Blogi

Rekku Rescuelle luovutettiin loppukesästä kissoja, joilla todettiin pian sieni-infektio. Sen hoitaminen vaatii aikaa, vaivaa ja rahaa. Sijaiskoti joutuu koville. Lue kotihoitajamme blogista, kuinka siitäkin selvitään.

Klo 20.42: “Joko olette kotona? Meillä on sienikissakriisi, ja pentujen pitäisi vaihtaa paikkaa.”

“Tänne vaan.”

“Suosittelen kissojen sijoittamista “spa osastolle”, kunnes heidät on varmasti todettu sienettömiksi.”

Siitä se sitten lähti, kesäloma, häät ja häämatka takana, joten miksipä ei! Toki nukuttiin ensin yön yli, sillä kotona on pitkäaikaissairas 18-vuotias oma kissa ja hänen turvallisuus tuli taata. Myös itse sairastan atooppista ihottumaa, enkä kovin mielelläni raapisi enää lisää. Luin koko illan infektiosta Microsporum canis niin suomeksi, kuin englanniksi (Ringworm). Yllättävän vähän löysin tietoa suomalaisilta sivustoilta ja siksi ilahduin, kun Rekku Rescuen tiedottaja kysäisi, tekisinkö blogin aiheesta. Tästähän ON kerrottava muillekin!

Liityin yhdistyksen ryhmäkeskusteluun, jossa muutkin sijaiskodit olivat samassa tilanteessa. Luin ahnaasti myös heidän muutaman viikon takaiset keskustelut ja aloin ymmärtää, että mehän päästään käärimään hihat oikein kunnolla.

Kolme pentua pestiin edellisessä sijaiskodissa. Puimme kertakäyttöiset haalarit, hanskat ja kengänsuojat päällemme mieheni kanssa ja yksi toisensa jälkeen nappasin kisulit syliini ja pesuvatiin, jossa lääkeaine oli sekoitettu lämpimään veteen. Olimme varmasti pelottava näky! Yksi räpiköi vimmatusti, toinen hieman ihmetteli ja nappasi ranteesta kiinni ja kolmas (joka myöhemmin tunnetaan Matildana) oli äärimmäisen rauhallinen. Kolme pientä märkää rottaa aseteltiin puhtaaseen boxiin, suojavaatteet nakattiin roskikseen ja matka meille alkoi. Pienet tärisivät kovin kylmästä takapenkillä. Auton lämmitykset täysille ja rauhoittavaa jutustelua kissoille. Hieman säälitti, ettemme voineet ottaa mukaan mitään heidän tuttuja lelujaan, pesiä tai alustoja. Kaikki olivat kontaminoituneet.

Kotiin päästyä kannoimme söpöläiset ennakkoon valmisteltuun saunaan eristykseen. Annoimme heille hetken rauhaa ja veimme sitten ruokaa. Kun vaatteet oli vaihdettu ja henkeä vedetty aloimme tarkkaan miettimään, miten varmistamme, ettei infektio leviä kotiimme. Koska jos näin kävisi, siitepölyn lailla, pitäisi kaikki, siis kaikki kotona desinfioida niin, että itiöt on täysin hävitetty. Mieti hetki… matot, verhot, sohvat, huonekasvit, katto… laajuus iski tajuntaamme myöhemmin. Mutta se tulee muistaa, ettei sieni ole vaarallinen, se vaan on ikävä vaiva niin ihmiselle, kuin eläimille.

Matilda, Sini ja Omar sopeutuivat mielestäni yllättävän hienosti uuteen ympäristöönsä. Matilda ääntelehti “ynisemällä” ja näytti, kuin kaksi muuta olisivat häntä hieman kiusanneet. Asia vahvistui, kun kytkimme kameran saunaan. Jouduimme toisena iltana siirtämään neidin kylppäriimme, joka oli ollut meidän ns. välitila, jossa vaihdetaan vaatteet, pestään kädet ja ruokakupit. Vaihtoehtoja ei ollut, ei sitä nurkkaan ahdistelemista voinut katsoa. Seuraavana aamuna yhdistimme kissat takaisin ja seurailimme tilannetta. Ilmeisesti ikävä oli ollut niin kova, ettei “kiusaamista” enää tapahtunut. Päättelin, että tuo tilanne aiheutui pesusta. Kissat eivät varmaan tunnistaneet toisiaan, koska heidän ominaishajunsa oli tipotiessään ja kaiken lisäksi paikka oli täysin uusi.

Pesu, joksi sitä kutsun, ei oikeastaan ole pesu. Se on kissan upottaminen Imaverol-liuokseen. Lääkeaine tulee saada imeytymään ihoon ja turkkiin, eikä sitä pestä pois. Noh, kun itse lääkeaine maksaa maltaita, ei kovin isoja kylpyjä voinut kissoille tehdä, vaan maltillisella muutamalla desillä oli pärjättävä. Surullinen määrä sankon pohjalle litkua ja pesusieni käteen. Onneksi kyseessä oli kissanpennut (joita tämä yleisin sieni-infektio juuri useimmiten vaivaakin), jolloin heille oli luonteva tunne, kun nappasin niskasta kiinni ja laskin sankoon. Näinhän ne emotkin pentujaan kuljettaa.

Mies valutti pienellä desikupilla vettä kaulasta alaspäin ja kävi pesusienellä tarkkaan läpi otsan, korvataukset ja leuan. Tämä prosessi toistetaan viikoittain, 4-5 viikon ajan.

Meillä toimenpiteeseen on mennyt keskimäärin neljä tuntia. Pesun jälkeen kissat on siirretty puhtaaseen tilaan, kylpyhuoneeseen, pieneen häkkiin. Uskon, että myös kuljetusboxi toimii oikein hyvin väliaikaisena säilytystilana. Sen jälkeen pestään ja desinfioidaan sauna (so. tila, jossa kissat asuvat) lattiasta kattoon; kaikki lelut, tasot, alustat, kopit ja kupit. Tässä kohtaa olinkin kaukaa viisas ja hankin heille pääsääntöisesti vain kovia/muovisia pestäviä leluja. Kiuas laitetaan päälle ja jätetään raapimapuu lauteille, koska eihän sitä voi pyykinpesukoneeseen laittaa. Pyykinpesukone ladataan pyyhkeillä sekä vaatteilla, joita on käytetty eristystilassa. Noh, kyllä sinne aina on mennyt yksi pieni ja pehmeä leluhiirikin…Samaan aikaan kisuja lämmitetään hiustenkuivaajalla, sillä poloset tärisevät lämpimästä vedestä huolimatta valtavasti. Myös geelityynyt on lämmitetty heille häkin pohjalle. Turkkien kuivuessa alkaa heille tulla jo nälkä, joten märkäruoka tarjoillaan sinne.

Tässä kohtaa kannattaa pitää tauko, ihan oman jaksamisen kannalta.

Kun sauna on viilentynyt, lattiat puhtaat ja kuivat, tavarat laitettu paikoilleen, on ”kakaroiden” aika palata takaisin. Heidän stressaava urakkansa on ohi. Me sen sijaan jatkamme kylpyhuoneen/häkin ja itsemme puhdistamisella.

Pennut ovat nyt saaneet kolmen viikon ajan (väliviikkoineen) suun kautta otettavaa lääkeliuosta tyhjään vatsaan. 1/2 ruokalusikallista on mennyt mainiosti alas märkäruoan kastikkeen seassa. Flumax täydennysrehu on myös mukana kuvioissa, sillä pennut vaikuttivat kärsivän myös flunssasta.  Heidät on nyt uitettu kolme kertaa, joten piakkoin pääsemme ottamaan heistä ensimmäiset näytteet, lähettämään ne tutkittavaksi ja odottamaan toiveikkaina tuloksia. Kun kaksi negatiivista ilouutista on saatu, on aika siirtää pennut varsinaiseen hoitohuoneeseen odottamaan adoptioprosessin aloittamista.

Matilda, Omar ja Sini.

Vähän faktaa sienikissojen hoidosta:

1. Tarvitset tilan, johon eristää kissa/t.

2. Oikeanlainen lääkitys aloitettava mahdollisimman pian (ulkoinen + sisäinen samanaikaisesti on todettu toimivimmaksi hoitosuunnitelmaksi)

-meillä käytössä Imaverol liuos + Itrafungol-estolääkitys.

3. Huolehdi omasta ja muiden talossa asuvien hygieniasta

– desinfioivia puhdistusaineita (meillä käytössä Sanytol yleispuhdistusaine sekä käsisaippua. Virkon desifiointiaine tabletit sekä savettit)

– vaatteet, joita käytät vain eristetyssä tilassa

– suojakäsineitä, kerta- sekä kumipohjaiset pesuja varten. Suojat jalkineille.

– pyykinpesuainetta – kankaiset alustat, vaatteet sekä mahdolliset lelut pestään 60 asteessa.

4. Tarvitset hermoja, malttia ja vähän huumoriakin, sillä sieni-infektion häätö on aika monivaiheinen ja joskus pitkäkin prosessi.

Itse olen saanut neuvoa, apua ja tukea totta kai omalta yhdistykseltä, mutta hyvän pohjan ymmärrykselle sain myös tämän kautta http://www.kittenlady.org/ringworm.

Ja homma jatkuu…

Anne Kassimäki

Kirjoittaja toimii Rekku Rescuen kissojen sijaiskotina miehensä kanssa

Sienikissojen tarina jatkuu blogin toisessa osassa.