Blogi

22.2.2019

Sulo ja Unto – vai oliko se toisinpäin

Nelivuotiaat veljekset Sulo ja Unto saapuivat meille kolmisen viikkoa sitten. Veimme pojat aluksi eristykseen pesutiloihin, jotka käsittävät saunan, suihkun ja kodinhoitohuoneen. Edellinen eli ensimmäinen hoitokissamme oli viettänyt siellä lähes puolet ajastaan. Saisipa nähdä, miten näiden kanssa kävisi.

Sulo ja Unto

Avattuamme kuljetuskopat kissat ryhtyivät heti tutkimaan tiloja. Ne olivat uteliaita, kävelivät ja nuuskuttelivat paikkoja suurella mielenkiinnolla, ja antoivat heti silittää. Toisella olikin heti pissahätä, ja se teki asiat nätisti hiekkalaatikossa. Annoin kissoille ruokaa, jonka ne söivät suurella ruokahalulla.

Kissat huomasivat heti, mistä pääsee niille nopeasti pieneksi tulleista tiloista pois. Molemmat naukuivat ovella. Halusin kuitenkin odottaa, että toinenkin sisäistää, missä hiekkalaatikko sijaitsee. Enpä kerennyt odottelemaan kovin kauaa, kun ensimmäinen tutkimusmatkailija päätti ottaa ritolat, ja hyppäsi kylppärin oven kahvaan. Ovi aukesi, ja kissat säntäsivät eteiseen. Siinäpä vasta vilperttejä.

Mietin, miten saisin tuntemattomat kisulit takaisin kylppäriin. Onneksi se ei ollut ongelma, sillä ne antoivat ottaa itsensä kiltisti kiinni ja nostaa syliin. Ongelmaksi muodostui työntää ensimmäinen sisään, niin että jään itse oven ulkopuolelle saalistamaan toista. Pää ja etujalat tuntuivat olevan koko ajan oven välissä. Kun sain jälkimmäisen kiinni, meinasi ensimmäinen tulla samalla ovenavauksella takaisin ulos. Tehtävä lopulta suoritettu, ja nyt vain odottelemaan, että toinenkin pissaisi. Aikaa kului ja kului, ja kissat kiehnäsivät kärsimättömästi pääsyä tutkimaan loppua asuntoa. Lopulta nostin toisen hiekkalaatikolle, ja pisut tuli heti. Sen jälkeen en kerennyt edes kissaa sanoa, kun toinen oli jo avannut uudelleen oven. Sillä kertaa annoin poikien mennä.

Sulo

Päästiin aika myöhään sinä yönä nukkumaan. Oli niin kiva seurata kahta tutkimusmatkailijaa. Sitä tutkittiin eteinen, keittiö, olkkari, portaat sekä ylätasanne. Kolinaa kuului aina sieltä täältä, missä kissat tutkivat uutta sijoituskotiaan. Jossain vaiheessa havahduin, etten ole kuullut ääniä vähään aikaan. Viimeisimpien havaintojeni mukaan kissojen olisi pitänyt olla ylätasanteella jo jonkin aikaa. Miten ne saavat ajan kulumaan parin neliön tyhjällä tasanteella? Menin katsomaan. Niinpä tietysti, ne olivat jo makuuhuoneessa.

Itsekin siirryin siitä petiin. Toinen hyppäsi heti mahani päälle. Hyväksyi kuitenkin, kun siirsin viereeni. Nukkui osan yötä pöydällä, ja tähysteli välillä ulos verhojen välistä. Toinen nukkui osan yöstä huoneessani ja osan jossain muualla.

Aamulla tutkimusmatkailu jatkui. Kisut saivat nopeasti tytön huoneen oven auki. Yrittivät avata myös pojan ovea monta kertaa. Poika heräsi ja kyllästyi kolinaan, käyden itse avaamassa oven. Kissat olivat tyytyväisiä.

Unto

Kisulit kiipeilivät myös yläkerran kaiteelle, mistä pelästyin aika lailla. Piti oikein käydä mittaamassa, ja siitä on neljän metrin pudotus. Koitin viritellä siihen jotain verkkoestettä, mutta tuntui, että se vain lisäsi halua kiipeillä, joten poistin viritykset. Nyt siellä on folioita ja valkopippuria.

Tiesimme, että kissat ovat Sulo ja Unto, muttemme tienneet kumpi on kumpi. Saimme itse päättää, ja nimivalinnaksi osui kapeampiraitaiselle Unto ja leveämpiraitaiselle Sulo. Näin myöhemminkin ajateltuna osuimme mielestämme täysin nappiin.

Aika alussa kissojen vierailua, olimme koko perhe käymässä nukkumaan. Poika oli vielä alakerrassa, kun kuulin alhaalta murinaa. Huutelin pojalle, että miksi ihmeessä murisee kissoille? Poika tuli ylös, ja sanoi että kissat murisevat, kun pihalla on pakettiauto. Kissat juoksivat pojan perässä ylös, ja hyppäsivät pöydälle murisemaan. Siitä näki hyvin, mitä pihalla puuhataan. Muutama päivä sen jälkeen makailin sohvalla rauhassa Sulon kanssa. Yhtäkkiä Sulo nousi ja hiipi muristen eteiseen. Menin ikkunaan katsomaan, ja huomasin ikkunan alla huoltomiehet pakkailemassa autoaan. Veljekset eivät siis selkeästi pidä autoista, ainakaan suuremmista. Syytä voi vain arvailla.

Sulolla ja Untolla on erittäin hyvä ruokahalu. Pojat ovat meillä päässeet maistelemaan myös raakaa kanaa, ja se varmaan olikin molemmille uutta. Kissat aristelivat aluksi hieman lapsia, joista toinen on riehakas alakoululainen ja toinen möreä ääninen teini. Kisut tottuivat kuitenkin nopeasti molempiin.

Sulon ja Unton ehdoton lempparipaikka on portaikko. Portaita kiipeillään ja juostaan yhtenään. Sieltä on hyvä näkyvyys koko alakertaan. Portaista myös hypätään tukevan kirjahyllyn päälle ja sieltä sohvalle. Ja samaa reittiä takaisin.

Sulon ja Unton lempipaikka on portaikossa.

Sulo ja Unto viihtyvät yksin ja yhdessä. Useimmiten ovat samassa huoneessa. Ja huvittavasti vielä usein samassa asennossa. Yksin ollessaan Unto viihtyy aika usein saunassa, ja Sulo minun makkarissani. Unto on pienempi, arempi ja himoaa enemmän ruokaa. Sulo on rohkeampi, seurallisempi ja kätevämpi tassuistaan.

Nyt vajaan kolmen viikon jälkeen tuntuu, että pojat olisivat olleet meillä jo paljon pitempään. Ovat sopeutuneet oikein hyvin. Joku perhe saa näistä veljeksistä ihan mahtavat kissat.

Karinka

Karinka toimii Rekku Rescuen kodittomien kissojen kotihoitajana.

Katso myös video!

Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *