Blogi

12.11.2014

Pakastinpennut

Emo nimeltään Rouva saapui meille hoitoon, kun pikkuiset pennut olivat vain 4 päivän ikäisiä piiperöitä. Emo oli ollut lähinnä ulkokissana ja synnyttänyt pienokaiset käyttämättömään pakastimeen erään mummun autotalliin. Huomasimme hyvin pian, että emo oli kovin vaisu eikä se ollut lainkaan äidillinen.  Oli aika lähteä käymään lääkärissä. Siellä todettiin emolla olevan paha märkäkohtu, jota varten se sai lääkekuurin.

Vaiva ei alkanut helpottamaan ja menimme pian uudelleen lääkäriin, jotta emon kohtu voitaisiin poistaa tulehduksen hiukan laannuttua. Saimme mukaamme “rakkaushormonia”, jota emolle pistettiin lihakseen. Tarkoitus oli saada äidinvaistot heräämään ja maidontuotanto lisääntymään. Pennut punnittiin säännöllisesti ja pian huomasimme, että ne eivät kasva tarpeeksi, koska emo ei ollut voimissaan. Siispä aloitimme letkuruokinnan, joka sujuikin jopa näin aloittelijalta melko vaivattomasti. Kahden tunnin välein annoimme äidinmaidonkorviketta ja tuntui, että elämä oli pelkkää kellon kyttäämistä ja pentujen ruokintaa. Mutta painot alkoivat nousemaan hienosti ja pennut näyttivät virkeiltä ja terveiltä.

Vähitellen siirryimme 4 tunnin välein annettavaan maitoannokseen. Noin kuukauden ikäiset pennut olivat jo oikein reippaita. Ne alkoivat opetella syömään vauvapateeta ja maitoruokinta onnistui ruiskulla oikein mallikkaasti. On ollut valtavan ihanaa seurata pentujen kehitystä. Pennut oppivat hörppimään korviketta myös tassilta. Tosin siellä myös käytiin välillä hiukan “kahlaamassa” ja pikkuiset olivat yltä päältä maidossa.

 

Emo ei kuntoutunut lääkekuureista huolimatta koko aikana. Surullisena lisänä hän sai ylähengitystieinfektion, joka vei voimat niin, ettei ruoka enää maittanut eikä emo jaksanut paljon liikkuakkaan. Tilanne oli surullinen myös siksi, että jouduimme seuraamaan, miten pienet kuukauden vanhat pennut kävivät pesemässä ja hoivaamassa äitiä, vaikka tilanteen piti olla aivan päinvastainen. Emo vietiin 6.10.2014 lääkäriin ja muuta vaihtoehtoa ei enää ollut, kuin eutanasia. Emolla oli lääkärin mukaan myös sisäelimissä jotakin pahasti vialla. Pienet pennut jäivät orvoiksi, mutta onneksi heillä oli seuraa toisistaan ja ne olivat tottuneet ihmisen käsittelyyn todella hienosti. Siellä pienet ovat vastassa joka kerta häkin ovella rivissä, kun kuulevat tutun ihmisen äänen ja huutelevat, että pian sitä maitoa tänne. <3

Terveisin,
Maija

3 vastausta artikkeliin “Pakastinpennut”

  1. Zepa sanoo:

    Kaikki ei aina onnistu … mutta pennut onnistuivat! Ihana nähdä tämä.

  2. Anonyymi sanoo:

    mulle tuli kyynel ♡

  3. Anonyymi sanoo:

    Liikuttava tarina ! Rekut tekee kyllä niin upeaa työtä !

-->