudan ydinluu, jonka sitten pienempi omi kokonaan ja Niro tyytyi kiltin oloisesti osaansa.

Ulkoilua harjoitellaan, tai siis lähinnä sitä nätisti kulkemista, että joka paikkaan ei ole kova kiire. Vedonestovaljaat, -pannat ja muut härpättimet eivät kuulosta kovin kivoilta, jossa vetäminen estetään väkisin. Nätisti kulkemisen tulee lähteä kouluttamalla siihen ja Paulan ohjeilla se hyvin onkin sujunut. Muistissa tosin on parantamisen varaa, ja tätä saadaankin sitten toistaa usein. Yksinkertaisia koulutusvinkkejä seuraamalla kyllä pääsee jo pitkälle! Kaksikko tuntee aika paljon käskyjä, eli eivät ole ihan pellossa kasvaneet, joten toimiminen on helppoa kun itse osaa. Ja mehän emme osaa, siksi Paula kouluttaa meitä kouluttamaan koiria. Ja hyvin on pärjätty, viihdymme koirien kanssa ja uskoakseni tyypit viihtyvät myös meillä.

Ilmat ovat olleet välillä kovasti pakkasen puolella ja pienempi tyttö selvästi palelee ulkona. Sehän ei sovi, joten lähestyin yhteistyökumppaniamme Jussipaitaa kysyen liikenisikö tytölle ikioma paita. Paita saapuikin hyvin pian postitse, ja näin kiitämme heitä!

Terveisin,

Miracle

2 vastausta artikkeliin “Uusi koirien kotihoitaja”

  1. -Elsa- sanoo:

    Suloinen parivaljakkio.. Meidän kisuilla on AINA sama reaktio uuden koiran tullessa, vaikka ovat elämänsä eläneet koiran kanssa.. Turvapaikka meilläkin kissoilla alkuun aina on, mutta kun yhteiselo alkaa sujumaan nukkuu ne kaikki lopulta samassa sängyssä meidän kanssa ;)

  2. Miracle sanoo:

    Tässä on reaaliajassa eloa takana jo reilu pari viikkoa eikä vieläkään oo tullut muutosta. Tuntuu että kissojen niin kovin helppo linnoittautua tuonne ylös kun passasin sinne vessat ja ruoat ja kaikki. Niillä ei ole pakottavaa tarvetta tulla edes alakertaan ja niinpä tutustuminen on jäänyt minimiin. Toisaalta tässä pohdin että käyhän elämä meilläkin jo kissojen omistajina tylsäksi jos hoidokit ovat pitkäaikaisia eikä omaa laumaa kohta enää edes muista kun niin harvoin näkee.

-->