Blogi

27.2.2019

Pentutehdaskoira Wilman tarina

Ostin Wilman tori.fistä vuonna 2015. Kaksivuotiaana Wilma nukkui pois.

Ennen päätöstä puhuin myyjän kanssa puhelimessa ja puhelun aikana selvisi, että pennut ovatkin Virossa eivätkä Suomessa. Tässä vaiheessa jo alkoi tuntumaan oudolta, mutta kun myyjä vakuutti, että pentuja saa tulla katsomaan, hälvenivät nuo huolet. En kuitenkaan koiria päässyt Viroon asti katsomaan, niin sovimme ensin tapaamisen Helsinkiin, jossa näkisin pennut ja emon. Emosta ja pennuista sain myös muutamia kuvia. Päätin ottaa pennun ja tapaaminen oli sovittu Helsinkiin. Myyjältä tuli kuitenkin viesti, että tuo useamman pennun kerralla, joten hän voisi tuoda pennun minulle kotiin, kun ajaa Järvenpään ohi kuitenkin. Suostuin tähän vähän kummastuneena, mutta olin niin sokaistunut tulevasta pennusta, etten huomioinut huolestuttavia merkkejä.

Wilman myyntikuva tori.fissä.

Punainen pakettiauto kurvasi pihaan, ulvovat ja valittavat pennut peräkontissa pienissä häkeissä yltäpäältä ulosteessa. Huomasin heti, ettei emo ole mukana ja kysyin tästä myyjältä. Myyjä kertoi emon sairastuneen eikä se ollut matkustuskunnossa. Myyjä kysyi vähän vihaisesti, otanko pennun vai en. Vastasin, että otan pennun, hän ojensi minulle passin ja nappasi rahat kädestäni. Pyysin myyjää sisälle katsomaan, millaiseen kotiin pentu tulee, mutta ei, hänellä oli kamala kiire, että kerkeää takaisin laivaan.

Vaikka moni asia tuntui liian hämärältä, vei uusi pentu kaiken aikani ja annoin asian olla. Wilma ei ehtinyt olla kanssani kuin pari päivää, kun huomasin pennun vain turpoavan, ja vein sen eläinlääkäriin. Lääkäri oli kauhuissaan, Wilma on niin täynnä matoja, että voi huonoimmassa tapauksessa jopa tukehtua niihin. Olin kauhuissani, peloissani ja vihainen. Olin varma, että koirani kuolee sinne. Eläinlääkäri antoi Wilmalle matolääkettä, ja sitten jäätin vain odottamaan kunnon paranemista, ellei koira sitä ennen tukehdu matoihin.

Wilma selvisi tästä ensimmäisestä koettelemuksesta ja kaikki näytti menevän oikein hyvin. Vuoden verran elimme Wilman kanssa huoletonta elämää ja kaikki oli enemmän kuin mainiosti. Kunnes yhtenä iltana Wilma koitti noista ylös lattialta makaamasta ja lämähti suoraan naamalleen. Sitten alkoi kamala itku. Wilma ei varannut painoa toiselle etutassulle ollenkaan. Ei kun lääkäriin kahdeksalta illalla. Päivystyksessä kokeiltiin jalkaa ja huomattiin että se on pois paikaltaan ja nivelsiteet ovat tosi löysät, joten meidät ohjattiin spesialistille parin päivän päästä.

Pääsimme erikoislääkärille, joka tutki Wilman jalkaa ja päätti ottaa röntgenit. Päätimme kuvauttaa takajalat samalla nukutuskerralla. Todellisuus valkeni minulle, kun näin röntgenkuvat. Näky oli kamala; E-lonkat, joissa ei lonkkakulhoja lähes ollenkaan, nivelrikkoa (yksivuotiaalla koiralla). Eläinlääkäri sanoi, ettei osaa lonkkakuvista minulle enempää kertoa ja totesi, ettei etujalassa onneksi ole murtumaa. Meidät ohjattiin taas toiselle lääkärille, tällä kertaa tähystykseen, jossa jalasta tähystetään nivelet ja nivelsiteet.

Kun menimme noutamaan Wilmaa tähystyksestä, meitä tultiin vastaan ja kerrottiin, että koiralla on liian löysät nivelet ja nivelsiteet. Se on kuulemma periytyvä vaiva eikä sitä saa muuten kuin vain perintönä. Olin tolaltani, olin ostanut tietääkseni terveen ja iloisen pennun, ja nyt vuoden jälkeen tulevaisuus näytti olemattomalta. Saimme Wilmalle olkatuen, jota se käytti kolme kuukautta, jonka jälkeen nivelsiteet olivat parantuneet revähdyksestä. Lääkäri ohjeisti myös vuoden päästä käymään lonkkakuvissa, jotta nähdään, miten nivelrikko etenee.

Noin vuoden ikäinen Wilma olkatuen kanssa sairauden toteamisen jälkeen.

Vuoden käytimme Wilmaa hieronnassa ja akupunktiossa, jotta jalat pysyvät kävelykunnossa. Vuoden kuluttua kävimme taas röngenissä, kuvat olivat pahemmat kuin edelliset. Eläinlääkäri vertasi lonkkia kymmenvuotiaan koiran lonkkiin. Lonkat olivat aivan loppu, täynnä nivelrikkoa, luupiikkejä oli ainakin neljä näkyvää piikkiä. Kauhistuin ja aloin itkeä, vihdoin koko totuus karmeudessaan valkeni minulle. Wilma on pentutehdaskoira, ja mitään ei ole enää tehtävissä. Koira on niin kipeä, että se käy muitten koirien päälle ja puree ihmistäkin, jos lonkkiin koskee. Wilma lopetettiin samana päivänä.

Aloin selvittää lisää Wilman taustoja koiran nukuttua pois kaksivuotiaana. Minulle selvisi, että pentuja on tuotu joka vuosi ainakin viiden vuoden ajan, kaksi kertaa vuodessa. Useampi pentue aina kerrallaan, paljon nuorena kuolleita koiria. Laitoin myyjälle viestin Wilman lopetuksesta. Ensimmäinen kysymys oli, miksi kerroin tämän hänelle. Ja seuraava vastaus ”haluatko meiltä toisen koiran veloituksetta?”. Nukutin juuri parhaan ystäväni ikiuneen, ja nyt minulle tarjotaan toista yhtä kipeää koiraa. Ei, en halua.

Otin koiran pentutehtaasta, ja se oli pahin virhe koko elämässäni. Hälytyskellojen olisi pitänyt soida jo alussa, mutta kaikki lupailut ja vakuuttelut ja uuden pennun huuma veivät mukanaan.

Wilma maksoi vain 350 €, mutta Wilman lopetuksen jälkeen laskin, paljonko kaikki eläinlääkärit, röntgenit, tähystykset ja hoidot tulivat maksamaan. Summa oli runsaasti yli 5 000 €.

Henna Peltola

Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *