Blogi

10.11.2019

Raimo – kissan elämää kolmella jalalla

Osa 1

Raimo tuli minulle hoitoon 24. heinäkuuta. Olin innoissani saadessani auttaa löytökissaa, jota kukaan ei kaivannut. Makuuhuoneeni tulisi olemaan hoitolaisen kotipesä sen ajan, kun hän asuisi meillä.

Raimoa pelotti jo tullessaan niin paljon, että se tärisi, ja kun päästin sen kopasta vapaaksi, se singahti suoraan sänkyni alle piiloon. Olin tietenkin varautunut että näin kävisi, ja olin valmistautunut herkuin ja sulkalelun kanssa – kyllä se siitä nopeasti kesyyntyisi!

Meni kuitenkin viikkoja niin, että Raimo tuli sängyn alta syömään ja vessaan vain yöaikaan ja kun olin itse poissa kotoa. Olin turhautunut ja huolissani. Tuntui, että kaikki keinot oli käytetty. Sitten kuitenkin kesän kääntyessä jo syksyksi, alkoi Raimo vähitellen vaikuttaa rennommalta ja uskalsi syödä läsnäollessani. Sitten se uskalsi tulla ottamaan herkkuja kädestä ja lopulta kokonaan pois sängyn alta. Olin niin onnellinen, etten voi sanoin kuvailla.

Onni muuttui kuitenkin pian huoleksi, koska nyt vasta näin ensimmäistä kertaa kunnolla, kuinka Raimo liikkuu rentoutuneena. Huomasin nopeasti, että oikeassa takatassussa on jotain kummaa. Jalkaterässä ja polkuanturoissa oli jotain vialla, ja Raimo selvästi linkutti. Jalkaan ei kuitenkaan vaikuttanut sattuvan, sillä kissa antoi koskea siihen.

Kampurajalka ei paljon menoa haitannut, kun Raimo vihdoin näytti, miten kovasti se tykkää leikkiä, ja miten paljon se myös rakastaa olla ihmisen lähellä rapsuteltavana. Päätettiin kuitenkin käydä tutkituttamassa jalka, koska Raimo ei varannut sille painoa juuri ollenkaan.

Raimon jalka kuvattiin, ja kuvien perusteella pääteltiin, että jalassa on vanhoja hoitamattomia murtumia ja nivelrikkoa. Asiassa konsultoitiin vielä ortopediä, ja harkinnan jälkeen päädyttiin amputaatioon tarkoituksena ennaltaehkäistä pahenevaa nivelrikkoa ja tulevia kipuja. Amputaatio tapahtui 8. marraskuuta. Toimenpide sujui hyvin, ja Raimo tuotiin takaisin sijaiskotiin toipumaan.

Kun Raimon kuljetuslaatikko avattiin, huomattiin, että kissa oli saanut jo kopassa kaulurin keploteltua pois päältään. Kun Raimo pääsi ulos, se hyppäsi ensimmäisenä sängylle ja alkoi etsiä piilopaikkaa. Piilopaikat oli kuitenkin suljettu, jotta Raimon hoitotoimenpiteet voitaisi tehdä. Raimo oli vähän aikaa vauhkona, ja minulle tuli kamala olo: Otimmeko Raimon kanssa nyt takapakkia tämän takia? Miten saisin kaikki ohjeistetut hoitotoimenpiteet tehtyä ja tarvittavat lääkkeet annettua kissalle?

Raimo rauhoittui illan aikana, ja niin rauhoituin minäkin. Kauluri, joka estää kissaa nuolemasta haavaa, saatiin takaisin paikoilleen, ja sain annettua Raimolle ohjeen mukaan kanyyliin puudutusainetta, mikä helpottaa sen oloa. Raimolle määrättiin myös vahvoja kipulääkkeitä sekä antibioottia. Riittävä ja säännöllinen kipulääkitys on amputoinnin jälkeen ensiarvoisen tärkeää. Lääkitys jatkuu kuutisen viikkoa.

Tällä hetkellä kaikkein isoin vaiva Raimolle tuntuu olevan se himputin kauluri, minkä takia kissaparka törmäilee joka paikkaan, ja kotihoitaja ruokkii sitä lusikalla. Vessassakäynti on myös haasteellista. Kauluria on kuitenkin pakko käyttää kymmenen päivää, joten kestettävä on.

Kerron Rekkubologissa tulevina viikkoina Raimon toipumisprosessista sekä miten se sopeutuu elämään kolmella jalalla.

Tiina Erjava

Kirjoittaja on Rekkujen kissavaraaja ja tuore kotihoitaja, jonka ensimmäinen hoitokissa Raimo on.

Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *