Blogi

23.5.2014

Sunnuntain maaseutumatkailua

Olimme saaneet avunpyynnön Etelä-Savosta paikalliselta eläinlääkäriltä, hoitopaikkaa vailla olisi 11 kissanpentua emoineen. Kyytiä ei muutoin tuntunut järjestyvän piakkoin, joten rekkuleidit päättivät lähteä tien päälle ja suunnata auton Helsingistä kohti Juvaa. Takakonttiin pakattiin kasa kuljetuslaatikoita ja pari kassillista kissanruokaa viemisiksi paikkaamme. Sää suosi meitä, kun lähdimme aurinkoisena sunnuntaiaamuna liikkeelle ja mobiilimme kiiti määränpäähänsä iloisen pulinan säestämänä.

Tapasimme Juvalla ensin yhteistyöeläinlääkärimme ja lähdimme ajelemaan peräkanaa kohti vanhaa maalaistaloa, josta kissat hakisimme. Vierailustamme oli sovittu etukäteen, ja talon vanha emäntä mielellään luovutti kissanpennut pääkaupunkiseudun kasvateiksi. Emot on määrä palauttaa leikattuina omalle tilalleen, ettei kissamäärä enää entisestään kasvaisi. Tuvassa makoili pahvilaatikossa kaksi emoa valtavan pentukasan kanssa ja tuntui että loputon määrä nappisilmiä tarkasteli meitä!

Kissojen siirtäminen kuljetuskoppaan sujui hyvin kunnes sivummalla ollut, arempi kolmas emo päätti että on parasta livetä paikalta, piilopaikka vaihtui sitä mukaa kun yritimme mennä kissan perässä. Tuvassa tuli pyllisteltyä ja ryömittyä kolmen naisen voimin, pihalta löytyi sitten avuksi haavi ja rauhallisella asenteella saatiin mammakissa lopulta pentujensa seuraan koppaan. Kaikki kissat näyttivät olevan onneksi kohtuullisen hyvässä kunnossa ja mieltä huojensi, että kaikilla pennuilla on kotimatkallekin oma maitobaari mukana. Kyllä äidit vaan on käteviä. Tilalle jäi vielä muutama leikkaamaton kissa, mutta päättäväinen eläinlääkäri ja viisas emäntä takaavat, että viimeisetkin vapaana lisääntyneet kissat saadaan näiden pentujen jälkeen leikattua. Piilopaikkoja pihalla riitti, joten onneksi hakemamme kissat oli saatu sisälle – jossakin kuulemma saattoi vielä piileskellä emo pentuineen, ja mikäli se löytyy, järjestetään niillekin tarvittava hoito.

Monella syrjäseuduilla asuvalla vanhalla ihmisellä ongelmana on esimerkiksi yksinkertaisesti kyydin puute, kissoja tai muita lemmikkieläimiä ei ole itsellä mahdollisuutta kyyditä eläinlääkärin vastaanotolle. Monessa paikkaa apu jää varmasti saamatta, toisinaan onneksi avuntarve kiirii avuliaiden ihmisten korviin. Mikäli kuka tahansa sukulainen, naapuri tai tuttava tällaisia tapauksia tietää, toivon mukaan vanhalta ihmiseltä muistetaan joskus kysyä saisiko olla avuksi.

Yhdistyksemme on tällaisissa tilanteissa ollut myös taloudellisena apuna, syntyvyyden rajoittaminen on kuitenkin järkevää ennen kuin käsissä on valtavan kokoinen ongelma – kissat saavat muutamissa vuosissa jo aikaan ison populaation. Leikkauskampanjasta Juvan suunnalla ehdittiin jo turista ja tehdä alustavia suunnitelmia, seuraava rekkujen leikkauskampanjahan on Hämeenlinnassa 8. kesäkuuta, siitä voi lukea nettisivuiltamme lisää.

Kaupungin kasvateille reissu oli oikeaa maaseutumatkailua, pihalla moikattiin myös lampaita, katseltiin auringossa kelliviä kissoja ja autosta ihasteltiin peltomaisemia. Kotimatka meni aromaattisissa merkeissä, hajusta tunnisti kun jossain kuljetuslaatikoista tuhnuteltiin.. Jutustelu kävi välillä myös kuumana, bokseista kuului “kurrrrr, miip, nau, mjau”. Pientä hengähdys- ja tuuletustaukoa täytyi välissä kyllä pitää, olihan matkaakin takaisin 300 kilometrin verran.

Perille päästyä rekkunaisten tehotiimi laittoi kissaporukalle hoitohuoneen kuntoon alta aikayksikön, siinä ei kauaa nokka tuhissut kun neljä naista hyöri imurin, mopin ja desinfiointiaineen kanssa. Suuri osa kotihoitajan “työstä” onkin siivoamista, joten hoitopaikassa tämä urakka on vasta alussa.

Kaikki pennut pääsivät punnituksen kautta notkuvien ruokalautasten ääreen ja ihan pienimmillekin sapuska kyllä maistui! Tässä vaiheessa henkilökunta huokaisi helpotuksesta, kaikki osaavat hienosti syödä jo itse. Toivon mukaan painot nousevat tasaisesti ja pikkuiset ovat helppoja hoitaa. Yksi emoista, mustavalkoinen Miisu oli jo pikkuisille melkein kaiken mahdollisen energiansa jo antanutkin, imettäminen oli saanut kissaparan todella laihaan kuntoon. Toisella emolla havaitsimme kaulassa karvattoman läntin ja ilmeisesti puremajäljen, toivotaan että haavan päivittäinen puhdistaminen pitää tulehduksen loitolla. Kaunis kilppariemo Emuli vaikutti olevan hyvässä kunnossa. Pentujen lisäksi Miisu muuten huolehti ihanasti myös kaveristaan Emulista, siinä taitaa olla oikea supermamma.

Päivän päätteeksi kotihoitopaikassa tuhisi iso kasa pieniä ja isompia kissoja massut pullollaan, 14 kissaa olivat asettuneet taloksi. Jäämme jännittämään nouseeko pienten paino, miten voivat emot ja meneekö kaikki hyvin – kissapentueen kasvattaminen ei välttämättä ole helppoa puuhaa – mutta päällimmäisenä mieleen jäävät emojen huolehtivat katseet, pienet nallenkorvat ja antennihännät, höpönassut, vadelmatassut.. kukapa ei rakastaisi pieniä kissanpentuja!

Masut täynnä on mukavampi nukahtaa
Ps. näiden kisujen elämää hoitokodissa pääset katsomaan livenä täältä

 

Terveisin,

Katri

 

2 vastausta artikkeliin “Sunnuntain maaseutumatkailua”

  1. Roosa N sanoo:

    Ovatko kissat luovutusikäisiä? ja jos eivät vielä niin tulevatko ne myyntiin/annettavaksi luovutusikäisinä?

  2. Katri Kärki sanoo:

    Heippa, ihan vielä ei tästä katraasta isoimmatkaan ole luovutusiässä mutta kolme vanhinta pentua löytyvät jo sivuiltamme kotia etsivistä ja pienemmät tulevat pian perässä!
    http://www.rekkurescue.com/elain.php?id=6559
    http://www.rekkurescue.com/elain.php?id=6558
    http://www.rekkurescue.com/elain.php?id=6557

-->