Blogi

27.11.2019

Raimo – kissan elämää kolmella jalalla

Osa 2





Raimon ensimmäinen toipumisviikko oli melkoista tunteiden vuoristorataa, näin kotihoitajan näkökulmasta ainakin.

Ensimmäinen vastoinkäyminen tuli jo kahden päivän jälkeen haavakatetria poistettaessa. Kanyylin poiston piti olla simppeli homma, mutta jotain meni pieleen ja kanyyli katkesi ja osa siitä jäi Raimon nahan alle. Raimo joutui taas koppaan ja klinikalle, mistä aiheutui ylimääräistä stressiä. Kanyylin poisto onnistui kuitenkin helposti, ja vain pieni lisäviilto jouduttiin tekemään sen pois saamiseksi. Kotihoitajana harmittelin kuitenkin stressiä ja taas yhtä rauhoitusta, mistä Raimo joutui toipumaan. Illalla Raimo olikin aika pelokas poju, mutta rauhoittui sentään hoitotädin kainaloon yöksi.

Leikkauksen jälkeen isoin ja tärkein juttu oli Raimon kivunhoito. Raimosta huomasi välillä, kuinka kipeä leikattu jalka oli: kissa tärisi ja näytti pyrkivän kipua karkuun. Onneksi Raimo on niin kiltti kuin on, ja lääkkeiden antaminen sujui helposti. Nestemäiset lääkkeet sain annettua Raimolle ruiskulla, ja tabletit menivät helposti ruuan joukossa (ruokahalu ei ole Raimon kanssa ollut ongelma missään vaiheessa). Raimon ollessa kivulias annoin sille lääkettä ja kävin sen viereen jutellen sille rauhoittavasti. Pystyin näkemään, kuinka kipu lievittyi ja pelko laantui.

Tuon ensimmäisen viikon aikana sain huomata myös, kuinka vaikeaa vuorotyön sovittaminen tarkkoihin lääkitysaikoihin on. Onneksi minulla on mahtavat työkaverit, joiden joustamisen avulla sain lääkitykset hoidettua kunnialla kriittisen pisteen yli. Noin viisi ensimmäistä päivää olivat hankalimmat, ja sen jälkeen Raimon olo alkoi selvästi helpottaa.

Raimon liikkumista on ollut jännää seurata toipumisen aikana. Noina mainittuina ensimmäisinä päivinä Raimo ei tainnut edes huomata jalan puuttumista ja kulki muina miehinä ilman toista takajalkaa. Kun lääkitys alkoi pikkuhiljaa vähentyä, Raimo alkoi huomata jalan puuttumisen ja se alkoi näkyä siinä, miten kissa liikkui. Välillä Raimo hieman horjahteli ja oli paljon varovaisempi esimerkiksi sängylle noustessaan. Unessa jalan puute tuntui unohtuvan: Raimon herätessä syvästä unesta ja lähtiessä liikkeelle se usein kellahti ensiyrittämällä kyljelleen.

Kymmenen päivää leikkauksen jälkeen oli hoito-ohjeen mukaan mahdollista ottaa Raimolta ”pahamaineinen” kauluri pois. Raimo ei kuitenkaan osannut olla nuolematta haavaa, joten ilman kauluria voitiin olla vain valvotusti, kunnes haava ei enää Raimoa houkuttelisi.

Nyt haava on parantunut ja kauluri vain ikävä muisto. Toipumisen myötä Raimo on saanut valtavan paljon uutta energiaa. Raimo leikkii, juoksentelee, kerjää ruokaa ja tekee kaikkea muutakin, mitä tykkäsi tehdä ennen leikkausta. Hyvältä näyttää!

Tiina Erjava

Kirjoittaja on Rekkujen kissavaraaja ja tuore kotihoitaja, jonka ensimmäinen hoitokissa Raimo on.

Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *